816
Job
suunsa. Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis
pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta. Sillä hän haavoittaa, ja hän
sitoo; lyö murskaksi, mutta hänen kätensä myös parantavat. Kuu-
desta hädästä hän sinut pelastaa, ja seitsemässä ei onnettomuus
sinua kohtaa. Nälänhädässä hän vapahtaa sinut kuolemasta ja so-
dassa miekan terästä. Kielen ruoskalta sinä olet turvassa, etkä pel-
kää, kun hävitys tulee. Hävitykselle ja kalliille ajalle sinä naurat, et-
kä metsän petoja pelkää. Sillä kedon kivien kanssa sinä olet liitos-
sa, ja metsän pedot elävät rauhassa sinun kanssasi. Saat huomata,
että majasi on rauhoitettu, ja kun tarkastat asuinsijaasi, et sieltä
mitään kaipaa. Ja saat huomata, että sinun sukusi on suuri ja ve-
sasi runsaat kuin ruoho maassa. Ikäsi kypsyydessä sinä menet hau-
taan, niinkuin lyhde korjataan ajallansa. Katso, tämän olemme tut-
kineet, ja niin se on; kuule se, ja ota sinäkin siitä vaari.
Job vastasi ja sanoi: Oi, jospa minun suruni punnittaisiin ja kova
onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan! Sillä se on nyt raskaampi
kuin meren hiekka; sentähden menevät sanani harhaan. Sillä Kaikki-
valtiaan nuolet ovat sattuneet minuun; minun henkeni juo niiden
myrkkyä. Jumalan kauhut ahdistavat minua. Huutaako villiaasi vi-
hannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? Käykö
äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaises-
sa? Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastai-
nen ruoka. Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi ja Jumala toteuttaisi
minun toivoni! Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut, ojentaa kä-
tensä ja katkaista elämäni langan! Niin olisi vielä lohdutuksenani -
ja ilosta minä hypähtäisin säälimättömän tuskan alla - etten ole
kieltänyt Pyhän sanoja. Mikä on minun voimani, että enää toivoisin,
ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin? Onko minun voimani vahva
kuin kivi, onko minun ruumiini vaskea? Eikö minulla ole enää mi-
tään apua, onko pelastus minusta karkonnut? Tuleehan ystävän ol-
la laupias nääntyvälle, vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan
pelon. Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro, niinkuin sade-
purot, jotka juoksevat kuiviin. Ne ovat jääsohjusta sameat, niihin
kätkeytyy lumi; auringon paahtaessa ne ehtyvät, ne häviävät pai-
