818
Job
dun, mieluummin kuolen, kuin näin luurankona kidun. Olen kyllästy-
nyt, en tahdo elää iankaiken; anna minun olla rauhassa, sillä tuu-
len henkäystä ovat minun päiväni. Mikä on ihminen, että hänestä
niin suurta lukua pidät ja että kiinnität häneen huomiosi, tarkastat
häntä joka aamu, tutkit häntä joka hetki? Etkö koskaan käännä
pois katsettasi minusta, etkö hellitä minusta sen vertaa, että saan
sylkeni nielaistuksi? Jos olenkin syntiä tehnyt, niin mitä olen sillä
sinulle tehnyt, sinä ihmisten vartioitsija? Minkätähden asetit minut
maalitauluksesi, ja minkätähden tulin itselleni taakaksi? Minkätähden
et anna rikostani anteeksi etkä poista pahaa tekoani? Sillä nyt mi-
nä menen levolle maan tomuun, ja jos etsit minua, niin ei minua
enää ole.
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: Kuinka kauan sinä senkal-
taisia haastat ja suusi puheet ovat kuin raju myrsky? Jumalako
vääristäisi oikeuden, Kaikkivaltiasko vääristäisi vanhurskauden? Jos
lapsesi tekivät syntiä häntä vastaan, niin hän hylkäsi heidät heidän
rikoksensa valtaan. Jos sinä etsit Jumalaa ja anot Kaikkivaltiaalta
armoa, jos olet puhdas ja rehellinen, silloin hän varmasti heräjää
sinun avuksesi ja asettaa entiselleen sinun vanhurskautesi asunnon.
Silloin sinun alkusi näyttää vähäiseltä, mutta loppuaikasi varttuu
ylen suureksi. Sillä kysypä aikaisemmalta sukupolvelta, tarkkaa, mitä
heidän isänsä ovat tutkineet. Mehän olemme eilispäivän lapsia em-
mekä mitään tiedä, päivämme ovat vain varjo maan päällä. He si-
nua opettavat ja sanovat sinulle, tuovat ilmi sanat sydämestään:
'Kasvaako kaisla siinä, missä ei ole rämettä? rehottaako ruoko sii-
nä, missä ei ole vettä? Vielä vihreänä ollessaan, ennenaikaisena
leikattavaksi, se kuivettuu ennen kuin mikään muu heinä. Niin käy
kaikkien niiden, jotka unhottavat Jumalan, ja jumalattoman toivo
katoaa, hänen, jonka uskallus on langan varassa, jonka turvana on
hämähäkinverkko. Hän nojaa taloonsa, mutta se ei seiso, hän tart-
tuu siihen, mutta se ei kestä. Hän on rehevänä auringon paistees-
sa, ja hänen vesansa leviävät yli puutarhan. Hänen juurensa kietou-
tuvat kiviroukkioon, hän kiinnittää katseensa kivitaloon. Mutta kun
Jumala hävittää hänet hänen paikastansa, niin se kieltää hänet: En
