823
Job
huonompi. Mutta minä mielin puhua Kaikkivaltiaalle, minä tahdon
tuoda todistukseni Jumalaa vastaan. Sillä te laastaroitte valheella,
olette puoskareita kaikki tyynni. Jospa edes osaisitte visusti vaieta,
niin se olisi teille viisaudeksi luettava! Kuulkaa siis, mitä minä to-
distan, ja tarkatkaa, mitä huuleni väittävät vastaan. Tahdotteko
puolustaa Jumalaa väärällä puheella ja puhua vilppiä hänen puo-
lestaan; tahdotteko olla puolueellisia hänen hyväksensä tahi ajaa
Jumalan asiaa? Koituuko siitä silloin hyvää, kun hän käy teitä tut-
kimaan; tahi voitteko pettää hänet, niinkuin ihminen petetään? Hän
teitä ankarasti rankaisee, jos salassa olette puolueellisia. Eikö hä-
nen korkeutensa peljästytä teitä ja hänen kauhunsa teitä valtaa?
Tuhkalauselmia ovat teidän mietelauseenne, savivarustuksia silloin
teidän varustuksenne. Vaietkaa, antakaa minun olla, niin minä pu-
hun, käyköön minun miten tahansa. Miksi minä otan lihani hampai-
siini ja panen henkeni kämmenelleni? Katso, hän surmaa minut, en
minä enää mitään toivo; tahdon vain vaellustani puolustaa häntä
vastaan. Jo sekin on minulle voitoksi; sillä jumalaton ei voi käydä
hänen kasvojensa eteen. Kuulkaa tarkasti minun puhettani, ja mitä
minä lausun korvienne kuullen. Katso, olen ryhtynyt käymään oike-
utta; minä tiedän, että olen oikeassa. Kuka saattaa käräjöidä minua
vastaan? Silloin minä vaikenen ja kuolen. Kahta vain älä minulle
tee, niin en lymyä sinun kasvojesi edestä: ota pois kätesi minun
päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö; sitten haasta, niin mi-
nä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle. Mikä on mi-
nun pahain tekojeni ja syntieni luku? Ilmaise minulle rikkomukseni
ja syntini. Miksi peität kasvosi ja pidät minua vihollisenasi? Lentä-
vää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat, koskapa määräät
katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot,
koska panet jalkani jalkapuuhun, vartioitset kaikkia minun polkujani
ja piirrät rajan jalkapohjieni ääreen? - Hän hajoaa kuin lahopuu,
kuin koinsyömä vaate.
Ihminen, vaimosta syntynyt, elää vähän aikaa ja on täynnä levot-
tomuutta, kasvaa kuin kukkanen ja lakastuu, pakenee kuin varjo ei-
kä pysy. Ja sellaista sinä pidät silmällä ja viet minut käymään oi-
