6 luku

Temppelin vihkiminen.

1. Silloin Salomo sanoi: Herra on sanonut tahtovansa asua pimeässä.

1. Silloin sanoi Salomo: Herra on sanonut tahtovansa asua pimeydessä.

1. SIlloin sanoi Salomo: HERra on sanonut tahtowans asua pimeydes.

1 Then Solomon spoke, Jehovah has said that he would dwell in the thick darkness.

1. Then said Solomon, The LORD hath said that he would dwell in the thick darkness.

1. Da sagde Salomo: Herren har sagt, at han vilde bo i Mørket.

1. Då sade Salomo: Herren hafver sagt, att han vill bo i mörkrena.

1. Siis ütles Salomon: Jehowa on üttelnud, et ta piddi sures pimmedas ellama.

1. Tuomet Saliamonas tarė: ‘‘Viešpats kalbėjo, kad nori gyventi tirštoje tamsoje.

1. Da sprach Salomo: Der HERR hat geredet, er wolle wohnen im Dunkel.

1. Alors Salomon dit: L'Éternel a dit qu'il habiterait dans l'obscurité.

1. ENTÓNCES dijo Salomon: Jehová ha dicho, que él habitará en la oscuridad.

1 Toen zeide Salomo: De HEERE heeft gezegd, dat Hij in de donkerheid zou wonen.

1. Tedy rzekł Salomon: Pan powiedział, iż mieszkać miał we mgle.

1. Akkor monda Salamon: Az Úr mondotta, hogy ő [1†] lakoznék ködben.

1 Тогда сказал Соломон: Господь сказал, что Он благоволит обитать во мгле,

1. Тодї промовив Соломон: Господь обіцяв, що буде жити в облацї,

2. Mutta minä olen rakentanut huoneen sinulle asunnoksi, asuinsijan, asuaksesi siinä iäti.

2. Minä tosin rakensin sinulle asuinhuoneen ja sian asuakses ijankaikkisesti.

2. Minä tosin rakensin sinulle huonen ja sian asuaxes ijancaickisest.

2 But I have built for you a house of habitation and a place for you to dwell in everlasting.

2. But I have built an house of habitation for thee, and a place for thy dwelling for ever.

2. Og jeg har bygget dig en Boligs Hus, ja en fast Bolig, at du skal bo der evindelig.

2. Och jag hafver byggt ett hus dig till boning, och ett säte, der du bo skall till evig tid.

2. Ja minna ollen sulle kodda teinud ellomaiaks ja asset, kus sa iggaweste piddid jäma.

2. Bet aš pastačiau Tau namus, vietą, kur Tu gyventum per amžius’‘.

2. So habe ich nun ein Haus gebaut dir zur Wohnung, und einen Sitz, da du ewiglich wohnst.

2. Et moi, j'ai bâti une maison pour ta demeure, et un domicile afin que tu y habites à toujours!

2. Yo pues he edificado una casa de morada para tí, y una habitación en que mores para siempre.

2 En ik heb U een huis ter woonstede gebouwd, en een vaste plaats tot Uw eeuwige woning.

2. A jam zbudował dom na mieszkanie tobie, o Panie! i miejsce, gdziebyś miał mieszkać na wieki.

2. Én pedig lakóházat építettem néked, helyet, a hol [2†] örökké lakjál.

2 а я построил дом в жилище Тебе, место для вечного Твоего пребывания.

2. Я ж збудував дом на пробуток йому, щоб там пробував по віки.

3. Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin seurakunnan; ja koko Israelin seurakunta seisoi.

3. Ja kuningas käänsi kasvonsa ja siunasi koko Israelin joukkoa; ja kaikki Israelin joukko seisoi.

3. Ja Cuningas käänsi caswons ja siunais coco Israelin joucon (sillä caicki Israelin joucko seisoi)

3 And the king turned his face and blessed all the assembly of Israel. And all the assembly of Israel stood.

3. And the king turned his face, and blessed the whole congregation of Israel: and all the congregation of Israel stood.

3. Og Konge vendte sig om og velsignede al Iraels Menighed; thi al Israels Menighed stod.

3. Och Konungen vände sitt ansigte, och välsignade hela Israels menighet; ty hela Israels menighet stod;

3. Ja kunningas pöris ommad silmad ja önnistas keik Israeli koggodust, ja keik Israeli koggodus seisis.

3. Karalius atsisukęs palaimino visus susirinkusius izraelitus, o visi izraelitai tuo metu stovėjo.

3. Und der König wandte sein Antlitz und segnete die ganze Gemeinde Israel; denn die ganze Gemeinde Israel stand.

3. Puis le roi tourna son visage, et bénit toute l'assemblée d'Israël; et toute l'assemblée d'Israël était debout.

3. Y volviendo el rey su rostro bendijo a toda la congregación de Israel, y toda la congregación de Israel estaba en pié, y él dijo:

3 Daarna wendde de koning zijn aangezicht om, en zegende de ganse gemeente van Israel; en de ganse gemeente van Israel stond.

3. A obróciwszy król oblicze swe błogosławił wszystkiemu zgromadzeniu Izraelskiemu, (a wszystko zgromadzenie Izraelskie stało.)

3. Azután megfordult a király, [3†] és megáldá Izráel egész gyülekezetét; és Izráel egész gyülekezete felállott.

3 И обратился царь лицем своим и благословил все собрание Израильтян, – все собрание Израильтян стояло, –

3. І повернувся царь своїм лицем і поблагословив увесь збір Ізраїлський - (бо ввесь збір Ізраїлський стояв), -

4. Hän sanoi: Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, joka kädellänsä on täyttänyt sen, mitä hän suullansa puhui minun isälleni Daavidille, sanoen:

4. Ja hän sanoi: kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, joka suullansa on puhunut isälleni Davidille, ja kädellänsä täyttänyt, sanoen:

4. Ja hän sanoi: kijtetty olcon HERra Israelin Jumala joca suullans on puhunut minun Isälleni Dawidille ja kädelläns täyttänyt sanoden:

4 And he said, Praise Jehovah, the God of Israel, who spoke with his mouth to David my father and has with his hands fulfilled it, saying,

4. And he said, Blessed be the LORD God of Israel, who hath with his hands fulfilled that which he spake with his mouth to my father David, saying,

4. Og han sagde: Love være Herren, Israels Gud! som talt med sin Mund til David, min Fader, og opfyldte det med sine Hænder og sagde:

4. Och han sade: Lofvad vare Herren Israels Gud, som genom sin mun till min fader David talat, och med sine hand fullkomnat hafver, då han sade:

4. Ja temma ütles: Kidetud olgo Jehowa Israeli Jummal, kes omma suga mo issa Tawetiga räkinud, ja omma kättega töeks teinud, kui ta üttelnud:

4. Jis sakė: ‘‘Palaimintas Viešpats, Izraelio Dievas, kuris įvykdė, ką pažadėjo mano tėvui Dovydui, sakydamas:

4. Und er sprach: Gelobt sei der HERR, der Gott Israels, der durch seinen Mund meinem Vater David geredet und es mit seiner Hand erfüllt hat, der da sagte:

4. Et il dit: Béni soit l'Éternel, le Dieu d'Israël, qui de sa bouche a parlé à David, mon père, et qui, de sa main, a accompli ce qu'il avait promis en disant:

4. Bendito sea Jehová Dios de Israel, el cual dijo por su boca a David mi padre, y con su mano ha cumplido, diciendo:

4 En hij zeide: Geloofd zij de HEERE, de God van Israel, Die met Zijn mond tot mijn vader David gesproken heeft, en heeft het met Zijn handen vervuld, zeggende:

4. I rzekł: Błogosławiony Pan, Bóg Izraelski, który mówił usty swemi do Dawida, ojca mego, i wypełnił to skutecznie, mówiąc:

4. És monda: Áldott az Úr, Izráel Istene, ki szólott volt az ő szája által az én atyámnak, [4†] Dávidnak, és hatalmas kezeivel beteljesítette, mondván:

4 и сказал: благословен Господь Бог Израилев, Который, что сказал устами Своими Давиду, отцу моему, исполнил ныне рукою Своею! Он говорил:

4. І сказав: Нехай буде слава Господеві, Богові Ізрайлевому, котрий, що вирік устами своїми Давидові, панотцеві мойму, здїйснив тепер своєю рукою! А сказав він:

5. Siitä päivästä saakka, jona minä vein kansani Egyptistä, en minä ole mistään Israelin sukukunnasta valinnut yhtään kaupunkia, että siihen rakennettaisiin temppeli, missä minun nimeni asuisi, enkä myöskään ole valinnut ketään olemaan kansani Israelin ruhtinaana.

5. Siitä päivästä, jona minä kansani Egyptin maalta johdatin, en ole minä yhtään kaupunkia valinnut kaikista Israelin sukukunnista, rakentaakseni huonetta minun nimeni asuinsiaksi, enkä ole yhtään miestä valinnut kansani Israelin hallitsiaksi;

5. Sijtä ajast cuin minä minun Canssani Egyptin maalda johdatin en ole minä yhtän Caupungita walinnut caikesta Israelin sugusta raketta huonetta minun nimeni asuinsiaxi engä ole yhtän miestä walinnut minun Canssani Israelin Förstixi.

5 Since the day that I brought out my people out of the land of Egypt, I chose no city out of all the tribes of Israel to build a house in that my name might be there. Neither did I choose any man to be ruler over my people Israel.

5. Since the day that I brought forth my people out of the land of Egypt I chose no city among all the tribes of Israel to build an house in, that my name might be there; neither chose I any man to be a ruler over my people Israel:

5. Fra den Dag da jeg udførte mit Folk af Ægyptens Land har jeg ikke udvalgt nogen Stad af alle Israels Stammer, til at man skulde bygge et Hus, at mit Navn skulde være der; ikke heller har jeg udvalgt nogen Mand til at være Fyrste over mit Folk Israel;

5. Efter den tiden, att jag mitt folk utur Egypti land förde, hafver jag ingen stad utvalt i alla Israels slägter, der ett hus att bygga, så att mitt Namn der vara skulle; hafver ej heller någon man utvalt, att han skulle vara en Förste öfver mitt folk Israel;

5. Sest pärast kui ma omma rahwa Egiptusse maalt ollen wäljatonud, ei olle ma mitte ärrawallitsend üht liñna keikist Israeli sugguarrudest, kus piddi kodda ehhitadama, kus mo nimmi woiks olla; ei olle minna ka mitte üht meest ärrawallitsend, et ta mo rahwa Israeli ülle piddi würst ollema.

5. ‘Nuo tos dienos, kai išvedžiau savo tautą iš Egipto, neišsirinkau kito miesto tarp visų Izraelio giminių statyti namams, kur būtų mano vardas, ir jokio kito vyro, kuris būtų mano tautos Izraelio valdovu,

5. Seit der Zeit, da ich mein Volk aus Ägyptenland geführt habe, habe ich keine Stadt erwählt in allen Stämmen Israels, ein Haus zu bauen, daß mein Name daselbst wäre, und habe auch keinen Mann erwählt, daß er Fürst wäre über mein Volk Israel;

5. Depuis le jour où j'ai fait sortir mon peuple du pays d'Égypte, je n'ai point choisi de ville entre toutes les tribus d'Israël pour y bâtir une maison, afin que mon nom y fût, et je n'ai point choisi d'homme pour être chef de mon peuple d'Israël.

5. Desde el día que saqué mi pueblo de la tierra de Egipto, ninguna ciudad he elegido de todas las tribus de Israel, para edificar casa donde estuviese mi nombre; ni he escogido varón, que fuese príncipe sobre mi pueblo Israel:

5 Van dien dag af, dat Ik Mijn volk uit Egypteland uitgevoerd heb, heb Ik geen stad verkoren uit alle stammen van Israel, om een huis te bouwen, dat Mijn Naam daar zou wezen; en geen man verkoren om een voorganger te zijn over Mijn volk Israel.

5. Ode dnia, któregom wywiódł lud mój z ziemi Egipskiej, nie obrałem miasta ze wszystkich pokoleó Izraelskich ku zbudowaniu domu, gdzieby przebywało imię moje, anim obrał męża, któryby był wodzem nad ludem moim Izraelskim.

5. Attól a naptól fogva, a melyen kihozám az én népemet Égyiptom földéből, soha nem választottam egyetlen várost sem az Izráel minden nemzetségei közül, hogy házat építenének, a melyben lenne az én nevem, sem férfit nem választottam, hogy az én népemnek Izráelnek vezére lenne.

5 „с того дня, как Я вывел народ Мой из земли Египетской, Я не избралгорода ни в одном из колен Израилевых для построения дома, в котором пребывало бы имя Мое, и не избрал человека, который был бы правителем народа Моего Израиля,

5. Від того часу, як я вивів народ мій з землї Египецької, не обрав я міста нї в одному зпоміж поколїн Ізрайлевих до збудування дому, де пробувало б імя моє, й не вибрав чоловіка, що управляв би народом моїм Ізраїлем,

6. Mutta Jerusalemin minä olen valinnut nimeni asuinsijaksi, ja Daavidin minä olen valinnut vallitsemaan kansaani Israelia.'

6. Vaan Jerusalemin olen minä valinnut nimeni asuinsiaksi. Ja Davidin olen minä valinnut kansani Israelin päälle.

6. Waan Jerusalemin olen minä walinnut minun nimeni asuinsiaxi. Ja Dawidin olen minä walinnut Israelin minun Canssani päälle.

6 But I have chosen Jerusalem that my name might be there. And have chosen David to be over my people Israel.

6. But I have chosen Jerusalem, that my name might be there; and have chosen David to be over my people Israel.

6. men jeg udvalgte Jerusalem, at mit Navn skal være der, og jeg udvalgte David, at han skulde være over mit Folk Israel.

6. Men Jerusalem hafver jag utvalt, att mitt Namn der vara skall; och David hafver jag utvalt, att han skall vara öfver mitt folk Israel.

6. Agga Jerusalemma ollen ma ärrawallitsend, et mo nimmi piddi seäl ollema, ja Taweti ollen ma ärrawallitsend, et temma mo rahwa Israeli ülle piddi ollema.

6. bet Aš išsirinkau Jeruzalę, kad mano vardas būtų joje, ir Dovydą, kad valdytų mano tautą Izraelį’.

6. aber Jerusalem habe ich erwählt, daß mein Name daselbst sei, und David habe ich erwählt, daß er über mein Volk Israel sei.

6. Mais j'ai choisi Jérusalem pour que mon nom y fût, et j'ai choisi David pour qu'il régnât sur mon peuple d'Israël.

6. Mas a Jerusalem he elegido para que en ella esté mi nombre, y a David he elegido para que fuese sobre mi pueblo Israel.

6 Maar Ik heb Jeruzalem verkoren, dat Mijn Naam daar zou wezen; en Ik heb David verkoren, dat hij over Mijn volk Israel wezen zou.

6. Alem obrał Jeruzalem, aby tam przebywało imię moje; obrałem też i Dawida, aby był nad ludem moim Izraelskim.

6. Hanem Jeruzsálemet [5†] választottam, hogy az én nevem abban lenne, és választám Dávidot, hogy vezére lenne az én népemnek, Izráelnek.

6 но избрал Иерусалим, чтобы там пребывало имя Мое, и избрал Давида, чтоб он был над народом Моим Израилем".

6. А вибрав я Ерусалим, щоб там пробувало імення моє, й вибрав Давида, щоб був над народом моїм Ізраїлем.

