Propheta Jeremia
puolesta joka päiwä pilkattu/ ja jokainen minua nauraa.
20:8 Sille sijttequin mine puhuin/ hwsin ia sarnasin sijte Witzaudhest ia
Raateluxest/ ombi minulle se HERRAN Sana/ pilcaxi ia häpiexi iocapeiue
tullut.
Sillä sitten kuin minä puhuin/ huusin ja saarnasin siitä witsaudesta ja
raateluksesta/ ompi minulle se HERRAN sana/ pilkaksi ja häpeäksi joka
päiwä tullut.
20:9 Silloin iochtui minun mieleheni/ Lach/ Em mine sillen tadho sen
päle aiatella/ ia ei enembi henen Nimehens sarnata. Waan se tuli minun
sydhemeni ia minun Luihini/ quin palaua Tuli/ nin etten mine site
maltanut kersie ia olin lehes heruochtunut.
Silloin johtui minun mieleeni/ Lach/ En minä silleen tahdo sen päälle
ajatella/ ja en enempi hänen nimehensä saarnata. Waan se tuli minun
sydämeeni ja minun luihini/ kuin palawa tuli/ niin etten minä sitä
malttanut kärsiä ja olin lähes herwohtunut (herwoton).
20:10 Sille mine cwlen/ quinga monda minua kirouat/ ia mine alati
wapisen. Candacat/ Huy/ Me tadhon canda henen pälens ( sanouat
caiki minun Ysteueni ia Cumpanini ) ios me henen woittaisim/ ia
vlotuisim heneen/ ia costaisim henelle.
Sillä minä kuulen/ kuinka monta minua kiroawat/ ja minä alati wapisen.
Kantakaat/ Me tahdon kantaa hänen päällensä (sanowat kaikki minun
ystäwäni ja kumppanini) jos me hänen woittaisimme/ ja ulottuisimme
häneen/ ja kostaisimme hänelle.
20:11 Mutta HERRA ombi minun cansani ninquin iocu wäkeue Kempi/
senteden pite minun Sortaiani langeman/ ia ei ylitzewoittaman. Waan
heiden pite sangen häpiemen/ senteden ette he nin tyhmesti tekeuet.
Sen häpien pite ijancaikisen heille oleman/ ioca ei ikenens vnodheta.
Mutta HERRA ompi minun kanssani niinkuin joku wäkewä kemppi (sankari
1642)/ sentähden pitää minun sortajani lankeeman/ ja ei ylitse
woittaman. Waan heidän pitää sangen häpeämän/ sentähden että he
niin tyhmästi tekewät. Sen häpeän pitää iankaikkisen heille oleman/ joka
