834
Job
mä minua näe', ja hän panee peiton kasvoillensa. He murtautuvat
pimeässä taloihin, päivällä he sulkeutuvat sisään, tahtomatta tietää
valosta. Sillä pimeys on heille kaikille aamun vertainen, koska pi-
meyden kauhut ovat heille tutut. - Hän kiitää pois vetten viemänä,
kirottu on hänen peltopalstansa maassa, hän ei enää poikkea vii-
nimäkien tielle. Kuivuus ja kuumuus ahmaisevat lumiveden, samoin
tuonela ne, jotka syntiä tekevät. Äidin kohtu unhottaa hänet, madot
syövät hänet herkkunaan, ei häntä enää muisteta; niin murskataan
vääryys kuin puu. Hän ryösti hedelmättömältä, joka ei synnytä, ja
leskelle hän ei hyvää tehnyt. - Väkivaltaiset Jumala ylläpitää voi-
mallansa; he pysyvät pystyssä, vaikka jo olivat epätoivossa henges-
tään. Hän antaa heidän olla turvassa, ja heillä on vahva tuki; ja
hänen silmänsä valvovat heidän teitänsä. He ovat kohonneet kor-
kealle - ei aikaakaan, niin ei heitä enää ole; he vaipuvat kokoon,
kuolevat kuin kaikki muutkin, he taittuvat kuin vihneet tähkäpäästä.
Eikö ole niin? Kuka tekee minut valhettelijaksi ja saattaa sanani
tyhjiksi?
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: Valta ja peljättävyys on
hänen, joka luo rauhaa korkeuksissaan. Onko määrää hänen jou-
koillansa, ja kenelle ei hänen valonsa koita? Kuinka siis ihminen
olisi vanhurskas Jumalan edessä, ja kuinka vaimosta syntynyt olisi
puhdas? Katso, eipä kuukaan ole kirkas, eivät tähdetkään ole puh-
taat hänen silmissänsä; saati sitten ihminen, tuo mato, ja ihmislap-
si, tuo toukka!
Job vastasi ja sanoi: Kuinka oletkaan auttanut voimatonta, tukenut
heikkoa käsivartta! Kuinka oletkaan neuvonut taitamatonta ja ilmi-
tuonut paljon ymmärrystä! Kenelle oikein olet puheesi pitänyt, ja
kenen henki on sinusta käynyt? Haamut alhaalla värisevät, vetten
ja niiden asukasten alla. Paljaana on tuonela hänen edessänsä, ei-
kä ole manalalla peitettä. Pohjoisen hän kaarruttaa autiuden ylle,
ripustaa maan tyhjyyden päälle. Hän sitoo vedet pilviinsä, eivätkä
pilvet halkea niiden alla. Hän peittää valtaistuimensa näkyvistä, le-
vittää pilvensä sen ylitse. Hän on vetänyt piirin vetten pinnalle, sii-
hen missä valo päättyy pimeään. Taivaan patsaat huojuvat ja