7. Ja minun isäni Daavid aikoi rakentaa temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

7. Ja kuin isäni David aikoi rakentaa Herran Israelin Jumalan nimelle huonetta,

7. Ja cosca minun Isäni Dawid aicoi raketa HERran Israelin Jumalan nimelle huonetta:

7 Now it was in the heart of David my father to build a house for the name of Jehovah, the God of Israel.

7. Now it was in the heart of David my father to build an house for the name of the LORD God of Israel.

7. Og det var i min Fader Davids Hjerte at bygge Herren Israels Guds Navn et Hus.

7. Och då min fader David i sinnet hade att bygga Herrans Israels Guds Namne ett hus,

7. Mo issa Taweti süddames olli kül, Jehowa Israeli Jummala nimmele kodda üllesehhitada:

7. Mano tėvas Dovydas norėjo pastatyti namus Viešpaties, Izraelio Dievo, vardui,

7. Und da es mein Vater im Sinn hatte, ein Haus zu bauen dem Namen des HERRN, des Gottes Israels,

7. Or David, mon père, avait dessein de bâtir une maison au nom de l'Éternel, le Dieu d'Israël.

7. Y David mi padre tuvo en corazón de edificar casa al nombre de Jehová Dios de Israel.

7 Het was ook in het hart van mijn vader David, een huis te bouwen den Naam des HEEREN, des Gods van Israel.

7. Postanowił był Dawid ojciec mój, w sercu swem, zbudować dom imieniowi Pana, Boga Izraelskiego.

7. Ámbár az én atyám, [6†] Dávid elvégezé magában, hogy házat építene az Úrnak, Izráel Istenének,

7 И было на сердце у Давида, отца моего, построить дом имени Господа,Бога Израилева.

7. І було на думцї в Давида, панотця мого, збудувати дім іменню Господа, Бога Ізрайлевого,

8. Mutta Herra sanoi minun isälleni Daavidille: 'Kun sinä aiot rakentaa temppelin minun nimelleni, niin tosin teet siinä hyvin, että sitä aiot;

8. Sanoi Herra isälleni Davidille: sinä olet aikonut rakentaa minun nimelleni huonetta: sinä olet hyvin tehnyt, ettäs sitä olet aikonut;

8. Sanoi HERra minun Isälleni Dawidille: sinä olet tehnyt hywin ettäs olet aicoinut rakenda minun nimelleni huonetta.

8 But Jehovah said to David my father, Because it was in your heart to build a house for my name, you did well that it was in your heart.

8. But the LORD said to David my father, Forasmuch as it was in thine heart to build an house for my name, thou didst well in that it was in thine heart:

8. Men Herren sagde til David, min Fader: Fordi det har været i dit Hjerte at bygge mit Navn et Hus, da gjorde du vel deri, at det var i dit Hjerte.

8. Sade Herren till min fader David: Du hafver gjort väl, att du hafver i sinnet att bygga mino Namne ett hus;

8. Agga Jehowa ütles mo issa Taweti wasto: Et so süddames on mo nimmele kodda üllesehhitada, sest olled sa hästi teinud, et se so süddames olnud.

8. tačiau Viešpats kalbėjo mano tėvui Dovydui: ‘Gerai, kad tu norėjai pastatyti namus mano vardui,

8. sprach der HERR zu meinem Vater David: Du hast wohl getan, daß du im Sinn hast, meinem Namen ein Haus zu bauen.

8. Mais l'Éternel dit à David, mon père: Puisque tu as eu le dessein de bâtir une maison à mon nom, tu as bien fait de former ce dessein.

8. Mas Jehová dijo a David mi padre: De haber tenido en tu corazón de edificar casa a mi nombre, bien has hecho de haber tenido esto en tu corazon:

8 Maar de HEERE zeide tot mijn vader David: Dewijl dat in uw hart geweest is, Mijn Naam een huis te bouwen, gij hebt welgedaan, dat het in uw hart geweest is.

8. Ale rzekł Pan do Dawida, ojca mego: Aczkolwiekeś był postanowił w sercu swem, zbudować dom imieniowi memu, i dobrześ uczynił, żeś to umyślił w sercu swem:

8. De az Úr azt mondotta Dávidnak, az én atyámnak: Azt, hogy arra gondoltál, hogy az én nevemnek házat építs, jól tetted, hogy szívedben ezt elvégezted;

8 Но Господь сказал Давиду, отцу моему: „у тебя есть на сердце построить храм имени Моему; хорошо, что это на сердце у тебя.

8. Але Господь сказав Давидові, панотцеві мойму: В тебе на думцї збудувати храм іменню мойму, та й добре, що це в тебе на думцї,

9. kuitenkaan et sinä ole sitä temppeliä rakentava, vaan sinun poikasi, joka lähtee sinun kupeistasi, hän on rakentava temppelin minun nimelleni.'

9. Ei kuitenkaan pidä sinun rakentaman sitä huonetta, vaan poikas, joka kupeistas tuleva on, rakentaa minun nimelleni huoneen.

9. Cuitengin ei pidä sinun rakendaman sitä huonetta waan poicas joca cupeistas tulewa on rakenda minun nimelleni huonen.

9 Nevertheless you will not build the house, but your son who will come forth out of your loins, he will build the house for my name.

9. Notwithstanding thou shalt not build the house; but thy son which shall come forth out of thy loins, he shall build the house for my name.

9. Dog skal du ikke bygge det Hus; rnen din Søn, som skal udgaa af dine Lænder, han skal bygge mit Navn et Hus.

9. Dock skall du icke bygga det huset, utan din son, som utaf dina länder komma skall, han skall bygga mino Namne hus.

9. Ommeti ei pea sinna mitte sedda kodda üllesehhitama, waid so poeg, kes so niudist wäljatulleb, se peab mo nimmele sedda kodda üllesehhitama.

9. tačiau ne tu juos pastatysi, bet tavo sūnus, kuris tau gims, pastatys namus mano vardui’.

9. Doch du sollst das Haus nicht bauen, sondern dein Sohn, der aus deinen Lenden kommen wird, soll meinem Namen das Haus bauen.

9. Seulement ce n'est pas toi qui bâtiras cette maison; mais c'est ton fils, issu de toi, qui bâtira cette maison à mon nom.

9. Empero tú no edificarás la casa; sino tu hijo que saldrá de tus lomos, él edificará casa a mi nombre.

9 Evenwel, gij zult dat huis niet bouwen, maar uw zoon, die uit uw lenden voortkomen zal, die zal Mijn Naam dat huis bouwen.

9. Wszakże ty nie będziesz budował tego domu; ale syn twój, który wynijdzie z biódr twych, ten zbuduje dom imieniowi memu.

9. Mégis nem te építesz házat nékem, hanem a te fiad, a ki a te ágyékodból származik, [7†] ő épít az én nevemnek házat.

9 Однако не ты построишь храм, а сын твой, который произойдет из чресл твоих, – он построит храм имени Моему".

9. Але не ти збудуєш храм, а твій син, що вийде з чересел твоїх, - він збудує храм іменню мойму.

10. Ja Herra on täyttänyt sanansa, minkä hän puhui: minä olen noussut isäni Daavidin sijalle ja istun Israelin valtaistuimella, niinkuin Herra puhui, ja minä olen rakentanut temppelin Herran, Israelin Jumalan, nimelle.

10. Niin on Herra vahvistanut sanansa, jonka hän puhunut on; sillä minä olen tullut isäni Davidin siaan, ja istun Israelin istuimella, niinkuin Herra sanonut on, ja olen rakentanut huoneen Herran Israelin Jumalan nimelle.

10. Nijn on nyt HERra wahwistanut hänen sanans cuin hän puhunut on sillä minä olen tullut minun Isäni Dawidin siaan ja istun Israelin istuimella nijncuin HERra sanonut on ja olen rakendanut huonen HERran Israelin Jumalan nimelle.

10 And Jehovah has performed his word that he spoke. For I have risen up in the place of David my father and sit on the throne of Israel, as Jehovah promised and have built the house for the name of Jehovah, the God of Israel.

10. The LORD therefore hath performed his word that he hath spoken: for I am risen up in the room of David my father, and am set on the throne of Israel, as the LORD promised, and have built the house for the name of the LORD God of Israel.

10. Og Herren har stadfæstet sit Ord, som han talte; thi jeg er kommen op i Davids, min Faders, Sted og sidder paa Israels Trone, som Herren talte, og har bygget Herren Israels Guds Navn et Hus.

10. Så hafver nu Herren stadfäst sitt ord, som han talat hafver; ty jag är uppkommen uti mins faders Davids stad, och sitter på Israels stol, såsom Herren sagt hafver; och hafver byggt ett hus Herrans Namne Israels Guds;

10. Ja Jehowa on kindlaste piddanud om̃a sanna, mis ta on räkinud, ja ma ollen tousnud omma issa Taweti assemele ja istun Israeli aurjärje peäl, nenda kui Jehowa on räkinud, ja ollen sedda kodda üllesehhitand Jehowa Israeli Jummala nimmele.

10. Viešpats išpildė savo žodį, kurį kalbėjo. Aš užėmiau savo tėvo Dovydo vietą ir atsisėdau Izraelio soste, kaip Viešpats žadėjo, ir pastačiau namus Viešpaties, Izraelio Dievo, vardui.

10. So hat nun der HERR sein Wort bestätigt, das er geredet hat; denn ich bin aufgekommen an meines Vaters David Statt und sitze auf dem Stuhl Israels, wie der HERR geredet hat, und habe ein Haus gebaut dem Namen des HERRN, des Gottes Israels,

10. L'Éternel a donc accompli la parole qu'il avait prononcée; j'ai succédé à David, mon père, et je me suis assis sur le trône d'Israël, comme l'Éternel l'avait dit, et j'ai bâti cette maison au nom de l'Éternel, le Dieu d'Israël.

10. Y Jehová ha cumplido su palabra, que dijo: y levantéme yo por David mi padre, y asentéme en el trono de Israel, como Jehová había dicho; y he edificado casa al nombre de Jehová Dios de Israel.

10 Zo heeft de HEERE Zijn woord bevestigd, dat Hij gesproken had; want ik ben opgestaan in de plaats van mijn vader David, en ik zit op den troon van Israel, gelijk als de HEERE gesproken heeft; en ik heb een huis gebouwd den Naam des HEEREN, des Gods van Israel.

10. A tak utwierdził Pan słowo swoje, które był powiedział; bom ja powstał miasto Dawida, ojca mego, a usiadłem na stolicy Izraelskiej, jako był powiedział Pan, zbudowałem ten dom imieniowi Pana, Boga Izraelskiego.

10. És beteljesíté most az Úr az ő beszédét, a melyet szólott; mert felkelék az én atyám Dávid helyett, és ülék az Izráel királyi székébe, a mint az Úr megmondotta volt; és megépítém a házat az Úrnak, Izráel [8†] Istene nevének.

10 И исполнил Господь слово Свое, которое изрек: я вступил на местоДавида, отца моего, и воссел на престоле Израилевом, как сказал Господь, и построил дом имени Господа Бога Израилева.

10. І здїйснив Господь слово своє, що вирік: Я став на місце Давида, панотця мого, й засїв на престолї Ізрайлевому, як вирік Господь, і збудував дом іменню Господа, Бога Ізрайлевого.

11. Ja minä olen sijoittanut siihen arkin, jossa on se Herran liitto, minkä hän teki israelilaisten kanssa.

11. Ja minä olen pannut sinne arkin, jossa Herran liitto on, jonka hän Israelin lasten kanssa tehnyt oli.

11. Ja minä olen pannut sinne Arkin josa HERran lijtto on jonga hän Israelin lasten cansa tehnyt oli.

11 And there I have set the ark in which is the covenant of Jehovah, which he made with the sons of Israel.

11. And in it have I put the ark, wherein is the covenant of the LORD, that he made with the children of Israel.

11. Og der har jeg sat Arken, hvori Herrens Pagt er, som han gjorde med Israels Børn.

11. Och hafver satt deruti arken, der Herrans förbund uti är, det han med Israels barn gjort hafver.

11. Ja ollen seña pañud se laeka, kus Jehowa seädus sees on , mis ta Israeli lastega teinud.

11. Ten padėjau Sandoros skrynią, kurioje yra Viešpaties Sandora, padaryta su izraelitais’‘.

11. und habe hineingetan die Lade, darin der Bund des HERRN ist, den er mit den Kindern Israel gemacht hat.

11. Et j'y ai mis l'arche, où est l'alliance de l'Éternel, qu'il a traitée avec les enfants d'Israël.

11. Y he puesto en ella el arca en la cual está el concierto de Jehová que concertó con los hijos de Israel.

11 En ik heb daar de ark gesteld, waarin het verbond des HEEREN is, hetwelk Hij maakte met de kinderen Israels.

11. Tamżem też postawił skrzynię oną, w której jest przymierze Paóskie, które uczynił z synami Izraelskimi.

11. És abba helyeztem a ládát, a melyben az Úrnak szövetsége [9†] van, melyet szerzett volt az Izráel fiaival.

11 И я поставил там ковчег, в котором завет Господа, заключенный Имс сынами Израилевыми.

11. І зложив я там скриню, що в їй завіт Господнїй, вчинений ним з синами Ізрайлевими.

12. Sitten hän astui Herran alttarin eteen koko Israelin seurakunnan nähden ja ojensi kätensä.

12. Ja hän seisoi Herran alttarin edessä, koko Israelin kokouksen läsnä ollessa, ja ojensi kätensä.

12. JA hän meni HERran Altarin eteen coco Israelin cocouxen läsnä olles ja ojensi kätens:

12 And he stood before the altar of Jehovah in the presence of all the assembly of Israel and spread forth his hands.

12. And he stood before the altar of the LORD in the presence of all the congregation of Israel, and spread forth his hands:

12. Og han stod foran Herrens Alter, for al Israels Forsamling, og udbredte sine Hænder.

12. Och han gick fram för Herrans altare, i hela Israels menighets närvaro, och uträckte sina händer;

12. Ja temma seisis Jehowa altari ees keige Israeli koggodusse kohhal ja lautas ommad käed laiale.

12. Saliamonas atsistojo priešais Viešpaties aukurą Izraelio akivaizdoje ir iškėlė rankas.

12. Und er trat vor den Altar des HERRN vor der ganzen Gemeinde Israel und breitete seine Hände aus

12. Puis il se plaça devant l'autel de l'Éternel, en face de toute l'assemblée d'Israël, et il étendit ses mains.

12. Y púsose delante del altar de Jehová delante de toda la congregación de Israel, y extendió sus manos:

12 En hij stond voor het altaar des HEEREN, tegenover de ganse gemeente van Israel; en hij breidde zijn handen uit;

12. Tedy stanął Salomon przed ołtarzem Paóskim, przed wszystkiem zgromadzeniem Izraelskiem, i wyciągnął ręce swe.

12. És oda állott [10†] Salamon az Úr oltára elé, az Izráel egész gyülekezetével szemben, és kezeit kiterjesztette.

