824
Job
keutta kanssasi! Syntyisikö saastaisesta puhdasta? Ei yhden yhtä-
kään. Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku
on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylit-
se hän ei pääse. Niin käännä katseesi pois hänestä, että hän pää-
sisi rauhaan ja että hän saisi iloita niinkuin palkkalainen päivän
päätettyään. Onhan puullakin toivo: vaikka se maahan kaadetaan,
kasvaa se uudelleen, eikä siltä vesaa puutu. Vaikka sen juuri van-
henee maassa ja sen kanto kuolee multaan, niin se veden tuoksus-
ta versoo jälleen ja tekee oksia niinkuin istukas. Mutta mies kun
kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt,
missä hän on sitten? Vesi juoksee pois järvestä, ja joki tyhjenee ja
kuivuu; niin ihminen lepoon mentyänsä ei enää nouse. Ennenkuin
taivaat katoavat, eivät he heräjä eivätkä havahdu unestansa. Oi,
jospa kätkisit minut tuonelaan, piilottaisit minut, kunnes vihasi on
asettunut, panisit minulle aikamäärän ja sitten muistaisit minua!
Kun mies kuolee, virkoaako hän jälleen henkiin? Minä vartoaisin
kaikki sotapalvelukseni päivät, kunnes pääsyvuoroni joutuisi. Sinä
kutsuisit, ja minä vastaisin sinulle, sinä ikävöitsisit kättesi tekoa. Sil-
loin sinä laskisit minun askeleeni, et pitäisi vaaria minun synnistäni;
rikokseni olisi sinetillä lukittuna kukkaroon, ja pahat tekoni sinä
peittäisit piiloon. Mutta vuorikin vyöryy ja hajoaa, ja kallio siirtyy
sijaltansa, vesi kuluttaa kivet, ja rankkasade huuhtoo pois maan
mullan; niin sinä hävität ihmisen toivon. Sinä masennat hänet iäksi,
ja hän lähtee; sinä muutat hänen muotonsa ja lähetät hänet me-
nemään. Kohoavatko hänen lapsensa kunniaan - ei hän sitä tiedä,
vaipuvatko vähäisiksi - ei hän heitä huomaa. Hän tuntee vain oman
ruumiinsa kivun, vain oman sielunsa murheen.
Sitten teemanilainen Elifas lausui ja sanoi: Vastaako viisas tuulta
pieksämällä, täyttääkö hän rintansa itätuulella? Puolustautuuko hän
puheella, joka ei auta, ja sanoilla, joista ei ole hyötyä? Itse juma-
lanpelonkin sinä teet tyhjäksi ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevil-
ta. Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi, ja sinä valitset vie-
kasten kielen. Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä; omat
huulesi todistavat sinua vastaan. Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäi-
