825
Job
senä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat? Oletko sinä kuulijana Ju-
malan neuvottelussa ja anastatko viisauden itsellesi? Mitä sinä tie-
dät, jota me emme tietäisi? Mitä sinä ymmärrät, jota me emme
tuntisi? Onpa meidänkin joukossamme harmaapää ja vanhus, isääsi
iällisempi. Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia ja sanaa, joka sinua pi-
teli hellävaroin? Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa, miksi pyö-
rivät silmäsi, niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan ja syydät
suustasi sanoja? Kuinka voisi ihminen olla puhdas, kuinka vaimosta
syntynyt olla vanhurskas! Katso, pyhiinsäkään hän ei luota, eivät
taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä, saati sitten ihminen, in-
hottava ja kelvoton, joka juo vääryyttä niinkuin vettä. Minä julistan
sinulle, kuule minua, minä kerron, mitä olen nähnyt, mitä viisaat il-
moittavat, salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet, niiltä, joille yk-
sin maa oli annettuna ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:
'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan, ne vähät vuodet,
jotka väkivaltaiselle on määrätty. Kauhun äänet kuuluvat hänen
korvissansa, keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä. Ei usko hän
pääsevänsä pimeydestä, ja hän on miekalle määrätty. Hän harhai-
lee leivän haussa: missä sitä on? Hän tuntee, että hänen vierellään
on valmiina pimeyden päivä. Tuska ja ahdistus kauhistuttavat hän-
tä, masentavat hänet niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.
Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan ja pöyhkeili Kaikkivalti-
asta vastaan, ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä, taajain kilven-
kupurainsa suojassa; koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa ja teki
lanteensa lihaviksi, asui hävitetyissä kaupungeissa, taloissa, joissa ei
ollut lupa asua, jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi, sentähden
hän ei rikastu, eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä, eikä hänen
viljansa notkistu maata kohden. Ei hän pääse pimeydestä; tulen
liekki kuivuttaa hänen vesansa, ja hän hukkuu hänen suunsa hen-
käyksestä. Älköön hän turvatko turhuuteen - hän pettyy; sillä hänen
voittonsa on oleva turhuus. Mitta täyttyy ennen aikojaan, eikä hä-
nen lehvänsä vihannoi. Hän on niinkuin viinipuu, joka pudottaa raa-
kaleensa, niinkuin öljypuu, joka varistaa kukkansa. Sillä jumalatto-
man joukkio on hedelmätön, ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.