12 И стал Соломон у жертвенника Господня впереди всего собрания Израильтян, ивоздвиг руки свои, –

12. І став Соломон перед жертівником Господнїм поперед усієї громади Ізраїлської, й зняв руки свої, -

13. Salomo oli näet teettänyt lavan vaskesta, viittä kyynärää pitkän, viittä kyynärää leveän ja kolmea kyynärää korkean, ja asettanut sen esikartanon keskelle. Sille hän nousi, polvistui koko Israelin seurakunnan nähden, ojensi kätensä taivasta kohti

13. Sillä Salomo oli tehnyt vaskikattilan ja pannut sen keskelle esihuonetta, viisi kyynärää pitkäksi ja viisi kyynärää leviäksi, ja kolme kyynärää korkiaksi. Sen tykönä seisoi hän ja lankesi polvillensa kaiken Israelin kokouksen edessä, ja ojensi kätensä taivaasen päin,

13. Sillä Salomo oli tehnyt waskicattilan ja pannut keskelle esihuonetta wijttä kynärätä pitkäxi ja lewiäxi ja colme kynärätä corkiaxi. Sen tygö meni hän ja langeis polwillens caiken Israelin cocouxen edes ja ojensi kätens taiwasen päin.

13 For Solomon had made a brazen scaffold, five cubits long and five cubits broad and three cubits high and had set it in the midst of the court. And upon it he stood and knelt down upon his knees before all the assembly of Israel and spread forth his hands toward heaven.

13. For Solomon had made a brasen scaffold, of five cubits long, and five cubits broad, and three cubits high, and had set it in the midst of the court: and upon it he stood, and kneeled down upon his knees before all the congregation of Israel, and spread forth his hands toward heaven,

13. Men Salomo havde gjort en Forhøjning af Kobber og sat den midt i Gaarden, fem Alen var dens Længde, og fem Alen var densBredde og tre Alen var dens Højde; og han stod paa den og knælede paa sine Knæ for al Israels Forsamling og udbredte sine Hænder imod Himmelen.

13. Ty Salomo hade gjort en kopparkettil, och satt honom midt i gården, fem alnar lång och bred, och tre alnar hög: till den samma gick han, och föll neder på sin knä inför hela Israels menighet, och uträckte sina händer upp åt himmelen;

13. Sest Salomon olli teinud ühhe sure körge wask-toli ja olli sedda kesket oue pannud, wiis künart olli ta pitkus, ja wiis künart ta laius, ja kolm künart ta körgus; ja ta seisis seäl peäl ja heitis pölweli mahha keige Israeli koggodusse nähhes, ja lautas ommad käed taewa pole laiale.

13. Saliamonas buvo padirbdinęs varinį paaukštinimą, penkių uolekčių ilgio bei tiek pat uolekčių pločio ir trijų uolekčių aukščio ir jį pastatęs kiemo viduryje. Užlipęs ant jo, jis atsiklaupė izraelitų akivaizdoje ir, iškėlęs rankas,

13. (denn Salomo hatte eine eherne Kanzel gemacht und gesetzt mitten in den Vorhof, fünf Ellen lang und breit und drei Ellen hoch; auf dieselbe trat er und fiel nieder auf seine Kniee vor der ganzen Gemeinde Israel und breitete seine Hände aus gen Himmel)

13. Car Salomon avait fait une tribune d'airain, et il l'avait mise au milieu du grand parvis; elle était longue de cinq coudées, large de cinq coudées, et haute de trois coudées; il s'y plaça, se mit à genoux, en face de toute l'assemblée d'Israël, et, étendant ses mains vers les cieux, il dit:

13. Porque Salomón había hecho un púlpito de metal, y le había puesto en medio del patio, de longitud de cinco codos, y de anchura de otros cinco, y de altura de tres codos, y púsose sobre él, e hincóse de rodillas delante de toda la congregación de Israel, y extendiendo sus manos al cielo, dijo:

13 (Want Salomo had een koperen gestoelte gemaakt, en had het gesteld in het midden des voorhofs; zijnde vijf ellen in zijn lengte en vijf ellen in zijn breedte, en drie ellen in zijn hoogte; en hij stond daarop, en knielde op zijn knieen voor de ganse gemeente van Israel, en breidde zijn handen uit naar den hemel).

13. Albowiem był uczynił Salomon stolec miedziany, który postawił w pośród sieni, na pięć łokci wdłuż, a na pięć łokci wszerz, a na trzy łokcie wzwyż; i wstąpił naó a poklęknąwszy na kolana swoje przed wszystkiem zgromadzeniem Izraelskiem, wyciągnął ręce swe ku niebu,

13. Salamon pedig egy széket csináltatott vala rézből, a melyet a tornácznak közepén helyeztetett el, melynek hossza öt sing, szélessége is öt sing, magassága pedig három sing vala. Felálla abba, és térdeire esvén az egész Izráel gyülekezete előtt, kezeit az ég felé kiterjeszté,

13 ибо Соломон сделал медный амвон длиною в пять локтей и шириною в пять локтей, а вышиною в три локтя, и поставил его среди двора; и стал на нем, и преклонил колени впереди всего собрания Израильтян, и воздвиг руки свои к небу, –

13. Бо Соломон зробив був мідяний амвон, завдовжки пять локот, і завширшки пять локот, а заввишки три ліктї, й поставив його серед двора - , й став на йому, й припав на колїна поперед усієї громади Ізраїлської, і зняв свої руки до неба,

14. ja sanoi: Herra, Israelin Jumala, ei ole sinun vertaistasi Jumalaa, ei taivaassa eikä maan päällä, sinun, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat sinun edessäsi kaikesta sydämestänsä.

14. Ja sanoi: Herra Israelin Jumala! ei ole yhtään jumalaa sinun vertaistas, taivaissa eli maassa: sinä joka pidät liiton ja laupiuden palveliais kanssa, jotka sinun edessäs vaeltavat kaikesta sydämestänsä.

14. JA sanoi: HERra Israelin Jumala ei ole yhtän jumalata sinun wertaistas taiwas eli maasa sinä joca pidät lijton ja laupiuden palwelioittes cansa jotca sinun edesäs waeldawat caikesta sydämestäns.

14 And he said, O Jehovah, the God of Israel, there is no God like you, in heaven, or on earth, who keep covenant and loving kindness with your servants, who walk before you with all their heart,

14. And said, O LORD God of Israel, there is no God like thee in the heaven, nor in the earth; which keepest covenant, and shewest mercy unto thy servants, that walk before thee with all their hearts:

14. Og han sagde: Herre, Israels Gud! der er ingen Gud som du, i Himmelen eller paa Jorden, du, som holder Pagten og Miskundheden med dine Tjenere, som vandre for dit Ansigt af deres ganske Hjerte,

14. Och sade: Herre Israels Gud, det är ingen Gud dig liker, antingen i himmelen eller på jordene; du som håller förbund och barmhertighet dinom tjenarom, som vandra för dig af allt hjerta.

14. Ja ütles: Jehowa Israeli Jummal! ei olle seddasarnast Jummalat ei taewas egga Ma peäl, kui sinna, kes sa pead seädust, ja heldust omma sullastele, kes käiwad keigest ommast süddamest sinno ees.

14. sakė: ‘‘Viešpatie, Izraelio Dieve, nei danguje, nei žemėje nėra dievo, kuris būtų lygus Tau, kuris laikytųsi sandoros ir būtų gailestingas savo tarnams, kurie visa širdimi pasitiki Tavimi.

14. und sprach: HERR, Gott Israels, es ist kein Gott dir gleich, weder im Himmel noch auf Erden, der du hältst den Bund und die Barmherzigkeit deinen Knechten die vor dir wandeln aus ganzem Herzen.

14. O Éternel, Dieu d'Israël! ni dans les cieux, ni sur la terre, il n'y a de Dieu semblable à toi, qui gardes l'alliance et la miséricorde envers tes serviteurs qui marchent de tout leur cœur devant ta face;

14. Jehová Dios de Israel, no hay Dios semejante a tí en el cielo, ni en la tierra, que guardas el concierto, y la misericordia a tus siervos, que caminan delante de tí con todo su corazon:

14 En hij zeide: HEERE, God van Israel, er is geen God gelijk Gij, in den hemel noch op de aarde, houdende het verbond en de weldadigheid aan Uw knechten, die voor Uw aangezicht met hun ganse hart wandelen;

14. I rzekł: Panie, Boże Izraelski! nie masz tobie podobnego Boga na niebie i na ziemi, który chowasz umowę i miłosierdzie nad sługami twymi, którzy chodzą przed tobą całem sercem swem;

14. És monda: Oh Uram, Izráelnek Istene, [11†] nincsen hozzád hasonló Isten sem mennyben, sem földön, a ki megtartod a te fogadásodat és irgalmasságodat a te szolgáidhoz, a kik te előtted teljes szívvel járnak!

14 и сказал: Господи Боже Израилев! Нет Бога, подобного Тебе, ни на небе, ни на земле. Ты хранишь завет и милость к рабам Твоим, ходящим пред Тобою всем сердцем своим:

14. І промовив: Господи, Боже Ізрайлїв! Нема Бога, рівного тобі нї на небі нї на землї. Ти додержуєш заповіт і ласку до слуг твоїх, що обертаються до тебе усїм серцем своїм:

15. Sinä olet pitänyt, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni. Minkä sinä suullasi puhuit, sen sinä kädelläsi täytit, niinkuin nyt on tapahtunut.

15. Sinä olet pitänyt palvelialles Davidille minun isälleni, mitäs hänelle puhunut olet: suullas olet sinä sen puhunut ja kädelläs täyttänyt, niinkuin se tänäpäivänä tapahtunut on.

15. Sinä olet pitänyt sinun palwelias Dawidin minun Isäni cansa mitäs hänelle puhunut olet sinun suullas olet sinä sen puhunut ja käsilläs täyttänyt nijncuin se tänäpäiwän tapahtunut on.

15 who have kept with your servant David my father what you promised him. Yes, you spoke with your mouth and have fulfilled it with your hand, as it is this day.

15. Thou which hast kept with thy servant David my father that which thou hast promised him; and spakest with thy mouth, and hast fulfilled it with thine hand, as it is this day.

15. du, som har holdt din Tjener David, min Fader, det, du talte til ham; thi du har talt med din Mund og fuldkommet med din Haand, som det ses paa denne Dag.

15. Du hafver hållit din om tjenare David, minom fader, hvad du honom sagt hafver; med dinom mun hafver du sagt det, och med dine hand hafver du fullkomnat det, såsom det nu i denna dag tillgår.

15. Kes sa olled omma sullasele mo issa Tawetile sedda piddanud, mis sa temmale räkinud, ja olled räkinud omma suga ja omma käega töeks teinud, nenda kui tännapä on.

15. Tu ištesėjai savo tarnui Dovydui, mano tėvui, duotą pažadą. Tu kalbėjai savo lūpomis ir įvykdei tai savo rankomis šiandien.

15. Du hast gehalten deinem Knechte David, meinem Vater, was du ihm geredet hast; mit deinem Munde hast du es geredet, und mit deiner Hand hast du es erfüllt, wie es heutigestages steht.

15. Toi qui as tenu à ton serviteur David, mon père, ce que tu lui avais promis; et ce que tu as prononcé de ta bouche, tu l'as accompli de ta main, comme il paraît aujourd'hui.

15. Que has guardado a tu siervo David mi padre lo que le dijiste: tú lo dijiste de tu boca, mas con tu mano lo has cumplido, como parece este día.

15 Die Uw knecht, mijn vader David, gehouden hebt, wat Gij tot hem gesproken hadt; want met Uw mond hebt Gij gesproken, en met Uw hand vervuld, gelijk het te dezen dage is.

15. Któryś spełnił słudze twemu Dawidowi, ojcu memu, coś powiedział; i coś mówił usty twemi, toś skutecznie wypełnił, jako się to dziś pokazuje.

15. Ki megtartottad a te szolgádnak, az én atyámnak, Dávidnak, a mit szólottál néki; mert te magad szólottál, és kezeiddel beteljesítéd, a mint e mai napon megtetszik.

15 Ты исполнил рабу Твоему Давиду, отцу моему, что Ты говорил ему; что изрек Ты устами Твоими, то в день сей исполнил рукою Твоею.

15. Ти подав слузї твойму Давидові, панотцеві мойму, що ти казав йому; що вирік ти устами твоїми, те справдив єси сьогоднї рукою твоєю.

16. Niin pidä nytkin, Herra, Israelin Jumala, mitä puhuit palvelijallesi Daavidille, minun isälleni, sanoen: 'Aina on mies sinun suvustasi oleva minun edessäni, istumassa Israelin valtaistuimella, jos vain sinun poikasi pitävät vaarin teistänsä, niin että he vaeltavat minun lakini mukaan, niinkuin sinä olet minun edessäni vaeltanut.'

16. Nyt Herra Israelin Jumala, pidä palvelialles Davidille minun isälleni, mitäs hänelle puhunut olet ja sanonut: ei sinusta pidä puuttuman mies minun edessäni, joka Israelin istuimella istuu: ainoastaan että sinun poikas kätkevät tiensä; että he vaeltavat minun laissani, niinkuin sinä minun edessäni vaeltanut olet.

16. Nyt HERra Israelin Jumala pidä palwelialles Dawidille minun Isälleni mitäs hänelle puhunut olet ja sanonut: et sinä puutu yhtän miestä minun edesäni joca Israelin istuimella istu cuitengin että sinun lapses kätkewät heidän tiens että he waeldawat minun Laissani nijncuin sinä minun edesäni waeldanut olet.

16 Now therefore, O Jehovah, the God of Israel, keep with your servant David my father what you have promised him, saying, There will not fail you a man in my sight to sit on the throne of Israel, if only your sons take heed to their way, to walk in my law as you have walked before me.

16. Now therefore, O LORD God of Israel, keep with thy servant David my father that which thou hast promised him, saying, There shall not fail thee a man in my sight to sit upon the throne of Israel; yet so that thy children take heed to their way to walk in my law, as thou hast walked before me.

16. Og nu, Herre, Israels Gud! hold din Tjener David, min Fader, det, som du har tilsagt ham og sagt: Dig skal ikke fattes en Mand for mit Ansigt, som skal sidde paa Israels Trone, naar ikkun dine Børn bevare deres Vej, at vandre i min Lov, saaledes som du har vandret for mit Ansigt.

16. Nu, Herre Israels Gud, håll dinom tjenare David, minom fader, hvad du till honom talat hafver, och sagt: Dig skall icke fattas en man för mig, som sitta skall på Israels stol; dock, såframt din barn förvara sina vägar, att de vandra i min lag, såsom du för mig vandrat hafver.

16. Ja nüüd, Jehowa Israeli Jummal, pea omma sullasele mo issa Tawetile, mis sa temmale olled räkinud ja öölnud: Sinnust ei pea mitte ärralöpma üks mees minno eest, kes istub Israeli aujärje peäl: kui agga so poiad omma teed hoiawad, et nemmad käiwad mo kässo-öppetusses, nenda kui sinna minno ees käinud.

16. Dabar, Viešpatie, Izraelio Dieve, įvykdyk tai, ką pažadėjai savo tarnui Dovydui, mano tėvui, sakydamas: ‘Tu nepritrūksi vyro Izraelio soste mano akivaizdoje, jei tavo sūnūs vaikščios pagal mano įstatymą, kaip tu vaikščiojai’.

16. Nun, HERR, Gott Israels, halte deinem Knechte David, meinem Vater, was du ihm verheißen hast und gesagt: Es soll dir nicht gebrechen an einem Manne vor mir, der auf dem Stuhl Israels sitze, doch sofern deine Kinder ihren Weg bewahren, daß sie wandeln in meinem Gesetz, wie du vor mir gewandelt hast.

