Pyhän Lucan Evangelium
1927
kylwämän/ ja cuin hän kylwi/ langeisit
muutamat tien oheen/ ja ne tallattin/ ja
taiwan linnut söit sen.
8:6 Ja muutamat langeisit kiwistöhön/
ja cosca ne tulit ylös cuiwetuit ne/ ettei
ollut märkyttä.
8:7 Ja muutamat langeisit
orjantappuroihin/ ja orjantappurat
ynnä ylöskäwit ja tucahutit ne.
8:8 Ja muutamat langeisit hywän
maahan/ ja ne tulit ylös ja teit
satakertaisen hedelmän. Cosca hän
tämän sanoi/ huusi hän: jolla on corwat
cuulla/ se cuulcan.
8:9 NIjn hänen Opetuslapsens kysyit
häneldä/ sanoden: mikä olis tämä
wertaus?
8:10 Hän sanoi: teille on annettu tuta
Jumalan waldacunnan salautta/ mutta
muille wertausten cautta/ ettei heidän
sitä pidäis näkemän/ waicka he näkisit/
eikä ymmärtämän/ waicka he cuulisit.
8:11 Tämä on se wertaus: Siemen on
Jumalan sana.
8:12 Mutta jotca tien oheen langeisit
owat ne/ jotca cuulewat/ sijtte tule
Perkele ja otta sanan heidän
sydämistäns/ ettei he uscois ja wapaxi
tulis.
8:13 Mutta jotca kiwistöhön/ owat ne/
cosca he cuulewat/ ottawat he sanan
ilolla wastan/ ja ei heillä ole juurta/
hetkexi he uscowat/ ja kiusauxen ajalla
poislangewat.
8:14 Mutta jotca orjantappuroihin
langeisit/ owat ne/ jotca cuulewat/ ja
poismenewät/ ja tucahutetan surusta/
rickaudesta/ ja elämän hecumasta/ eikä
canna hedelmätä.
8:15 Mutta jotca hywän maahan/ owat
ne/ jotca sanan cuulewat ja kätkewät
hywällä ja toimellisella sydämellä/ ja
saattawat hedelmän kärsimises.
8:16 EI sytytä kengän kyntilätä/ ja pane
astian eli pengin ala/ mutta hän pane
sen kyntiläjalcan/ että sisälletulewaiset
näkisit walkeuden.
8:17 Sillä ei ole mitän salattu/ joca ei
ilmei tule/ eikä peitetty/ joca ei
tiettäwäxi ja julki tule.
8:18 Nijn cadzocat sijs/ cuinga te
cuuletta: sillä jolla on/ hänelle pitä
annettaman/ jolla taas ei ole/ sekin
jonga hän luule hänens olewan/ otetan
häneldä pois.
8:19 NIjn tulit hänen äitins ja weljens/
eikä pääsnet hänen tygöns Canssalda.
8:20 Ja se sanottin hänelle: sinun äitis ja
weljes seisowat ulcona/ ja tahtowat
sinua nähdä.
8:21 Nijn hän wastais/ ja sanoi heille:
minun äitin ja weljen owat ne/ jotca
Jumalan sanan cuulewat ja tekewät.
8:22 JA yhtenä päiwänä tapahtui/ että
hän hahten astui Opetuslastens cansa/
ja sanoi heille: mengämme ylidzen
toiselle rannalle: ja he laskit maalda.
8:23 Cosca he purjetit nijn hän nuckui/
ja tuulispää nosti allon meres/ ja lainet
löit heidän ylidzens/ ja he olit suures
hädäs.
8:24 Nijn he menit hänen tygöns/ ja
herätit händä/ sanoden: Mestari/
Mestari/ me hucumma. Nijn hän nousi
