815
Job
nen vihansa hengestä he häviävät. Leijonan ärjyntä, jalopeuran ääni
vaiennetaan, ja nuorten leijonain hampaat murskataan; jalopeura
menehtyy saaliin puutteesta, ja naarasleijonan pennut hajaantuvat.
Ja minulle tuli salaa sana, korvani kuuli kuiskauksen, kun ajatukset
liikkuivat öisissä näyissä, kun raskas uni oli vallannut ihmiset. Pelko
ja vavistus yllättivät minut, peljästyttivät kaikki minun luuni. Tuulen
henkäys hiveli kasvojani, ihoni karvat nousivat pystyyn. Siinä seisoi
- sen näköä en erottanut - haamu minun silmäini edessä; minä
kuulin kuiskaavan äänen: 'Onko ihminen vanhurskas Jumalan edes-
sä, onko mies Luojansa edessä puhdas? Katso, palvelijoihinsakaan
hän ei luota, enkeleissäänkin hän havaitsee vikoja; saati niissä, jot-
ka savimajoissa asuvat, joiden perustus on maan tomussa! He ru-
sentuvat kuin koiperhonen; ennenkuin aamu ehtooksi muuttuu, hei-
dät muserretaan. Kenenkään huomaamatta he hukkuvat ainiaaksi.
Eikö niin: heidän telttanuoransa irroitetaan, ja he kuolevat, viisau-
desta osattomina.'
Huuda vain! Onko ketään, joka sinulle vastaisi, ja kenenkä pyhän
puoleen kääntyisit? Mielettömän tappaa suuttumus, tyhmän surmaa
kiivaus. Minä näin mielettömän juurtuvan, mutta äkkiä sain huutaa
hänen asuinsijansa kirousta. Hänen lapsensa ovat onnesta kaukana,
heitä poljetaan portissa, eikä auttajaa ole. Ja minkä he ovat lei-
kanneet, syö nälkäinen - ottaa sen vaikka orjantappuroista - ja ja-
noiset tavoittelevat heidän tavaraansa. Sillä onnettomuus ei kasva
tomusta, eikä vaiva verso maasta, vaan ihminen syntyy vaivaan, ja
kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle. Mutta minä ainakin etsisin
Jumalaa ja asettaisin asiani Jumalan eteen, hänen, joka tekee suu-
ria, tutkimattomia tekoja, ihmeitä ilman määrää, joka antaa sateen
maan päälle ja lähettää vettä vainioille, että hän korottaisi alhaiset
ja surevaiset kohoaisivat onneen. Hän tekee kavalain hankkeet tyh-
jiksi, niin ettei mikään menesty heidän kättensä alla, hän vangitsee
viisaat heidän viekkauteensa; ovelain juonet raukeavat: päivällä he
joutuvat pimeään ja hapuilevat keskipäivällä niinkuin yöllä. Mutta
köyhän hän pelastaa heidän suunsa miekasta, auttaa väkevän kä-
destä. Ja niin on vaivaisella toivo, mutta vääryyden täytyy sulkea