16. Maintenant donc, ô Éternel, Dieu d'Israël! tiens à ton serviteur David, mon père, ce que tu lui as promis en disant: Tu ne manqueras jamais devant moi d'un successeur assis sur le trône d'Israël; pourvu que tes fils prennent garde à leur voie, pour marcher dans ma loi, comme tu as marché devant ma face.

16. Ahora pues Jehová Dios de Israel, guarda a tu siervo David mi padre lo que le has prometido, diciendo: No faltará de tí varón delante de mí que se asiente en el trono de Israel, a condición que tus hijos guarden su camino, andando en mi ley, como tú has andado delante de mí.

16 En nu, HEERE, God van Israel, houd Uw knecht, mijn vader David, wat Gij tot hem gesproken hebt, zeggende: Geen man zal u van voor Mijn aangezicht afgesneden worden, die zitte op den troon van Israel; alleenlijk zo uw zonen hun weg bewaren, om te wandelen in Mijn wet, gelijk als gij gewandeld hebt voor Mijn aangezicht.

16. Przetoż teraz, o Panie, Boże Izraelski! spełó słudze twemu Dawidowi, ojcu memu, coś mu był powiedział, mówiąc: Nie będzie odjęty mąż z narodu twego przed twarzą moją, aby nie miał siedzieć na stolicy Izraelskiej, jeźli tylko przestrzegać będą syno wie twoi drogi swej chodząc w zakonie moim, jakoś ty chodził przed oblicznością moją.

16. Most azért, oh Uram, Izráelnek Istene, tartsd meg, a mit a te szolgádnak, Dávidnak, az én atyámnak igértél, mondván: Nem [12†] fogy el előttem a te magodból való férfiú, a ki az Izráelnek királyiszékiben üljön; csakhogy [13†] a te fiaid őrizzék meg az ő útjokat, hogy az én törvényemben járjanak, mint te én előttem jártál.

16 И ныне, Господи Боже Израилев! исполни рабу Твоему Давиду, отцу моему,то, что Ты сказал ему, говоря: не прекратится у тебя муж , сидящий пред лицем Моим на престоле Израилевом, если только сыновья твои будут наблюдать за путями своими, ходя по закону Моему так, как ты ходил предо Мною.

16. І тепер, Господи, Боже Ізрайлїв! сповни слузї твойму Давидові, панотцеві мойму, те, що сказав єси йому, говорючи: не переведеться в тебе перед лицем моїм седячий на престолї Ізрайлевому, як тільки сини твої стерегти муть доріг своїх, ходячи по законові мойму так, як ти ходив передо мною.

17. Niin toteutukoon nyt, Herra, Israelin Jumala, sinun sanasi, jonka puhuit palvelijallesi Daavidille.

17. Nyt Herra Israelin Jumala, anna sanas tosi olla, jonka sinä palvelialles Davidille puhunut olet.

17. Nyt HERra Israelin Jumala anna sanas tosi olla cuins palwelialles Dawidille puhunut olet.

17 Now therefore, O Jehovah, the God of Israel, let your word be verified, which you spoke to your servant David.

17. Now then, O LORD God of Israel, let thy word be verified, which thou hast spoken unto thy servant David.

17. Og nu, Herre, Israels Gud! lad dit Ord staa fast, som du talede til din Tjener, til David.

17. Nu, Herre Israels Gud, låt din ord sann varda, som du dinom tjenare David sagt hafver.

17. Ja nüüd, Jehowa Israeli Jummal, sago so sanna töeks, mis sa omma sullasele Tawetile räkinud.

17. Viešpatie, Izraelio Dieve, įvykdyk savo pažadą, kurį davei savo tarnui Dovydui.

17. Nun, HERR, Gott Israels, laß deine Worte wahr werden, das du deinem Knechte David geredet hast.

17. Et maintenant, ô Éternel, Dieu d'Israël! que ta parole, que tu as prononcée à David, ton serviteur, soit ratifiée!

17. Ahora pues, oh Jehová Dios de Israel, sea firme tu palabra que dijiste a tu siervo David.

17 Nu dan, o HEERE, God van Israel! Laat Uw woord waar worden, hetwelk Gij gesproken hebt tot Uw knecht, tot David.

17. Przetoż teraz, o Panie, Boże Izraelski! niech będzie utwierdzone słowo twoje, któreś mówił do sługi twego Dawida.

17. Most azért, oh Uram, Izráelnek Istene, bizonyosodjék meg a te beszéded, melyet szólottál volt a te szolgádnak, Dávidnak!

17 И ныне, Господи Боже Израилев! да будет верно слово Твое, которое Ты изрек рабу Твоему Давиду.

17. Тепер же, Господи, Боже Ізрайлїв! нехай здїйсниться слово твоє, що вирік єси слузї твойму Давидові.

18. Mutta asuuko todella Jumala maan päällä ihmisten seassa? Katso, taivaisiin ja taivasten taivaisiin sinä et mahdu; kuinka sitten tähän temppeliin, jonka minä olen rakentanut!

18. Sillä luuletko Jumalan asuvan ihmisten tykönä maassa? katso, taivas ja taivasten taivaat ei käsitä sinua: kuinkasta se huone sen tekis; jonka minä rakentanut olen?

18. Sillä luuletcos Jumalan asuwan ihmisten tykönä maasa? cadzo taiwas ja caicki taiwasten taiwat ei käsitä sinua cuingast se huone sen teke jonga minä rakendanut olen?

18 But will God in very deed dwell with men on the earth? Behold, heaven and the heaven of heavens cannot contain you. How much less this house which I have built!

18. But will God in very deed dwell with men on the earth? behold, heaven and the heaven of heavens cannot contain thee; how much less this house which I have built!

18. Thi sandelig, monne Gud skulde bo hos Menneskene paa Jorden? se, Himlene og Himlenes Himle kunne ikke rumme dig, hvor mindre dette Hus, som jeg har bygget?

18. Ty menar du ock, att Gud bor när menniskomen på jordene? Si, himmelen och alla himlars himlar kunna icke begripa dig; huru skulle då detta huset göra det, som jag byggt hafver?

18. Sest kas peaks Jummal töeste ellama innimestega Ma peäl? wata, taewad ja taewaste taewad ei mahhuta sind ende sisse, weel wähhem se kodda, mis ma ollen üllesehhitanud.

18. Bet argi Dievas iš tiesų gyvens su žmonėmis žemėje? Dangus ir dangų dangūs nepajėgia Tavęs sutalpinti, tuo labiau šitie namai, kuriuos pastačiau.

18. Denn sollte in Wahrheit Gott bei den Menschen wohnen? Siehe, der Himmel und aller Himmel Himmel können dich nicht fassen; wie sollte es denn das Haus tun, das ich gebaut habe?

18. Mais serait-il vrai que Dieu habitât sur la terre avec les hommes? Voici, les cieux, même les cieux des cieux, ne peuvent te contenir, combien moins cette maison que j'ai bâtie?

18. ¿Es verdad que Dios ha de habitar con el hombre en la tierra? He aquí, los cielos, y los cielos de los cielos no te comprenden, ¿cuánto menos esta casa que he edificado?

18 Maar waarlijk, zou God bij de mensen op de aarde wonen? Ziet de hemelen, ja, de hemel der hemelen, zouden U niet begrijpen, hoeveel te min dit huis, dat ik gebouwd heb?

18. (Aczci wprawdzie, izali Bóg będzie mieszkał z człowiekiem na ziemi? Oto niebiosa, i nieba niebios nie mogą cię ogarnąć, jakoż daleko mniej ten dom, którym zbudował?)

18. (Avagy lakozhatnék-é valósággal az Isten e földön az emberek között? Ím az [14†] egek és az egeknek egei téged be nem foghatnak, mennyivel kevésbbé e ház, a melyet én építettem.)

18 Поистине, Богу ли жить с человеками на земле? Если небо и небесанебес не вмещают Тебя, тем менее храм сей, который построил я.

18. Та чи ж справдї Богові жити з людьми на землї? Коли небо й небо небес не помістять тебе, то тим менше сей храм, що я збудував.

19. Käänny kuitenkin palvelijasi rukouksen ja anomisen puoleen, Herra, minun Jumalani, niin että kuulet huudon ja rukouksen, jonka palvelijasi sinun edessäsi rukoilee,

19. Mutta käännä sinuas, Herra minun Jumalani, sinun palvelias rukoukseen ja hänen anomisensa puoleen, kuulemaan sitä anomusta ja rukousta, jonka sinun palvelias rukoilee sinun edessäs!

19. Mutta käännä sinuas HERra minun Jumalan sinun palwelias rucouxeen ja hänen anomiseens cuuleman palwelias anomusta ja rucousta.

19 Yet have you respect to the prayer of your servant and to his supplication, O Jehovah my God, to listen to the cry and to the prayer which your servant prays before you,

19. Have respect therefore to the prayer of thy servant, and to his supplication, O LORD my God, to hearken unto the cry and the prayer which thy servant prayeth before thee:

19. Men vend dit Ansigt til din Tjeners Bøn og til hans ydmyge Begæring, Herre, min Gud! at høre paa det Raab og paa den Bøn, som din Tjener beder for dit Ansigt:

19. Men vänd dig, Herre, min Gud, till dins tjenares bön, och till hans begär, att du ville höra den bön och bedjande, som din tjenare för dig gör;

19. Ja wata omma sullase palwe peäle ja ta allandlikko pallumisse peäle, Jehowa mo Jummal, et sa kuled sedda kissendamist ja palwet, mis so sullane sinno eest pallub.

19. Atsižvelk į savo tarno maldą ir prašymą, Viešpatie, mano Dieve, išklausyk šauksmą ir maldą, kuria Tavo tarnas meldžiasi Tavo akivaizdoje.

19. Wende dich aber, HERR, mein Gott, zu dem Gebet deines Knechtes und zu seinem Flehen, daß du erhörest das Bitten und Beten, das dein Knecht vor dir tut;

19. Toutefois, ô Éternel, mon Dieu! aie égard à la prière de ton serviteur et à sa supplication, pour écouter le cri et la prière que ton serviteur t'adresse.

19. Mas tú mirarás a la oración de tu siervo, y a su ruego, oh Jehová Dios mío, para oir el clamor y la oración con que tu siervo ora delante de tí:

19 Wend U dan nog tot het gebed Uws knechts, en tot zijn smeking, o HEERE, mijn God, om te horen naar het geroep en naar het gebed, dat Uw knecht voor Uw aangezicht bidt.

19. A wejrzyj na modlitwę sługi twego, i na prośbę jego, o Panie, Boże mój! wysłuchaj wołanie i modlitwę, którą się modli sługa twój przed tobą;

19. És tekints a te szolgád könyörgésére és imádságára, oh én Uram Istenem, meghallgatván kiáltását és könyörgését, a melylyel könyörög a te szolgád előtted!

19 Но призри на молитву раба Твоего и на прошение его, Господи Боже мой! услышь воззвание и молитву, которою раб Твой молится пред Тобою.

19. Але зглянься на молитву й благаннє слуги твого, Господи Боже мій! почуй взиваннє й мольбу, якою слуга твій молиться перед тобою.

20. ja että silmäsi ovat päivät ja yöt avoinna tätä temppeliä kohti, tätä paikkaa kohti, johon sinä olet sanonut asettavasi nimesi, niin että kuulet rukouksen, jonka palvelijasi tähän paikkaan päin kääntyneenä rukoilee.

20. Ja että sinun silmäs olisivat avoinna tämän huoneen puoleen yötä ja päivää, sitä paikkaa päin, jostas sanonut olet, tahtovas asettaa sinun nimes sinne ja kuulevas sen rukouksen, jonka sinun palvelias siinä paikassa rukoileva on.

20. Ja että sinun silmäs olisit awoi tämän huonen puoleen yötä ja päiwä sitä paicka päin jostas sanonut olet tahtowas asetta sinun nimes sinne ja cuulewas sen rucouxen jonga sinun palwelias sijnä paicas rucoilewa on.

20 that your eyes may be open toward this house day and night, even toward the place of which you have said that you would put your name there, to listen to the prayer which your servant will pray toward this place.

20. That thine eyes may be open upon this house day and night, upon the place whereof thou hast said that thou wouldest put thy name there; to hearken unto the prayer which thy servant prayeth toward this place.

20. At dine Øjne maa være aabnede over dette Hus Dag og Nat, over det Sted, som du har sagt om, at du vilde sætte dit Navn der til at høre den Bøn, som din Tjener beder paa dette Sted;

20. Att din ögon måga blifva öppne öfver detta hus dag och natt; öfver det rum, som du lofvat hafver, att ditt Namn der vara skall; att du ville höra den bön, som din tjenare på detta rum görandes varder.

20. Et so silmad woiksid lahti olla selle koia ülle, ööd ja päwad, selle paiga ülle, mis sa olled üttelnud, et sa om̃a nim̃e siñna panned, ja kuled se palwe, mis so sullane siin paikas pallub.

20. Dieną ir naktį tebūna atviros Tavo akys tiems namams ir tai vietai, apie kurią sakei, kad joje bus Tavo vardas. Išklausyk savo tarno maldą, kai jis melsis šioje vietoje.

20. daß deine Augen offen seien über dies Haus Tag und Nacht, über die Stätte, dahin du deinen Namen zu stellen verheißen hast; daß du hörest das Gebet, das dein Knecht an dieser Stelle tun wird.

20. Que tes yeux soient ouverts, jour et nuit, sur cette maison, sur le lieu où tu as promis de mettre ton nom, exauçant la prière que ton serviteur te fait en ce lieu.

20. Que tus ojos estén abiertos sobre esta casa de día y de noche, sobre el lugar del cual dijiste: Mi nombre será allí: que oigas la oración con que tu siervo ora en este lugar.

20 Dat Uw ogen open zijn, dag en nacht, over dit huis, over de plaats, van dewelke Gij gezegd hebt, Uw Naam daar te zullen zetten; om te horen naar het gebed, hetwelk Uw knecht bidden zal in deze plaats.

20. Aby były oczy twoje otworzone nad tym domem we dnie i w nocy; nad tem miejscem, o któremeś powiedział, że tu przebywać będzie imię twoje: abyś wysłuchiwał modlitwę, którą się będzie modlił sługa twój na tem miejscu.

20. Hogy a te szemeid éjjel és nappal figyelmezzenek e házra, e helyre, a melyről azt mondottad, hogy nevedet [15†] abba helyezénded, meghallgatván könyörgését a te szolgádnak, a mikor e helyen könyörögne.

20 Да будут очи Твои отверсты на храм сей днем и ночью, на место, где Ты обещал положить имя Твое, чтобы слышать молитву, которою раб Твой будет молиться на месте сем.

20. Нехай очі твої споглядають на храм сей в день і в ночі, на місце, де ти обіцяв положити імення твоє, щоб вислуховувати молитву, якою раб твій буде молитись на сьому місцї.

21. Kuule palvelijasi ja kansasi Israelin rukoukset, jotka he rukoilevat tähän paikkaan päin kääntyneinä; kuule asuinpaikastasi, taivaasta, ja kun kuulet, niin anna anteeksi.

21. Niin kuule nyt palvelias ja kansas Israelin rukous, jonka he tässä paikassa rukoilevat, ja kuule se sinun asumises paikasta taivaista, ja koska sinä sen kuulet, niin ole armollinen.

