827
Job
kuka muu rupeaisi kättä lyöden minun takaajakseni? Sillä sinä olet
sulkenut ymmärrykseltä heidän sydämensä; sentähden sinä et
päästä heitä voitolle. Ystäviä kutsutaan osajaolle, mutta omilta lap-
silta raukeavat silmät. Minut on pantu kansoille sananlaskuksi; sil-
mille syljettäväksi minä olen tullut. Minun silmäni on hämärtynyt su-
rusta, ja kaikki minun jäseneni ovat kuin varjo. Tästä oikeamieliset
hämmästyvät, ja viatonta kuohuttaa jumalattoman meno. Mutta
hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voi-
massa. Mutta te kaikki, tulkaa jälleen tänne; en löydä minä viisasta
joukostanne. Päiväni ovat menneet, rauenneet ovat aivoitukseni, mi-
tä sydämeni ikävöitsi. Yön he tekevät päiväksi; valo muka lähenee
pimeydestä. Jos kuinka toivon, on tuonela asuntoni; minä levitän
vuoteeni pimeyteen, minä sanon haudalle: 'Sinä olet isäni', ja ma-
doille: 'Äitini ja sisareni.' Missä on silloin minun toivoni, ja kuka saa
minun toivoani katsella? Ne astuvat alas tuonelan salpojen taa, kun
yhdessä lepäämme tomussa.
Sitten suuhilainen Bildad lausui ja sanoi: Kuinka kauan te asetatte
sanoille ansoja? Tulkaa järkiinne, sitten puhelemme. Miksi meitä pi-
detään elukkain veroisina, olemmeko teidän silmissänne tylsät? Si-
nä, joka raivossasi raatelet itseäsi - sinunko tähtesi jätettäisiin maa
autioksi ja kallio siirtyisi sijaltansa? Ei, jumalattomain valo sammuu,
eikä hänen tulensa liekki loista. Valo pimenee hänen majassansa,
ja hänen lamppunsa sammuu hänen päänsä päältä. Hänen väkevät
askeleensa supistuvat ahtaalle, ja hänen oma neuvonsa kaataa hä-
net maahan. Sillä hänen omat jalkansa vievät hänet verkkoon, hän
käyskentelee katetun pyyntihaudan päällä. Paula tarttuu hänen kan-
tapäähänsä, ansa käy häneen kiinni; hänelle on maahan kätketty
pyydys, polulle häntä varten silmukka. Kauhut peljättävät häntä
kaikkialta ja ajavat häntä kintereillä kiitäen. Nälkäiseksi käy hänen
vaivansa, ja turmio vartoo hänen kaatumistaan. Hänen ruumiinsa
jäseniä kalvaa, hänen jäseniänsä kalvaa kuoleman esikoinen. Hänet
temmataan pois majastansa, turvastansa; hänet pannaan astumaan
kauhujen kuninkaan tykö. Hänen majassansa asuu outoja, hänen
asuinpaikallensa sirotetaan tulikiveä. Alhaalta kuivuvat hänen juu-
