833
Job
tuomaristani ainiaaksi. Katso, minä menen itään, mutta ei ole hän
siellä; menen länteen, enkä häntä huomaa; jos hän pohjoisessa
toimii, en häntä erota, jos hän kääntyy etelään, en häntä näe. Sillä
hän tietää, kussa minä kuljen. Jos hän tutkisi minut, kullan kaltai-
sena minä selviäisin. Hänen askeleissaan on minun jalkani pysynyt,
hänen tietänsä olen noudattanut siltä poikkeamatta. Hänen huul-
tensa käskystä en ole luopunut, hänen suunsa sanat minä olen
kätkenyt tarkemmin kuin omat päätökseni. Mutta hän pysyy sama-
na, kuka voi häntä estää? Mitä hän tahtoo, sen hän tekee. Niin,
hän antaa täydellisesti minulle määrätyn osan, ja sellaista on hä-
nellä vielä tallella paljon. Sentähden valtaa minut kauhu hänen kas-
vojensa edessä; kun sitä ajattelen, peljästyn häntä. Jumala on lan-
nistanut minun rohkeuteni, Kaikkivaltias on minut kauhistuttanut. Sil-
lä en menehdy pimeän tähden, en oman itseni tähden, jonka pi-
meys peittää.
Miksi ei Kaikkivaltias ole varannut tuomion aikoja, ja miksi eivät
saa ne, jotka hänet tuntevat, nähdä hänen päiviänsä? Jumalattomat
siirtävät rajoja, ryöstävät laumoja ja laskevat ne laitumelle. Orpojen
aasin he vievät, ottavat pantiksi lesken lehmän. He työntävät tieltä
köyhät, kaikkien maan kurjain täytyy piileskellä. Katso, nämä ovat
kuin villiaasit erämaassa: lähtevät työhönsä saalista etsien, aro on
heidän lastensa leipä. Kedolta he korjaavat rehuviljaa ruuakseen, ja
jumalattoman viinitarhasta he kärkkyvät tähteitä. Alastomina, ilman
vaatteita, he viettävät yönsä, eikä heillä ole peittoa kylmässä. He
ovat likomärkiä vuorilla vuotavasta sateesta, ja vailla suojaa he sy-
leilevät kalliota. Äidin rinnoilta riistetään orpo, ja kurjalta otetaan
pantti. He kuljeskelevat alastomina, ilman vaatteita, ja nälkäisinä he
kantavat lyhteitä. Jumalattomain muuritarhoissa he pusertavat öljyä,
he polkevat viinikuurnaa ja ovat itse janoissansa. Kaupungista kuu-
luu miesten voihkina, ja haavoitettujen sielu huutaa; mutta Jumala
ei piittaa nurjuudesta. Nuo ovat valon vihaajia, eivät tunne sen tei-
tä eivätkä pysy sen poluilla. Ennen päivän valkenemista nousee
murhaaja, tappaa kurjan ja köyhän; ja yöllä hän hiipii kuin varas.
Avionrikkojan silmä tähyilee hämärää, hän arvelee: 'Ei yksikään sil-