21. Nijn cuule nyt sinun palwelias ja sinun Canssas Israelin rucous jonga he täsä rucoilewat ja cuule se sinun asumises paicast taiwasta ja coscas sen cuulet nijn ole armollinen.

21 And listen you to the supplications of your servant and of your people Israel, when they will pray toward this place. Yes, hear you from your dwelling-place, even from heaven and when you hear, forgive.

21. Hearken therefore unto the supplications of thy servant, and of thy people Israel, which they shall make toward this place: hear thou from thy dwelling place, even from heaven; and when thou hearest, forgive.

21. og at du vilde høre paa din Tjeners og dit Folk Israels ydmyge Begær inger, som de skulle bede paa dette Sted; og at du vilde høre det fra det Sted, hvor du bor i Himmelen, ja at du vilde høre og forlade.

21. Så hör nu dins tjenares, och dins folks Israels bön, som de bedjande varda i detta rum; och hör dertill ifrå det rum, der du bor i himmelen; och när du hörer, att du ville ock nådelig vara.

21. Et sa kuled omma sullase ja omma Israeli rahwa allandlikkud pallumissed, mis nemmad siin paikas palluwad, ja wötta sinna kuulda sest paigast, kus sa ellad, taewast, ja kule ja anna andeks.

21. Išgirsk savo tarno ir savo tautos maldavimus, kai jie melsis šitoje vietoje. Išgirsk danguje, kur Tu gyveni, ir atleisk.

21. So höre nun das Flehen deines Knechtes und deines Volkes Israel, das sie bitten werden an dieser Stätte; höre es aber von der Stätte deiner Wohnung, vom Himmel. Und wenn du es hörst, wollest du gnädig sein.

21. Exauce les supplications de ton serviteur et de ton peuple d'Israël, quand ils prieront en ce lieu; exauce-les des cieux, du lieu de ta demeure; exauce et pardonne!

21. Asimismo, que oigas el ruego de su siervo, y de tu pueblo Israel, cuando oraren en este lugar; que tú oirás desde los cielos, desde el lugar de tu habitación; que oigas, y perdones.

21 Hoor dan naar de smekingen van Uw knecht, en van Uw volk Israel, die in deze plaats zullen bidden; en hoor Gij uit de plaats Uwer woning, uit den hemel, ja, hoor, en vergeef.

21. Wysłuchajże tedy prośbę sługi twego, i ludu twego Izraelskiego, którąć się modlić będą na tem miejscu; ty wysłuchaj z miejsca mieszkania twego, z nieba, a wysłuchawszy bądź miłościw.

21. Hallgasd meg azért a te szolgádnak és a te népednek Izráelnek könyörgését, a mikor könyörögni fognak e helyen; hallgasd meg a te mennyei lakhelyedből, és meghallgatván őket, légy kegyelmes!

21 Услышь моления раба Твоего и народа Твоего Израиля, какими они будут молиться на месте сем; услышь с места обитания Твоего,с небес, услышь и помилуй!

21. Вислуховуй благаннє слуги твого й народу твого Ізраїля, коли вони будуть молитись на сьому місцї; вислуховуй в місцї пробутку твого, в небі, почуй і помилуй!

22. Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan ja hänet pannaan valalle ja vannotetaan, ja jos hän tulee ja vannoo sinun alttarisi edessä tässä temppelissä,

22. Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan, ja vala pannaan hänen eteensä, jonka hänen vannoman pitää, ja se vala tulee sinun alttaris eteen tässä huoneessa;

22. JOs jocu ricko lähimmäistäns wastan ja wala pannan hänen eteens jonga hänen wannoman pitä ja se wala tule sinun Altaris eteen täsä huones.

22 If a man sins against his neighbor and an oath be laid upon him to cause him to swear and he comes (and) swears before your altar in this house,

22. If a man sin against his neighbour, and an oath be laid upon him to make him swear, and the oath come before thine altar in this house;

22. Dersom nogen synder imod sin Næste, og man paalægger ham en Ed at lade ham sværge, og den Ed kommer for dit Alter i dette Hus:

22. Om någor syndar emot sin nästa, och honom varder en ed pålagd, som han svärja skall; och den eden kommer för ditt altare i desso huse;

22. # Kui kegi saab patto teinud omma liggimesse wasto, ja panneb ta peäle wande, et ta tedda panneb wanduma, ja se wanne tulleb so altari ette seie kotta:

22. Jei kas nusidės savo artimui ir ateis į šituos namus prie Tavo aukuro prisiekti,

22. Wenn jemand wider seinen Nächsten sündigen wird und es wird ihm ein Eid aufgelegt, den er schwören soll, und der Eid kommt vor deinen Altar in diesem Hause:

22. Quand quelqu'un aura péché contre son prochain, et qu'on lui déférera le serment pour le faire jurer, et qu'il viendra prêter serment devant ton autel, dans cette maison;

22. Si alguno pecare contra su prójimo, y él le pidiere juramento haciéndolo jurar, y el juramento viniere delante de tu altar en esta casa;

22 Wanneer iemand tegen zijn naaste zal gezondigd hebben, en die hem een eed des vloeks opgelegd zal hebben, om zichzelven te vervloeken, en de eed des vloeks voor Uw altaar in dit huis komen zal;

22. Gdyby człowiek zgrzeszył przeciwko bliźniemu swemu, a przywiódłby go do przysięgi, tak żeby przysięgać musiał, a przyszłaby przysięga ona przed ołtarz twój w tym domu:

22. Mikor valaki vétkezéndik felebarátja ellen, és esküre [16†] köteleztetik, hogy megesküdjék, és ő ide jő, megesküszik oltárod előtt ebben a házban,

22 Когда кто согрешит против ближнего своего, и потребуют от него клятвы, чтоб он поклялся, и будет совершаться клятва пред жертвенником Твоим в храме сем,

22. Коли хто согрішить проти ближнього свого, й наложать на його присягу, щоб поклявся, і присяга буде відбуватись перед жертівником твоїм в сьому храмі,

23. niin kuule taivaasta ja auta palvelijasi oikeuteensa; tee niin, että kostat syylliselle ja annat hänen tekojensa tulla hänen päänsä päälle, mutta julistat syyttömän syyttömäksi ja annat hänelle hänen vanhurskautensa mukaan.

23. Että sinä kuulisit taivaissa ja saattaisit palvelioilles oikeuden, kostaisit jumalattomalle ja antaisit hänen tiensä tulla hänen päänsä päälle, julistaen vanhurskaan vanhurskaaksi ja antaen hänelle hänen vanhurskautensa jälkeen.

23. Ettäs cuulisit taiwasta ja saattaisit palwelialles oikeuden costaisit sille jumalattomalle ja andaisit hänen tiens pääns päälle julistaden wanhurscan wanhurscaxi ja andaden hänelle hänen wanhurscaudens jälken.

23 then hear you from heaven and do and judge your servants, requiting the wicked, to bring his way upon his own head and justifying the righteous, to give him according to his righteousness.

23. Then hear thou from heaven, and do, and judge thy servants, by requiting the wicked, by recompensing his way upon his own head; and by justifying the righteous, by giving him according to his righteousness.

23. Da ville du høre fra Himmelen af og gøre derefter og dømme dine Tjenere, saa at du betaler den ugudelige og fører hans Vej over hans Hoved og retfærdiggør den retfærdige og giver ham efter hans Retfærdighed.

23. Att du ville då höra af himmelen, och skaffa dinom tjenare rätt; att du ville vedergälla dem ogudaktiga, och gifva honom hans väg på hans hufvud, och gifva dem rättfärdiga rätt; och att du gifver honom efter hans rättfärdighet.

23. Siis kule sinna taewast, ja te ja moista kohhut omma sullastele, et sa selle öäla kätte tassud ja annad temma wisid ta pähhä, ja öigele öigust moistad ja annad temmale ta öigust möda.

23. išgirsk danguje ir teisk savo tarnus: nubausk kaltąjį pagal jo nusikaltimą ir išteisink teisųjį, atlygindamas jam pagal jo teisumą.

23. so wollest du hören vom Himmel und deinem Knechte Recht verschaffen, daß du dem Gottlosen vergeltest und gibst seinen Wandel auf seinen Kopf und rechtfertigst den Gerechten und gebest ihm nach seiner Gerechtigkeit.

23. Toi, écoute des cieux, agis et juge tes serviteurs, en donnant au méchant son salaire, et faisant retomber sa conduite sur sa tête; en justifiant le juste, et lui rendant selon sa justice.

23. Tú oirás desde los cielos, y harás, y juzgarás a tus siervos, pagando al impío, dándole su camino en su cabeza, y justificando al justo, dándole conforme a su justicia.

23 Hoor Gij dan uit den hemel, en doe, en richt Uw knechten, vergeldende den goddeloze, gevende zijn weg op zijn hoofd, en rechtvaardigende den rechtvaardige, gevende hem naar zijn gerechtigheid.

23. Ty wysłuchaj z nieba, a rozeznaj i rozsądź sług twoich, potępiając niezbożnego, a obracając drogę jego na głowę jego, i usprawiedliwiając sprawiedliwego, a oddawając mu według sprawiedliwości jego.

23. Te hallgasd meg a mennyből és vidd véghez, és tégy igaz ítéletet a te szolgáid között, az istentelent megbüntetvén, fejére fordítván az ő útját; és az igazat megigazítván, megfizetvén néki az ő igazsága szerint.

23 тогда Ты услышь с неба и соверши суд над рабами Твоими, воздай виновному, возложив поступок его на голову его, и оправдай правого, воздав ему по правде его.

23. Тодї ти почуй з неба і вчини суд над слугами твоїми; покарай винного, обернувши провину його на голову його, й виправдай безвинного, віддавши йому по правдї його.

24. Jos vihollinen voittaa sinun kansasi Israelin, sentähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he kääntyvät ja kiittävät sinun nimeäsi, rukoilevat ja anovat armoa sinun kasvojesi edessä tässä temppelissä,

24. Jos kansas Israel vihollisiltansa lyödään, että he sinua vastaan rikkoneet ovat, ja he kääntävät itsensä, tunnustaen sinun nimes, rukoilevat ja anteeksi anovat sinun edessäs tässä huoneessa;

24. COsca Canssas Israel wiholisildans lyödän että he sinua wastan rickonet owat ja he käändäwät idzens tunnustaden sinun nimes rucoilewat ja anowat sinun edesäs täsä huones.

24 And if your people Israel be struck down before the enemy because they have sinned against you and will turn again and confess your name and pray and make supplication before you in this house,

24. And if thy people Israel be put to the worse before the enemy, because they have sinned against thee; and shall return and confess thy name, and pray and make supplication before thee in this house;

24. Og dersom dit Folk Israel bliver slaget for Fjendens Ansigt, naar de have syndet imod dig, og de da omvende sig og bekende dit Navn og bede og bønfalde om Naade for dit Ansigt i dette Hus:

24. Om ditt folk Israel för sina fiendar slaget varder, efter de emot dig syndat hafva; och de omvända sig, och bekänna ditt Namn, bedja och begära för dig i desso huse;

24. Ja # kui so Israeli rahwas waenlase ette mahhalüakse, et nemmad so wasto patto teinud, ja nemmad pörawad ümber ja tunnistawad so nimme ülles, ja loewad ja palluwad allandlikkult sinno ees siin koias:

24. Jei Tavo tauta Izraelis bus nugalėta priešų dėl to, kad jie Tau nusikalto, ir jei jie atgailaus, išpažins Tavo vardą, melsis ir maldaus Tavęs šiuose namuose,

24. Wenn dein Volk Israel vor seinen Feinden geschlagen wird, weil an dir gesündigt haben, und sie bekehren sich und bekennen deinen Namen, bitten und flehen vor dir in diesem Hause:

24. Quand ton peuple d'Israël aura été battu par l'ennemi, pour avoir péché contre toi; s'ils retournent à toi, s'ils donnent gloire à ton nom, s'ils t'adressent dans cette maison des prières et des supplications;

24. Si tu pueblo Israel cayere delante de los enemigos por haber pecado contra tí, y si se convirtieren, y confesaren tu nombre, y rogaren delante de tí en esta casa;

24 Wanneer ook Uw volk Israel voor het aangezicht des vijands zal geslagen worden, omdat zij tegen U gezondigd zullen hebben, en zich bekeren, en Uw Naam belijden, en voor Uw aangezicht in dit huis bidden en smeken zullen,

24. Gdyby też był porażony lud twój Izraelski od nieprzyjaciela, przeto, iż zgrzeszyli przeciwko tobie, a nawróciliby się, wyznawając imię twoje, i modląc się przepraszaliby cię w tym domu:

24. Mikor pedig megverettetik a te néped, az Izráel az ő [17†] ellenségeitől, mivel te ellened vétkeztek; és hozzád visszatérve vallást tesznek a te nevedről, könyörögnek és imádkoznak te előtted e házban:

24 Когда поражен будет народ Твой Израиль неприятелем за то, что согрешил пред Тобою, и они обратятся к Тебе , и исповедают имя Твое, ибудут просить и молиться пред Тобою в храме сем,

24. Коли народ твій Ізраїль буде побитий ворогом за те, що согрішив перед тобою, відтак же вони обернуться і взнають імення твоє, та будуть просити й молитись перед тобою в сьому храмі,

25. niin kuule taivaasta ja anna anteeksi kansasi Israelin synti ja tuo heidät takaisin tähän maahan, jonka olet antanut heille ja heidän isillensä.

25. Että sinä kuulisit taivaissa, ja olisit kansas Israelin synneille armollinen, ja antaisit heidän tulla jälleen siihen maahan, jonka heille ja heidän isillensä antanut olet.

25. Ettäs cuulisit taiwast ja olisit Canssas Israelin synneille armollinen ja andaisit heidän tulla jällens sijhen maahan jongas heille ja heidän Isillens andanut olet.

25 then hear you from heaven and forgive the sin of your people Israel and bring them again to the land which you gave to them and to their fathers.

25. Then hear thou from the heavens, and forgive the sin of thy people Israel, and bring them again unto the land which thou gavest to them and to their fathers.

25. Da ville du høre fra Himmelen af og forlade dit Folks, Israels, Synd og føre dem tilbage til det Land, som du har givet dem og deres Fædre.

25. Att du ville då höra dertill af himmelen, och vara dins folks Israels synder nådelig, och låta dem komma uti det land, som du dem och deras fäder gifvit hafver;

25. Siis wötta sa taewast kuulda ja anna andeks omma Israeli rahwa patto, ja to neid jälle taggasi seie male, mis sa neile ja nende wannemattele olled annud.

25. tai išgirsk danguje, atleisk savo tautai Izraeliui nuodėmę ir sugrąžink juos į žemę, kurią davei jiems ir jų tėvams.

25. so wollest du hören vom Himmel und gnädig sein der Sünde deines Volkes Israel und sie wieder in das Land bringen, das du ihnen und ihren Vätern gegeben hast.

25. Toi, exauce-les des cieux, et pardonne le péché de ton peuple d'Israël, et ramène-les dans la terre que tu as donnée à eux et à leurs pères.

25. Tú oirás desde los cielos, y perdonarás el pecado de tu pueblo Israel, y volverlos has a la tierra que diste a ellos y a sus padres.

25 Hoor Gij dan uit den hemel, en vergeef de zonden van Uw volk Israel, en breng hen weder in het land, dat Gij hun en hun vaderen gegeven hebt.

