HOOSEA
7. Luku.
I. Jumalan valitus Israelin moninaisista suurista synneistä. II. Rangaistuksen uhkaus ja valituksen kertomus.
I. Kuin minä Israelin parantaa tahdon, niin äsken nähdään Ephraimin vääryys ja Samarian pahuus; sillä he tekevät petollisuutta*: varas menee sisälle, ja ryövärit ulkona ryöstävät.
2. Ja ei he kuitenkaan ajattele sydämessänsä, että minä muistan kaiken heidän pahuutensa; nyt ovat heidän työnsä heidän ympärillänsä, ja ovat julki minun kasvoini edessä.
3. He ilahuttavat kuninkaan pahuudellansa ja päämiehet valheellansa.
4. Ja ovat kaikki huorintekiät, niinkuin pätsi, jonka leipoja lämmittää; joka lakkaa valvomasta, sitte kuin hän on taikinan sotkunut, siihenasti kuin se happanee.
5. Tänäpänä on meidän kuninkaamme juhla*, ja päämiehet ovat sairaaksi tulleet viinasta+; hän kutsuttaa pilkkaajat tykönsä.
6. Sillä heidän sydämensä on palava niinkuin pätsi, kuin he väijyvät; mutta heidän leipojansa makaa kaiken yötä, ja palaa aamulla niinkuin tulen liekki.
7. He ovat kaikki palavat niinkuin pätsi: he syövät tuomarinsa; kaikki heidän kuninkaansa lankeevat; ei ole yhtäkään heissä, joka minua avuksensa huutaa.
8. Ephraim sekoittaa itsensä* kansoihin: Ephraim on niinkuin kyrsä, jota ei kenkään käännä.
9. Vaan muukalaiset syövät hänen voimansa, jota ei hän kuitenkaan tottele. Hän on myös harmaat karvat saanut, ei hän sittekään sitä huoli.
10. Ja Israelin ylpeys nöyryytetään heidän silmäinsä edessä*; vaan ei he käännä itsiänsä Herran Jumalansa tykö, eikä hänestä pidä lukua näissä kaikissa.
11. Sillä Ephraim on niinkuin hullu kyhkyinen, joka ei mitään huomaitse; he avuksensa huutavat Egyptiä, he juoksevat Assuriin.
12. II. Mutta kuhunka ikänä he juoksentelevat, heitän minä verkkoni heidän päällensä*, ja tempaan alas niinkuin linnut taivaan alta. Minä tahdon heitä rangaista, niinkuin he seurakunnissansa kuulleet ovat.
13. Voi heitä*, että he minusta luopuneet ovat! heidän täytyy turmeltua; sillä he ovat minua vastaan rikkoneet. Minä olisin heidät kyllä päästänyt, jollei he olisi valhetta opettaneet minua vastaan.
14. Niin ei he myös minua huuda sydämestänsä, vaan ulvovat vuoteissansa. He kokoontuvat jyväin ja viinan tähden, ja ovat minulle kovakorvaiset.
15. Minä kuritan heitä ja vahvistan heidän käsivartensa; mutta he ajattelevat pahaa minua vastaan.
16. He palajavat, mutta ei Korkeimman tykö, vaan ovat niinkuin hellinnyt joutsi*; sentähden pitää heidän päämiehensä miekan kautta lankeeman, heidän uhkauksensa tähden: tämä on heidän pilkkansa Egyptin maalla.