Toinen Maccaberein Kirja
2545
VII. Lucu .
SEidzemen weljestä äitinens waaditan
syömän sian liha: Cosca ei he sitä tee/
anda Cuningas mestata cuusi heistä/ v.
1. Äiti on myös sangen rohkia/
neuwoin heitä kärsimiseen/ v. 20.
Antiochus otta nuorimman pojan/ lupa
hänelle suuret rickaudet/ jos hän Laista
luopuis: Hän neuwo myös äitiä/ että
hän wahwistais poicans sijhen: waan he
pysywät lujast Jumalan Laisa/ ja
molemmat surkiast surmatan/ v. 24.
7:1 OTettin myös seidzemen weljestä
heidän äitins cansa fangixi/ ja ruoskilla
ja nauhoilla piestin/ ja waadittin
Cuningalda sian liha syömän/ joca
heille Lais kieltty oli.
7:2 NIjn sanoi wanhin heistä: Mitäs
paljon kysyä tahdot/ ja meildä tietä?
Me tahdom ennen cuolla/ cuin jotain
tehdä meidän Isäim Lakia wastoin.
7:3 Silloin julmistui Cuningas ja käski
nopiast panna pannut ja cattilat tulelle.
7:4 Cosca se tehty oli/ käski hän
wanhimmalda leicata pois kielen/ ja
hacata pois kädet ja jalat/ että muut
weljet ja äitin näkemän piti.
7:5 Cosca nyt näin rajaricoxi tehty oli/
andoi hän hänen tuleen wiedä ja
pannusa paista. Ja cosca liecki
jocapaicasta pannuun löi/ neuwoit he
toinen toistans keskenäns äitins cansa/
että he rohkiast cuolisit/
7:6 Ja sanoit: HERra Jumala kyllä näke
oikeuden/ ja on meille armollinen/
nijncuin Moses wirresäns todista/ Ja on
palwelioillens armollinen.
7:7 Cosca ensimäinen nijn erinnyt oli/
wietin myös toinen sinne/ että he
heidän coirudens hänelle näyttäisit/ ja
wedit häneldä nahan ja carwat pois/ ja
kysyit hänelle/ jos hän sian liha syödä
tahdois/ eli caiken ruumins caickein
jäsendens cansa waiwatta anda?
7:8 Hän wastais kielelläns ja sanoi: En
minä tee. Nijn he otit hänen/ ja
waiwaisit händä nijncuin ensimäistäkin.
7:9 Cosca hän wijmeises hengen
riutumas oli/ sanoi hän: Sinä kirottu
ihminen otat minulda tosin tämän
ajallisen elämän/ waan caiken mailman
HERra herättä meidän/ jotca hänen
Lakins tähden cuolem/ ijancaickiseen
elämään.
7:10 Sijtte otit he colmannen/ ja teit
myös heidän coiruttans hänelle. Ja
cosca he häneldä sitä waadeit/ lyckäis
hän kielens rohkiast ulos/ ja ojensi
kätens/ ja sanoi rohkiast:
7:11 Nämät jäsenet Jumala taiwast on
minulle andanut/ sentähden annan
minä ne mielelläni otetta hänen Lakins
tähden:
7:12 Sillä minä toiwon/ että hän ne
minulle anda jällens. Mutta Cuningas ja
hänen palwelians ihmettelit/ että se
nuorucainen nijn rohkia oli/ eikä kipua
mitän totellut.
7:13 Cosca tämä myös cuollut oli/
pijnaisit he myös neljättä/ ja ruoskit
hänen.
7:14 Mutta cosca hänen jo cuoleman