25. Ty wysłuchaj z nieba, a odpuść grzech ludowi twemu Izraelskiemu, a przywróć ich zasię do ziemi, którąś im dał i ojcom ich.

25. Te hallgasd meg a mennyből, és bocsásd meg a te népednek, az Izráelnek bűnét, és hozd vissza őket arra a földre, a melyet adtál nékik és az ő atyáiknak.

25 тогда Ты услышь с неба, и прости грех народа Твоего Израиля, ивозврати их в землю, которую Ты дал им и отцам их.

25. Тодї ти почуй з неба, й прости гріх народові твойму Ізраїлеві, й верни їх у землю, що дав єси їм і батькам їх.

26. Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaan, mutta he rukoilevat kääntyneinä tähän paikkaan päin ja ylistävät sinun nimeäsi ja kääntyvät synnistänsä, koska sinä nöyryytät heitä,

26. Jos taivas suljettu on, niin ettei sada, että he sinua vastaan rikkoneet ovat, ja he rukoilevat tässä paikassa ja tunnustavat sinun nimes, kääntyen synneistänsä, sitte kuin sinä heitä kurittanut olet;

26. COsca taiwas suljettu on nijn ettei sada että he sinua wastan rickonet owat ja he rucoilewat täsä paicas ja tunnustawat sinun nimes käändäden heitäns heidän synneistäns sijttecuins heitä curittanut olet.

26 When the heavens are shut up and there is no rain, because they have sinned against you, if they pray toward this place and confess your name and turn from their sin when you do afflict them,

26. When the heaven is shut up, and there is no rain, because they have sinned against thee; yet if they pray toward this place, and confess thy name, and turn from their sin, when thou dost afflict them;

26. Naar Himmelen bliver tillukket, og der ikke vor der Regn fordi de have syndet imod dig, og de da bede paa dette Sted og be kende dit Navn og omvende sig fra deres Synd, fordi du ydmyger dem:

26. Om himmelen tillyckt varder, så att intet regnar, efter de emot dig syndat hafva; och de bedja i detta rum, och bekänna ditt Namn, och omvända sig ifrå sina synder, sedan du dem ödmjukat hafver;

26. # Kui taewas kinnipetakse, et ei olle wihma, kui nemmad so wasto sawad patto teinud, ja nemmad palluwad siin paikas, ja tunnistawad so nimme ülles ja pöörwad ommast pattust, kui sa neid saad waewanud:

26. Jei dangus bus uždarytas ir nebus lietaus dėl to, kad jie Tau nusidėjo, ir jei jie melsis šitoje vietoje, išpažins Tavo vardą ir nusigręš nuo savo nuodėmės, už kurią juos baudi,

26. Wenn der Himmel zugeschlossen wird, daß es nicht regnet, weil sie an dir gesündigt haben, und sie bitten an dieser Stätte und bekennen deinen Namen und bekehren sich von ihren Sünden, weil du sie gedemütigt hast:

26. Quand les cieux seront fermés, et qu'il n'y aura point de pluie, parce qu'ils auront péché contre toi; s'ils prient en ce lieu, s'ils donnent gloire à ton nom, et s'ils se détournent de leurs péchés, parce que tu les auras affligés;

26. Si los cielos se cerraren, que no haya lluvias por haber pecado contra tí, si oraren a tí en este lugar, y confesaren tu nombre, y se convirtieren de sus pecados cuando los afligieres;

26 Als de hemel zal gesloten zijn, dat er geen regen is, omdat zij tegen U gezondigd zullen hebben; en zij in deze plaats bidden, en Uw Naam belijden, en van hun zonden zich bekeren zullen, als Gij hen geplaagd zult hebben;

26. Także gdyby zawarte było niebo, i nie byłoby deszczu, przeto, że zgrzeszyli tobie, a modliliby się na tem miejscu, wyznawając imię twoje, i od grzechu swego odwróciliby się, gdybyś ich utrapił:

26. Mikor az ég berekesztetik [18†] és nem lészen eső, mivel vétkeztek te ellened; és imádkozni fognak e helyen és vallást tesznek a te nevedről és megtérnek bűneikből, mert te sanyargatod őket:

26 Когда заключится небо и не будет дождя за то, что они согрешили пред Тобою, и будут молиться на месте сем, и исповедают имя Твое, и обратятся от греха своего, потому что Ты смирил их,

26. Як замкнеться небо і не буде дощу за те, що вони согрішили перед тобою, а відтак молитись муть на сьому місцї й взнають імення твоє, й навернуться від гріха свого, бо ти впокорив їх, -

27. niin kuule taivaasta ja anna anteeksi palvelijaisi ja kansasi Israelin synti — sillä sinä osoitat heille hyvän tien, jota heidän on vaeltaminen — ja suo sade maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöosaksi.

27. Että kuulisit taivaissa, ja olisit palveliais ja kansas Israelin rikokselle armollinen, koskas heille olet osoittanut hyvän tien, jota heidän vaeltaman pitää, ja antaisit sateen maalle, jonka kansalles antanut olet perinnöksi.

27. Ettäs cuulisit heitä taiwas ja olisit palwelioittes ja Canssas Israelin ricoxelle armollinen coscas heille olet osottanut sen hywän tien jota heidän waeldaman pitä ja andaisit saten maalles jongas Canssalles andanut olet asuttawaxi.

27 then hear you in heaven and forgive the sin of your servants and of your people Israel, when you teach them the good way in which they should walk and send rain upon your land, which you have given to your people for an inheritance.

27. Then hear thou from heaven, and forgive the sin of thy servants, and of thy people Israel, when thou hast taught them the good way, wherein they should walk; and send rain upon thy land, which thou hast given unto thy people for an inheritance.

27. Da ville du høre i Himmelen og forlade dine Tjeneres og dit Folks, Israels, Synd, fordi du viser dem den gode Vej, paa hvilken de skulle vandre; og du ville give Regn over dit Land, som du har givet dit Folk til Arv.

27. Att du då ville höra dem i himmelen, och vara dina tjenares och dins folks Israels synder nådelig, att du lärer dem en god väg, der de uti vandra måga; och låter regna på ditt land, som du dino folke gifvit hafver till besittning.

27. Siis wötta sa taewast kuulda ja anna andeks omma sullaste ja omma Israeli rahwa patto, kui sa neid saad öppetand sedda head teed, mis peäl nemmad peawad käima, et sa wihma annad omma Ma peäle, mis sa omma rahwale pärris-ossaks olled annud.

27. išgirsk danguje ir atleisk savo tarnų, Izraelio tautos, nuodėmę; pamokyk juos eiti geru keliu ir duok lietaus kraštui, kurį davei jiems paveldėti.

27. so wollest du hören vom Himmel und gnädig sein der Sünde deiner Knechte und deines Volkes Israel, daß du sie den guten Weg lehrest, darin sie wandeln sollen, und regnen lassest auf dein Land, das du deinem Volk gegeben hast zu besitzen.

27. Toi, exauce-les des cieux, et pardonne le péché de tes serviteurs et de ton peuple d'Israël, après que tu leur auras enseigné le bon chemin, par lequel ils doivent marcher; et envoie de la pluie sur la terre que tu as donnée en héritage à ton peuple.

27. Tú los oirás en los cielos, y perdonarás el pecado de tus siervos, y de tu pueblo Israel, y les enseñarás el buen camino para que anden en él, y darás lluvia sobre tu tierra, la cual diste por heredad a tu pueblo.

27 Hoor Gij dan in den hemel, en vergeef de zonden Uwer knechten en van Uw volk Israel, als Gij hun zult geleerd hebben den goeden weg, in denwelken zij wandelen zullen; en geef regen op Uw land, dat Gij Uw volk tot een erfenis gegeven hebt.

27. Ty wysłuchaj z nieba, a odpuść grzech sług twoich, i ludu twego Izraelskiego, nauczywszy ich drogi prawej, po której chodzić mają, a daj deszcz na ziemię twoję, którąś dał ludowi twemu w dziedzictwo.

27. Te hallgasd meg a mennyből, és légy kegyelmes a te szolgáidnak és a te népednek, az Izráelnek; minekutána őket megtanítándod az igaz útra, a melyen járjanak; és adj esőt a te földedre, a melyet adtál a te népednek örökségül.

27 тогда Ты услышь с неба и прости грех рабов Твоих и народа ТвоегоИзраиля, указав им добрый путь, по которому идти им, и пошли дождь на землю Твою, которую Ты дал народу Твоему в наследие.

27. Тодї почуй з неба й прости гріх слугам твоїм і народові твойму Ізраїлеві, напутивши їх на добру путь, якою їм ходити, й пошли дощ на землю твою, що дав єси народові твойму в наслїдню державу.

28. Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos sen viholliset ahdistavat sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva,

28. Kuin kallis aika tulee maalle, eli rutto tulee, eli kuivuus, ruoste, heinäsirkat eli jyvämadot tulevat; taikka jos heidän vihollisensa piirittävät maakunnassa heidän porttinsa, eli kaikkinainen vaiva taikka sairaus tulee:

28. JA cosca callis aica tule maalle eli rutto cuiwuus palo heinäsircat caalimadot taicka jos heidän wiholisens pijrittäwät heidän porttins eli jocu waiwa taicki sairaus.

28 If there is in the land famine, if there is pestilence, if there is blight or mildew, locust or caterpillar, if their enemies besiege them in the land of their cities, whatever plague or whatever sickness there be,

28. If there be dearth in the land, if there be pestilence, if there be blasting, or mildew, locusts, or caterpillers; if their enemies besiege them in the cities of their land; whatsoever sore or whatsoever sickness there be:

28. Naar der vorder Hunger i Landet, naar der vorder Pest, naar der vorder Tørke og Brand i Korn, Græshopper og Kornorme, naar hans Fjender ængste ham i hans Stæders Land, naar der kommer alle Haande Plage og alle Haande Sygdom;

28. Om en hunger varder i landena, eller pestilentie, eller torka, brand, gräshoppor, gräsmatkar; eller om deras fiendar i landet belägga deras portar; eller eljest någor plåga eller krankhet;

28. # Kui nälg on Ma peäl, kui katk on, wilja-körwetus ja rooste-uddo, kui rohhotirtsud ja Asili-linnud on, kui ta waenlased temmale kitsast tewad ta wärrawatte maal, kus mingisuggune wigga, ehk mingisuggune haigus on:

28. Jei badas siaus krašte, kils maras, jei sausra, pelėsiai ir skėriai naikins derlių, jei priešai apsups žmones miestuose, užeis vargai ir ligos

28. Wenn eine Teuerung im Lande wird oder Pestilenz oder Dürre, Brand, Heuschrecken, Raupen, oder wenn sein Feind im Lande seine Tore belagert oder irgend eine Plage oder Krankheit da ist;

28. Quand il y aura dans le pays la famine ou la peste, quand il y aura la rouille, la nielle, les sauterelles ou les chenilles, quand les ennemis les assiégeront dans leur pays, dans leurs portes, ou qu'il y aura une plaie, une maladie quelconque;

28. Y si hubiere hambre en la tierra, o si hubiere pestilencia, o si hubiere tizoncillo, o niebla, lagarta, langosta, o pulgon; o si los cercaren sus enemigos en la tierra de sus ciudades; o cualquiera llaga, o enfermedad:

28 Als er honger in het land wezen zal, als er pest wezen zal, als er brandkoren of honigdauw, sprinkhanen en kevers wezen zullen, als iemand van zijn vijanden in het land zijner poorten hem belegeren zal, of enige plage, of enige krankheid wezen zal;

28. Byłliby głód na ziemi, byłliby mór, susza, i rdza, szaraócza i chrząszcze; jeźliby go ścisnął nieprzyjaciel jego w ziemi mieszkania jego, albo jakakolwiek plaga, albo jakakolwiek niemoc:

28. Éhség [19†] ha lesz a földön, ha döghalál, aszály, ragya, sáska, cserebogár; ha az ő ellensége [20†] szorongatja az ő birodalmának földében; ha bármiféle csapás és nyomorúság jövend reájok:

28 Голод ли будет на земле, будет ли язва моровая, будет ли ветер палящий или ржа, саранча или червь, будут ли теснить его неприятели его на земле владений его, будет ли какое бедствие, какая болезнь,

28. Коли буде голод у землї, чи буде пошесть, чи буде суша, чи ржа, сарана або черви, чи тїснити муть його вороги його в землї займанщини його, або буде яка нужда чи хороба яка, -

29. ja jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, tai koko sinun kansasi Israel, rukoilee ja anoo armoa, kun he kukin tuntevat vitsauksen ja tuskan, joka on kohdannut heitä, ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin,

29. Kaikki rukoukset, kaikki anomiset, jotka kaikki ihmiset, kaikki sinun kansas Israel, pitävät, koska kukin rangaistuksensa ja murheensa tuntee ja ojentaa kätensä tämän huoneen puoleen;

29. Joca silloin rucoile eli ano sinulda caickinaisist ihmisist ja caikest Canssastas Israelin seast cosca jocu hänen rangaistuxens ja murhens tunde ja ojenda hänen kätens tämän huonen puoleen.

29 whatever prayer and supplication be made by any man, or by all your people Israel, who will know every man his own plague and his own sorrow and will spread forth his hands toward this house,

29. Then what prayer or what supplication soever shall be made of any man, or of all thy people Israel, when every one shall know his own sore and his own grief, and shall spread forth his hands in this house:

29. al Bøn, al ydmyg Begæring, som sker af hvert Menneske eller af alt dit Folk Israel, som kender hver sin Plage og sin Smerte og udbreder sine Hænder til dette Hus:

29. Den då beder, eller begärar ibland allahanda menniskor, och ibland allt ditt folk Israel, då någor sina plågo och vedermödo känner, och uträcker sina händer till detta huset;

29. Keik palwed, keik allandlikkud pallumissed, mis ial ühhest innimessest tehhakse ja keige so Israeli rahwa seast, kui nemmad iggaüks omma wigga ja omma wallo tundwad ja lautawad ommad käed seie koia pole laiale.

