830
Job
nen voittamansa rikkauden veroinen. Sillä hän teki vaivaisille väki-
valtaa ja heitti heidät siihen, hän ryösti itselleen talon, eikä saa
siinä rakennella. Sillä hän ei tuntenut vatsansa ikinä tyytyvän, mut-
ta ei pelastu hän himotulla tavarallaan. Ei mikään säilynyt hänen
ahmailultaan, sentähden hänen onnensa ei kestä. Yltäkylläisyytensä
runsaudessa on hänellä hätä, häneen iskevät kaikki kurjien kourat.
Kun hän on täyttämässä vatsaansa, lähettää Jumala hänen kimp-
puunsa vihansa hehkun ja antaa sen sataa hänen päällensä hänen
syödessään. Jos hän pakenee rautavaruksia, niin lävistää hänet
vaskijousi; kun hän vetää ulos selästään nuolen, käy hänen sap-
pensa lävitse miekan salama. Kauhut valtaavat hänet, kaikki pimeys
on varattu hänen aarteilleen. Hänet kuluttaa tuli, joka palaa lietso-
matta, se syö, mitä on säilynyt hänen majassansa. Taivas paljastaa
hänen pahat tekonsa, maa nousee häntä vastaan. Minkä hänen ta-
lonsa tuotti, menee menojaan vihan päivänä niinkuin tulvavedet.
Tämä on jumalattoman ihmisen osa Jumalalta, perintöosa, jonka
Jumala hänelle määrää.
Job vastasi ja sanoi: Kuulkaa, kuulkaa minun sanojani ja suokaa
minulle se lohdutus! Kärsikää minua, että saan puhua. Kun olen
puhunut, pilkatkaa sitten. Ihmisiäkö vastaan minä valitan? Tahi
kuinka en kävisi kärsimättömäksi? Kääntykää minuun, niin tyrmistyt-
te ja panette kätenne suullenne. Kun käyn ajattelemaan, niin kau-
histun, ja vavistus valtaa ruumiini: Miksi jumalattomat saavat elää,
vanheta, jopa voimassa vahvistua? Heidän sukunsa on vankkana
heidän edessään, heidän jälkeläisensä heidän silmäinsä alla. Heidän
kotinsa ovat rauhassa, kauhuista kaukana; ei satu heihin Jumalan
vitsa. Hänen sonninsa polkee eikä turhaan, hänen lehmänsä poikii
eikä kesken. Poikansa he laskevat ulos niinkuin lammaslauman,
heidän lapsensa hyppelevät leikiten. He virittävät laulujaan vaski-
rummun ja kanteleen kaikuessa ja iloitsevat huilun soidessa. He
viettävät päivänsä onnessa, mutta äkkiä heidät säikähytetään alas
tuonelaan. Ja kuitenkin he sanoivat Jumalalle: 'Mene pois meidän
luotamme, sinun teistäsi emme tahdo tietää. Mikä on Kaikkivaltias,
että häntä palvelisimme? Ja mitä hyötyä meillä on siitä, että häntä
