828
Job
rensa, ylhäältä kuihtuvat hänen oksansa. Hänen muistonsa katoaa
maasta, eikä hänen nimeänsä kadulla mainita. Hänet sysätään va-
losta pimeyteen ja karkoitetaan maan piiristä. Ei sukua, ei jälkeläis-
tä ole hänellä kansansa seassa, eikä ketään jää jäljelle hänen
asuntoihinsa. Lännen asujat hämmästyvät hänen tuhopäiväänsä,
idän asujat valtaa vavistus. Näin käy väärintekijän huoneelle, näin
sen asuinpaikalle, joka ei Jumalasta välitä.
Job vastasi ja sanoi: Kuinka kauan te vaivaatte minun sieluani ja
runtelette minua sanoillanne? Jo kymmenenkin kertaa olette minua
häväisseet, häpeämättä te minua rääkkäätte. Olenko todella hairah-
tunut, yöpyykö hairahdukseni minun luonani? Tahi voitteko todella
ylvästellä minua vastaan ja todistaa minun ansainneen häpeäni?
Tietäkää siis, että Jumala on tehnyt minulle vääryyttä ja on kieto-
nut minut verkkoonsa. Katso, minä huudan: 'Väkivaltaa!' enkä saa
vastausta; huudan apua, mutta ei ole mitään oikeutta. Hän on ai-
dannut tieni, niin etten pääse ylitse, ja on levittänyt pimeyden po-
luilleni. Hän on riisunut minulta kunniani ja ottanut kruunun minun
päästäni. Hän repi minut maahan joka puolelta, niin että olen
mennyttä, ja hän tempasi irti toivoni niinkuin puun. Hän päästi vi-
hansa syttymään minua vastaan ja piti minua vihollisenansa. Hänen
sotajoukkonsa tulivat yhdessä ja tekivät tiensä minua vastaan ja
leiriytyivät minun majani ympärille. Veljeni hän on minusta loitonta-
nut; tuttavani ovat minusta aivan vieraantuneet. Läheiseni ovat mi-
nusta luopuneet, ja uskottuni ovat unhottaneet minut. Ne, jotka ta-
lossani majailevat, ja palvelijattareni pitävät minua muukalaisena,
minä olen tullut vieraaksi heidän silmissään. Minä kutsun palvelijaa-
ni, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä.
Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista
ilkeä. Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat
minusta pilkkojaan. Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita
minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan. Luuni ovat tarttu-
neet nahkaani, ihooni, eikä minusta ole enää kuin ikenet jäljellä.
Armahtakaa minua, armahtakaa, te, minun ystäväni, sillä Jumalan
käsi on minuun koskenut. Miksi vainoatte minua niinkuin Jumala,