29. ir jei atskiras žmogus ar visa tauta, pajutę vargą, melsis ištiesę rankas šitų namų link,

29. wer dann bittet oder fleht, es seien allerlei Menschen oder dein ganzes Volk Israel, so jemand ein Plage und Schmerzen fühlt und seine Hände ausbreitet zu diesem Hause:

29. Quelque prière, quelque supplication que fasse quelque homme que ce soit de tout ton peuple d'Israël, selon qu'ils auront reconnu chacun sa plaie et sa douleur, et que chacun aura étendu ses mains vers cette maison;

29. Toda oración, y todo ruego que cualquier hombre hiciere, o todo tu pueblo Israel, o cualquiera que conociere su llaga, y su dolor en su corazón, si extendiere sus manos a esta casa;

29 Alle gebed, alle smeking, die van enig mens, of van al Uw volk Israel geschieden zal, als zij erkennen, een ieder zijn plage en zijn smarte, en een ieder zijn handen in dit huis uitbreiden zal;

29. Wszelką modlitwę, i wszelką prośbę, którąby czynił którykolwiek człowiek, albo wszystek lud twój Izraelski, poznawszy każdy z nich karanie swoje, i boleść swoję, i podniósłby ręce swe w tym domu:

29. A ki akkor könyörög és imádkozik, legyen az bárki; vagy a te néped, az Izráel, ha elismeri kiki az ő csapását és fájdalmát, és kezeit e házban [21†] kiterjeszténdi:

29 всякую молитву, всякое прошение, какое будет от какого-либо человека или от всего народа Твоего Израиля, когда они почувствуют каждый бедствие свое и горе свое и прострут руки свои к храмусему,

29. То всяку молитву, всяке благаннє від якої небудь людини або від усього народу твого Ізраїля, коли вони почують кожний своє горе й нужду свою, й простягнуть руки свої до храму сього,

30. niin kuule silloin taivaasta, asuinpaikastasi, ja anna anteeksi ja anna jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä — sillä sinä yksin tunnet ihmislasten sydämet —

30. Että kuulisit taivaista asumasias istuimelta, ja olisit armollinen, antaen jokaiselle kaiken hänen tiensä jälkeen, sen jälkeen kuin sinä tunnet hänen sydämensä; sillä sinä ainoastaan tunnet ihmisten lasten sydämet;

30. Ettäs cuulisit taiwast asumasias istuimelda ja olisit armollinen andaden jocaidzelle caiken hänen tiens jälken sen jälken cuins tunnet hänen sydämens (sillä sinä ainoastans tunnet ihmisten sydämet)

30 then hear you from heaven your dwelling-place and forgive and render to every man according to all his ways, whose heart you know, (for you, even you only, know the hearts of the sons of men),

30. Then hear thou from heaven thy dwelling place, and forgive, and render unto every man according unto all his ways, whose heart thou knowest; (for thou only knowest the hearts of the children of men:)

30. Den ville du da høre fra Himmelen af, fra den faste Bolig, i hvilken du bor, og forlade og give enhver efter alle hans Veje, ligesom du kender hans Hjerte; thi du alene kender for dig Menneskens Børns Hjerter,

30. Att du då ville höra dertill af himmelen, af dins bonings säte, och vara nådelig, och gifva hvarjom och enom efter alla hans vägar, efter som du känner hans hjerta; ty du allena känner menniskors barnas hjerta;

30. Siis wötta sa kuulda taewast, seält paigast, kus sa ellad, ja anna andeks ja anna igga-ühhele keige ta tede järrele, kuida sa temma süddame tunned: sest sinna, sa üksi tunned innimeste laste süddame.

30. išgirsk danguje, atleisk jiems ir atlygink kiekvienam pagal jo kelius, kaip Tu matai jo širdyje, nes tik Tu pažįsti kiekvieno žmogaus širdį,

30. so wollest du hören vom Himmel, vom Sitz deiner Wohnung, und gnädig sein und jedermann geben nach all seinem Wandel, nach dem du sein Herz erkennst (denn du allein erkennst das Herz der Menschenkinder),

30. Toi, exauce-les des cieux, du lieu de ta demeure, et pardonne; rends à chacun selon toutes ses voies, toi qui connais son cœur; car seul tu connais le cœur des enfants des hommes;

30. Tú oirás desde los cielos, desde el lugar de tu habitación, y perdonarás, y darás a cada uno conforme a sus caminos, habiendo conocido su corazon; porque tú solo conoces el corazón de los hijos de los hombres:

30 Hoor Gij dan uit den hemel, de vaste plaats Uwer woning, en vergeef, en geef een iegelijk naar al zijn wegen, gelijk Gij zijn hart kent; want Gij alleen kent het hart van de kinderen der mensen.

30. Ty wysłuchaj z nieba, z miejsca mieszkania twego, a odpuść i oddaj każdemu według wszystkich dróg jego, które znasz w sercu jego, (bo ty, ty sam znasz serca synów ludzkich.)

30. Te hallgasd meg a mennyből, a te lakhelyedből és légy kegyelmes, és kinek-kinek fizess az ő útai szerint, a [22†] mint megismerted az ő szívét, mert egyedül csak te ismered az emberek fiainak szívét;

30 Ты услышь с неба – места обитания Твоего, и прости, и воздай каждому по всем путям его, как Ты знаешь сердце его, – ибо Ты один знаешьсердце сынов человеческих, –

30. Ти почуй з неба, з місця пробування твого, й прости, й відплати кожному по всїх поступках його, так як ти взнаєш серце його, бо ти один знаєш серце синів людських, -

31. että he pelkäisivät sinua ja vaeltaisivat sinun teitäsi, niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut.

31. Että he pelkäisivät sinua, ja vaeltaisivat sinun teissäs joka päivä, niin kauvan kuin he elävät sillä maalla, jonka meidän isillemme antanut olet.

31. Että he pelkäisit sinua ja waellaisit sinun teisäs jocapäiwä nijncauwan cuin he eläwät maalla jongas meidän Isillem andanut olet.

31 that they may fear you, to walk in your ways so long as they live in the land which you gave to our fathers.

31. That they may fear thee, to walk in thy ways, so long as they live in the land which thou gavest unto our fathers.

31. paa det de skulle frygte dig og vandre i dine Veje alle de Dage, hvilke de leve i Landet, som du har givet vore Fædre.

31. På det att de skola frukta dig, och vandra på dina vägar alla dagar, så länge som de lefva i landet, som du våra fäder gifvit hafver.

31. Et nemmad sind wöttaksid karta ja so tede peäl käia igga päwa, mis nemmad ellawad siin maal, mis sa meie wannemattele annud.

31. kad jie Tavęs bijotų ir vaikščiotų Tavo keliais, kol gyvens žemėje, kurią davei mūsų tėvams.

31. auf daß sie dich fürchten und wandeln in deinen Wegen alle Tage, solange sie leben in dem Lande, das du unsern Vätern gegeben hast.

31. Afin qu'ils te craignent, pour marcher dans tes voies, tout le temps qu'ils vivront sur la terre que tu as donnée à nos pères.

31. Para que te teman, y anden en tus caminos todos los dias que vivieren sobre la haz de la tierra que tú diste a nuestros padres.

31 Opdat zij U vrezen, om te wandelen in Uw wegen, al de dagen, die zij leven zullen op het land, dat Gij onzen vaderen gegeven hebt.

31. Aby się ciebie bali, i chodzili drogami twemi po wszyskie dni, których żyć będą na ziemi, którąś dał ojcom naszym.

31. Hogy féljenek téged, járván a te útaidon, míg élnek e föld színén, a melyet adtál volt a mi atyáinknak.

31 чтобы они боялись Тебя и ходили путями Твоими во все дни, доколе живут на земле, которую Ты дал отцам нашим.

31. Щоб вони боялись тебе й ходили дорогами твоїми по всї днї, доки живуть на землї, що дав єси батькам нашим.

32. Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun suuren nimesi, väkevän kätesi ja ojennetun käsivartesi tähden — jos hän tulee ja rukoilee kääntyneenä tähän temppeliin päin,

32. Ja jos myös joku muukalainen, joka ei ole sinun kansastas Israelista, tulee vieraalta maalta sinun suuren nimes ja voimallisen kätes, ja ojennetun käsivartes tähden, ja tulee ja rukoilee tässä huoneessa;

32. JA jos jocu muucalainen joca ei ole sinun Canssastas Israelist tule wieralda maalda sinun suuren nimes ja woimallisen kätes ja ojetun käsiwartes tähden ja rucoile täsä huones.

32 Moreover concerning the foreigner, who is not of your people Israel, when he will come from a far country for your great name's sake and your mighty hand and your outstretched arm, when they will come and pray toward this house,

32. Moreover concerning the stranger, which is not of thy people Israel, but is come from a far country for thy great name's sake, and thy mighty hand, and thy stretched out arm; if they come and pray in this house;

32. Ja, ogsaa den fremmede, som ikke er af dit Folk Israel, men kommer fra et langt fraliggende Land for dit store Navns og for din stærke Haands og din udrakte Arms Skyld, og de komme og bede imod dette Hus:

32. Om ock en främmande, som icke är utaf ditt folk Israel, kommer af fjerran land, för ditt stora Namn och mägtiga hand och uträckta arms skull, och beder i desso huse;

32. # Ja kule ka sedda woöra Ma innimest, kes ep olle mitte so Israeli rahwa seast, ja tulleb kaugelt maalt so sure nimme pärrast, ja so wäggewa käe ja so wäljasirrutud käewarre pärrast , ja tullewad ja palluwad seie koia pole:

32. Jei svetimšalis, neizraelitas, ateis iš tolimo krašto dėl Tavo didingo vardo, Tavo galingos ir ištiestos rankos ir jei jis atėjęs melsis šiuose namuose,

32. Wenn auch ein Fremder, der nicht von deinem Volk Israel ist, kommt aus fernen Landen um deines großen Namens und deiner mächtigen Hand und deines ausgereckten Armes willen und betet vor diesem Hause:

32. Et l'étranger lui-même, qui ne sera pas de ton peuple d'Israël, mais qui viendra d'un pays éloigné, à cause de ton grand nom, de ta main forte, et de ton bras étendu; quand il viendra prier dans cette maison,

32. Y también al extranjero, que no fuere de tu pueblo Israel, que hubiere venido de léjas tierras, por causa de tu grande nombre, y de tu mano fuerte, y de tu brazo extendido, si vinieren, y oraren en esta casa;

32 Zelfs ook aangaande den vreemde, die van Uw volk Israel niet zijn zal, maar uit verren lande, om Uws groten Naams, en Uwer sterke hand, en Uws uitgestrekten arms wil, komen zal; als zij komen, en bidden zullen in dit huis;

32. Nadto i cudzoziemiec, który nie jest z ludu twego Iraelskiego, i ten przyjdzieli z ziemi dalekiej dla imienia twego wielkiego, i ręki twej możnej, i dla ramienia twego wyciągnionego; przyjdąli a modlić się będą w tym domu:

32. Sőt még az idegent is, [23†] a ki nem a te néped, az Izráel közül való, ha eljövend messze földről a te nagy nevedért és a te hatalmas kezedért és a te kiterjesztett karodért, mikor ide jutván, könyörögnek e házban:

32 Даже и иноплеменник, который не от народа Твоего Израиля, когда он придет из земли далекой ради имени Твоего великого и руки Твоей могущественной и мышцы Твоей простертой, и придет и будет молиться у храма сего,

32. Навіть і чужинець, що не з твого народу Ізраїля, - коли б він прийшов із далекої сторони ради імення твого великого й руки твої потужної, та простягнутої правицї твоєї, - коли б він прийшов і молився перед храмом сим,

33. niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel, ja tulisivat tietämään, että sinä olet ottanut nimiisi tämän temppelin, jonka minä olen rakentanut.

33. Ettäs kuulisit taivaista asumises istuimelta, ja tekisit kaiken sen, jota muukalainen sinulta anoo; että kaikki kansat maan päällä tuntisivat sinun nimes ja pelkäisivät sinua niinkuin kansas Israel, ja tietäisivät, että sinun nimeäs avuksihuudetaan tässä huoneessa, jonka minä rakentanut olen.

33. Ettäs cuulisit taiwast sinun asumises istuimelda ja tekisit caiken sen jota hän sinulda ano että caicki Canssat maan päällä tundisit sinun nimes ja pelkäisit sinua nijncuin sinun Canssas Israeli ja tietäisit tämen huonen jonga minä rakendanut olen sinun nimelläs nimitetyn olewan.

33 then hear you from heaven, even from your dwelling-place and do according to all that the foreigner calls to you for, that all the peoples of the earth may know your name and fear you, as do your people Israel and that they may know that this house which I have built is called by your name.

33. Then hear thou from the heavens, even from thy dwelling place, and do according to all that the stranger calleth to thee for; that all people of the earth may know thy name, and fear thee, as doth thy people Israel, and may know that this house which I have built is called by thy name.

33. Ham ville du da høre fra Himmelen af, fra den faste Bolig, i hvilken du bor, og gøre efter alt det, som den fremmede raaber til dig om; paa det at alle Folk paa Jorden maa kende dit Navn og frygte dig, ligesom dit Folk Israel, og at de maa vide, at dette Hus, som jeg har bygget, er kaldet efter dit Navn.

33. Att du ville höra dertill af himmelen, af dins bonings säte, och göra allt det, der han dig om åkallar; på det att all folk på jordene måga känna ditt Namn och frukta dig såsom ditt folk Israel, och förnimma att detta hus, som jag byggt hafver, efter ditt Namn nämndt är.

33. Siis wötta sa kuulda taewast, seält paigast, kus sa ellad, ja te keik sedda möda, kui se woöra Ma innimenne so pole hüab; et keik ma-ilma rahwas so nimme saaksid tunda ja sind karta, nenda kui so Israeli rahwas, ja tunneksid, et so nimmi on nimmetud selle koia peäle, mis ma ollen üllesehhitanud.

33. išgirsk jį danguje ir įvykdyk, ko jis Tavęs prašys, kad visos žemės tautos pažintų Tavo vardą ir bijotų Tavęs kaip Tavo tauta Izraelis, ir patirtų, jog šitie namai, kuriuos pastačiau, vadinami Tavo vardu.

33. so wollest du hören vom Himmel, vom Sitz deiner Wohnung, und tun alles, warum er dich anruft, auf daß alle Völker auf Erden deinen Namen erkennen und dich fürchten wie dein Volk Israel und innewerden, daß dies Haus, das ich gebaut habe, nach deinem Namen genannt sei.

33. Toi, exauce-le des cieux, du lieu de ta demeure, et fais tout ce que cet étranger réclamera de toi; afin que tous les peuples de la terre connaissent ton nom, qu'ils te craignent comme ton peuple d'Israël, et sachent que ton nom est invoqué sur cette maison que j'ai bâtie.

33. Tú oirás desde los cielos, desde la habitación de tu morada, y harás conforme a todas las cosas por las cuales el extranjero hubiere clamado a tí: para que todos los pueblos de la tierra conozcan tu nombre, y te teman como tu pueblo Israel; y sepan que tu nombre es invocado sobre esta casa que he edificado.

33 Hoor Gij dan uit den hemel, uit de vaste plaats Uwer woning, en doe naar alles, waarom die vreemde tot U roepen zal; opdat alle volken der aarde Uw Naam kennen, zo om U te vrezen, gelijk Uw volk Israel, als om te weten, dat Uw Naam genoemd wordt over dit huis, hetwelk ik gebouwd heb.

33. Ty wysłuchaj z nieba, z miejsca mieszkania twego, i uczyó to wszystko, o co zawoła do ciebie on cudzoziemiec, aby poznali wszyscy narodowie ziemscy imię twoje, i bali się ciebie jako lud twój Izraelski, i wiedzieli, że imię twoje wzywane jest nad domem tym, którym zbudował.

33. Te hallgasd meg a mennyből, a te lakóhelyedből, és add meg az idegennek mindazt, a miért könyörög hozzád, hogy megismerjék a földnek minden népei a te nevedet, és tiszteljenek téged úgy, mint a te néped, az Izráel, és ismerjék meg, hogy a te nevedről neveztetik e ház, a melyet én építettem.

33 Ты услышь с неба, с места обитания Твоего, и сделай все, о чембудет взывать к Тебе иноплеменник, чтобы все народы земли узнали имя Твое, и чтобы боялись Тебя, как народ Твой Израиль, и знали, что Твоим именем называется дом сей, который построил я.

33. То почуй його з неба, з місця пробутку твого, й вчини все, про що буде покликати до тебе чужоземець, щоб усї народи на землї взнали імя твоє, й щоб боялись тебе, як народ твій Ізраїль, та щоб дознались, що дім сей, що його збудував я, твоїм називається іменем.

