SALOMON SAARNAAJA
10. Luku.
I. Osoitetaan tyhmyyden vahingollisuus yhdessä ja toisessa asiassa, II. Erinomattain hallitsiain tykönä, joista ei kuitenkaan saa pahoin tapahtua.
I. Kuolleet kärpäset saattavat hyvän voiteen löyhkäämään ja laimistuneeksi, ja vähä tyhmyys häpäisee suuren viisauden ja kunnian.
2. Viisaan sydän on hänen oikialla kädellänsä; vaan hullun sydän on hänen vasemmallansa.
3. Ja vaikka hullu on tyhmä hänen aivoituksessansa, niin hän pitää kuitenkin kaikki muut tyhmänä.
4. Jos voimallisen viha nousee sinua vastaan*, niin älä hämmästy; sillä myötäantaminen asettaa paljon pahuutta+.
5. Se on vielä paha meno, jonka minä näin auringon alla, taitamattomuuden, joka on voimallisten seassa:
6. Että tyhmä istuu suuressa kunniassa, ja rikkaat alempana istuvat.
7. Minä näin palveliat istuvan hevosten päällä, ja ruhtinaat käyvän jalkaisin niinkuin palveliat.
8. Joka kuopan kaivaa, hänen pitää siihen itse lankeeman*; ja joka repii aidan maahan, häntä pitää madon pistämän.
9. Joka kiviä vierittää, hän siinä itsensä loukkaa: joka puita halkaisee, hän tulee siitä vaaraan.
10. Kuin rauta tylsäksi tulee, ja ei pysty, niin täytyy lujemmin ruveta; niin myös on viisaus hyvä ojentamaan.
11. Ei lakkari parempi ole kuin kärme*, joka lumoomata pistää.
12. Viisaan suun sanat ovat otolliset*; vaan tyhmän huulet nielevät hänen.
13. Hänen puheensa alku on tyhmyys, ja sen loppu on vahingollinen hulluus.
14. Tyhmällä on paljo puhetta*; sillä ei ihminen tiedä, mitä tapahtuva on: ja kuka tahtoo hänelle sanoa, mitä tuleva on+?
15. Tyhmäin työt tulevat työlääksi, ettei tiedetä kaupunkiin mennä.
16. II. Voi sinuas, maakunta, jonka kuningas lapsi on*, ja jonka ruhtinaat varhain syövät+.
17. Hyvä on sinulle, maakunta, jonka kuningas ruhtinasten poika on, ja jonka ruhtinaat oikialla ajalla syövät, vahvistukseksi ja ei hekumaksi.
18. Sillä laiskuuden tähden malat maahan putoovat, ja joutilain kätten tähden tulee huone vuotamaan.
19. Nauruksi he valmistavat leipää, ja viina iloittaa eläviä: ja raha kaikki toimittaa.
20. Älä kiroile kuningasta* sydämessäs, ja älä kiroile rikasta makauskammiossas; sillä linnut taivaan alla vievät sinun äänes, ja joilla siivet ovat, ilmoittavat sinun sanas+.