HOOSEA
11. Luku.
I. Herra muistuttaa kansalle hyvyyttänsä, ja sitä vastaan heidän kiittämättömyyttänsä; II. Uhkaa heitä Assyrialaisilla; III. Saarnaa palavan rakkautensa muodosta ja vaikutuksesta.
I. Kuin Israel nuori oli, pidin minä hänen rakkaana, ja minä kutsuin Egyptistä minun poikani.
2. Mutta kuin heitä nyt kutsutaan, niin he kääntyvät pois*, ja uhraavat Baalimille, ja suitsuttavat kuville.
3. Minä opetin Ephraimin käymään, ja talutin häntä käsivarsista*, vaan nyt ei he tahdo tietää, että minä heitä parantanut olen.
4. Minä annoin heidän vetää ihmisen ijestä, ja käydä rakkauden ohjissa, ja minä autin heitä, otin ikeen heidän kaulastansa, ja annoin heille elatuksen.
5. II. Ei heidän pidä palajaman Egyptin maalle, vaan Assur pitää heidän kuninkaansa oleman; sillä ei he tahdo itsiänsä kääntää.
6. Sentähden pitää miekan tuleman heidän kaupunkinsa päälle, ja heidän salpansa tempaaman ylös, ja syömän ne, heidän neuvonsa tähden.
7. Minun kansani väsyy kääntymästä minun puoleeni; ehkä kuinka heille saarnattaisiin, niin ei kenkään hankitse kuulemaan.
8. III. Mitä minun pitää sinusta tekemän, Ephraim? Varjelenko minä sinua, Israel? Pitäiskö minun sinulle tekemän niinkuin Adamalle, ja asettaman sinun niinkuin Zeboimin*? Mutta minun sydämelläni on toinen mieli, minun laupiuteni on ylen palava:
9. Etten minä tee hirmuisen vihani jälkeen, enkä palaja Ephraimia kadottamaan*; sillä minä olen Jumala, ja en ihminen+, ja olen pyhä teidän keskellänne, ja en tahdo tulla kaupunkiin.
10. Silloin Herraa seurataan, ja hän on kiljuva niinkuin jalopeura; ja kuin hän kiljuu, niin ne peljästyvät, jotka lännessä ovat.
11. Ja Egyptissä ne myös peljästyvät niinkuin lintu, ja ne Assurin maasta niinkuin kyhkyinen; ja minä tahdon heitä asettaa huoneisiinsa, sanoo Herra.