34. Jos sinun kansasi lähtee sotaan vihollisiansa vastaan sitä tietä, jota sinä heidät lähetät, ja he rukoilevat sinua kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,

34. Jos sinun kansas lähtee sotaan vihollistansa vastaan sitä tietä, jotas heitä lähettävä olet, ja he rukoilevat sinua sillä tiellä, sitä kaupunkia päin, jonkas valinnut olet, ja sen huoneen puoleen, jonka minä sinun nimelles rakentanut olen;

34. JOs sinun Canssas lähte sotaan hänen wiholisians wastan sitä tietä jotas heitä lähettäwä olet ja he rucoilisit sinua sillä tiellä sitä Caupungita päin jongas walinnut olet ja sen huonen puoleen jonga minä sinun nimelles rakendanut olen.

34 If your people go out to battle against their enemies, by whatever way you will send them and they pray to you toward this city which you have chosen and the house which I have built for your name,

34. If thy people go out to war against their enemies by the way that thou shalt send them, and they pray unto thee toward this city which thou hast chosen, and the house which I have built for thy name;

34. Naar dit Folk drager ud til Krigen imod sine Fjender, paa den Vej; hvor du sender dem hen, og de bede til dig, vendte imod Vejen til den Stad, som du udvalgte, og imod det Hus, som jeg har bygget til dit Navn:

34. Om ditt folk utdrager i strid emot sina fiendar, den vägen som du dem sändandes varder, och de bedja till dig på den vägen emot denna staden, som du utvalt hafver, och till det hus, som jag dino Namne byggt hafver;

34. # Kui so rahwas saab wäljaläinud sötta omma waenlaste wasto senna tee peäle, kuhho sa neid läkkitad, ja nemmad palluwad sind selle liñna tee pole, mis sa olled ärrawallitsenud, ja se koia pole , mis ma so nimmele üllesehhitanud:

34. Jei Tavo tauta išeis kariauti su priešais, kur Tu juos pasiųsi, ir melsis atsigręžę į šį miestą, kurį Tu išsirinkai, ir šituos namus, kuriuos pastačiau Tavo vardui,

34. Wenn dein Volk auszieht in den Streit wider seine Feinde des Weges, den du sie senden wirst, und sie zu dir beten nach dieser Stadt hin, die du erwählt hast und nach dem Hause, das ich deinem Namen gebaut habe:

34. Quand ton peuple sortira en guerre contre ses ennemis, par le chemin où tu l'auras envoyé; s'ils te prient, en regardant vers cette ville que tu as choisie, et vers cette maison que j'ai bâtie à ton nom,

34. Si tu pueblo saliere a la guerra contra sus enemigos por el camino que tú los enviares, y oraren a tí hacia esta ciudad que tú elegiste, hacia la casa que he edificado a tu nombre;

34 Wanneer Uw volk in den krijg tegen zijn vijanden uittrekken zal door den weg, dien Gij hen heenzenden zult, en zullen tot U bidden naar den weg dezer stad, die Gij verkoren hebt, en naar dit huis, hetwelk ik Uw Naam gebouwd heb;

34. Gdyby wyszedł lud twój na wojnę przeciwko nieprzyjaciołom swoim, drogą, którąbyś ich posłał, i modlilićby się, obróciwszy się ku temu miastu, któreś obrał, i ku domowi, którym zbudował imieniowi twemu:

34. Ha a te néped hadba megy ki az ő ellensége ellen azon az úton, a melyen elbocsátod őket; ha könyörögnek, hozzád fordulván e város felé, a melyet választottál magadnak, és e ház [24†] felé, a melyet a te nevednek építettem:

34 Когда выйдет народ Твой на войну против неприятелей своих путем, которым Ты пошлешь его, и будет молиться Тебе, обратившись к городу сему,который избрал Ты, и к храму, который я построил имени Твоему,

34. Коли виступить народ твій на війну проти ворогів своїх тим шляхом, яким ти пошлеш його, й буде молитись до тебе, обернувшись проти сього міста, що ти вибрав, і проти храму, що я збудував іменню твойму,

35. niin kuule taivaasta heidän rukouksensa ja anomisensa ja hanki heille oikeus.

35. Ettäs kuulisit heidän rukouksensa ja anomisensa taivaista, ja auttaisit heitä heidän oikeuteensa.

35. Ettäs cuulisit heidän rucouxens ja anomisens taiwast ja auttaisit heitä heidän oikeuteens.

35 then hear you from heaven their prayer and their supplication and maintain their cause.

35. Then hear thou from the heavens their prayer and their supplication, and maintain their cause.

35. Da ville du høre deres Bøn og deres ydmyge Begæring fra Himmelen af og skaffe dem Ret.

35. Att du då ville höra deras bön och begär af himmelen, och hjelpa dem till deras rätt.

35. Siis wötta taewast kuulda nende palwe ja nende allandlikko pallumist ja sada neile öigust.

35. išgirsk danguje jų maldą ir prašymą ir apgink jų teises.

35. so wollest du ihr Gebet und Flehen hören vom Himmel und ihnen zu ihrem Recht helfen.

35. Exauce des cieux leur prière et leur supplication, et fais-leur droit.

35. Tú oirás desde los cielos su oración y su ruego, y defenderás su causa.

35 Hoor dan uit den hemel hun gebed en hun smeking, en voer hun recht uit.

35. Wysłuchajże z nieba modlitwy ich, i prośbę ich, a wykonaj sąd ich.

35. Te hallgasd meg az égből az ő könyörgésöket és imádságukat, és szerezz nékik igazságot.

35 тогда услышь с неба молитву их и прошение их и сделай, что потребно для них.

35. Тодї почуй з неба молитву їх і благаннє їх, і подай, чого їм треба.

36. Jos he tekevät syntiä sinua vastaan — sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee — ja sinä vihastut heihin ja annat heidät vihollisen valtaan, niin että heidän vangitsijansa vievät heidät vangeiksi kaukaiseen tai läheiseen maahan,

36. Kuin he rikkovat sinua vastaan (sillä ei yhtään ihmistä ole, joka ei syntiä tee), ja sinä vihastut heidän päällensä, ja annat heitä vihamiestensä alle, vietäviksi vankina johonkuhun maahan kauvas eli lähes;

36. COsca he rickowat sinua wastan: sillä ei yhtän ihmistä ole joca ei syndiä tee ja sinä wihastut heidän päällens ja annat heitä wihamiestens ala wietä fangina johonguun maahan cauwas eli lähes.

36 If they sin against you (for there is no man that sins not) and you are angry with them and deliver them to the enemy, so that they carry them away captive to a land far off or near,

36. If they sin against thee, (for there is no man which sinneth not,) and thou be angry with them, and deliver them over before their enemies, and they carry them away captives unto a land far off or near;

36. Naar de synde imod dig (thi der er intet Menneske, som jo synder), og du bliver vred paa dem og giver dem hen for deres Fjenders Ansigt, og de, som have fanget dem, føre dem fangne bort til et Land langt borte eller nær hos,

36. Om de varda syndande emot dig, efter ingen menniska är som icke syndar; och du varder vred på dem, och gifver dem för deras fiendar, att de föra dem bort fångna uti något land, fjerran eller när;

36. # Kui nemmad patto tewad so wasto, (sest sedda innimest ei olle kes patto ei te) ja sinna saad wihhaseks nende peäle ja annad neid ülle waenlase ette, et nemmad neid ärrawiwad, kedda nemmad wangi wötnud, ühte male, mis kaugel ehk liggi on :

36. Jei jie Tau nusidės,­juk nėra žmogaus, kuris nenusidėtų,­ir Tu, užsirūstinęs ant jų, atiduosi juos priešui, kuris paims juos nelaisvėn ir išves į tolimą šalį,

36. Wenn sie an dir sündigen werden (denn es ist kein Mensch, der nicht sündige), und du über sie erzürnst und gibst sie dahin ihren Feinden, daß sie sie gefangen wegführen in ein fernes oder nahes Land,

36. Quand ils auront péché contre toi (car il n'y a point d'homme qui ne pèche), et que, irrité contre eux, tu les auras livrés à leurs ennemis, et que ceux qui les auront pris les auront emmenés captifs en quelque pays, soit au loin, soit au près;

36. Si pecaren contra tí, pues que no hay hombre que no peque, y te airares contra ellos, y los entregares delante de sus enemigos, para que los que los tomaren, los lleven cautivos a tierra de enemigos léjos o cerca;

36 Wanneer zij gezondigd zullen hebben tegen U (want geen mens is er, die niet zondigt), en Gij tegen hen vertoornd zult zijn, en hen leveren zult voor het aangezicht des vijands, dat degenen, die hen gevangen hebben, hen gevankelijk wegvoeren in een land, dat verre of nabij is;

36. Gdyby zgrzeszyli przeciwko tobie, (bo nie masz człowieka coby nie grzeszył) a rozgniewawszy się na nich, podałbyś ich pod moc nieprzyjacielowi, któryby ich pojmawszy zawiódł ich w niewolę do ziemi dalekiej, albo bliskiej;

36. Ha vétkeznek ellened (mert nincsen ember, a ki nem [25†] vétkeznék) és reájok megharagudván, az ellenség kezébe adándod és őket fogságba viendik azok, a kiktől megfogattak, messze földre vagy közelre,

36 Когда они согрешат пред Тобою, – ибо нет человека, который не согрешил бы, – и Ты прогневаешься на них, и предашь их врагу, и отведут их пленившие их в землю далекую или близкую,

36. Коли ж вони согрішать перед тобою, - бо нема людини, щоб не грішила, - а ти розгнїваєшся на їх, і віддаси їх ворогові, й заберуть їх у полон та одведуть їх чи то в далеку чи близьку сторону,

37. mutta jos he sitten menevät itseensä siinä maassa, johon heidät on viety vangeiksi, kääntyvät ja anovat sinulta armoa vankeutensa maassa, sanoen: 'Me olemme tehneet syntiä, tehneet väärin ja olleet jumalattomat',

37. Ja he tekevät sydämestänsä parannuksen siinä maassa, jossa he vankina ovat, ja he kääntyvät, ja rukoilevat sinua vankeutensa maalla ja sanovat: me olemme rikkoneet, väärin tehneet ja olleet jumalattomat;

37. Ja he käändäwät idzens sydämestäns nijllä mailla joisa he fangina owat käändäwät idzens ja rucoilewat sinua fangeudens maalla ja sanowat: me olemma rickonet wäärin tehnet ja ollet jumalattomat.

37 yet if they will rethink themselves in the land where they are carried captive and turn again and make supplication to you in the land of their captivity, saying, We have sinned, we have done perversely and have dealt wickedly,

37. Yet if they bethink themselves in the land whither they are carried captive, and turn and pray unto thee in the land of their captivity, saying, We have sinned, we have done amiss, and have dealt wickedly;

37. og de tage det igen til Hjerte udi Landet, hvori de ere fangne, og omvende sig og bede til dig om Naade i deres Fangenskabs Land, og de sige: Vi have syndet, handlet ilde og været ugudelige;

37. Och de omvända sig i sino hjerta, uti de lande der de uti fångne äro, och omvända sig, och bedja dig uti sins fängelses land, och säga: Vi hafve syndat, illa gjort och varit ogudaktige;

37. Ja nemmad mötlewad taggasi ommas süddames seäl maal, kuhho neid on wangi widud, ja pörawad ümber ja palluwad sind allandlikkult om̃a wangi maal ja ütlewad: Meie olleme patto teinud, ja üllekohto teinud ja öälad olnud!

37. ir jei jie, ten būdami, supras, atsivers ir Tavęs maldaus, sakydami: ‘Mes nusidėjome, elgėmės neteisingai ir padarėme piktadarystę’,

37. und sie in ihr Herz schlagen in dem Lande, darin sie gefangen sind, und bekehren sich und flehen zu dir im Lande ihres Gefängnisses und sprechen: Wir haben gesündigt, übel getan und sind gottlos gewesen,

37. Si, dans le pays où ils seront captifs, ils rentrent en eux-mêmes, et que, se repentant, ils prient dans le pays de leur captivité, en disant: Nous avons péché, nous avons commis l'iniquité, nous avons agi méchamment!

37. Y ellos volvieren en sí en la tierra donde fueren llevados cautivos, y si se convirtieren, y oraren a tí en la tierra de su cautividad, y dijeren: Pecámos, hemos hecho inicuamente, hemos hecho impíamente;

37 En zij in het land, waar zij gevankelijk weggevoerd zijn, weder aan hun hart brengen zullen, dat zij zich bekeren, en tot U smeken in het land hunner gevangenis, zeggende: Wij hebben gezondigd, verkeerdelijk gedaan, en goddelooslijk gehandeld;

37. A upamiętaliby się w sercu swojem w onej ziemi, do której są zaprowadzeni w niewolę, a nawróciwszy się modliliby się w ziemi niewoli swojej, mówiąc: Zgrzeszyliśmy źleśmy uczynili, i niepobożnieśmy się sprawowali;

37. És ha az idegen földön, a hol fogva tartatnak, magokba szállnak, és megtérvén, az ő fogságuk helyén könyörögnek hozzád, és ezt mondandják: Vétkeztünk, hamisan és gonoszul cselekedtünk;

37 и когда они в земле, в которую будут пленены, войдутв себя и обратятся и будут молиться Тебе в земле пленения своего, говоря: мы согрешили, сделали беззаконие, мы виновны,

37. І коли вони в землї, де будуть в полонї, схаменуться й навернуться, й будуть молитись до тебе в землї неволї своєї, кажучи: Ми согрішили, вчинили беззаконність, ми винуваті,

38. ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään ja kaikesta sielustaan vankeutensa maassa, johon heidät on vangeiksi viety, ja rukoilevat kääntyneinä tähän maahan päin, jonka sinä olet heidän isillensä antanut, tähän kaupunkiin päin, jonka sinä olet valinnut, ja tähän temppeliin päin, jonka minä olen sinun nimellesi rakentanut,

38. Ja kääntyvät sinun tykös kaikesta sydämestänsä, ja kaikesta sielustansa vankeutensa maalla, jossa heitä vankina pidetään, ja he rukoilevat sillä tiellä maansa puoleen, jonka heidän isillensä antanut olet, ja sitä kaupunkia päin, jonka valinnut olet, ja sen huoneen puoleen, jonka minä nimelles rakentanut olen;

38. Ja nijn käändäwät idzens sinun tygös caikest sydämestäns ja caikest sielustans heidän fangeudens maalla josa heitä fangina pidetän ja he rucoilewat sillä tiellä heidän maans puoleen jongas heidän Isillens andanut olet ja sitä Caupungita päin jongas walinnut olet ja sen huonen puoleen jonga minä nimelles rakendanut olen.

38 if they return to you with all their heart and with all their soul in the land of their captivity where they have carried them captive and pray toward their land, which you gave to their fathers and the city which you have chosen and toward the house which I have built for your name,

38. If they return to thee with all their heart and with all their soul in the land of their captivity, whither they have carried them captives, and pray toward their land, which thou gavest unto their fathers, and toward the city which thou hast chosen, and toward the house which I have built for thy name:

38. og de omvende sig til dig af deres ganske Hjerte og af deres ganske Sjæl i deres Fangenskabs Land, hvor de holde dem fangne; og de bede, vendte imod Vejen til deres Land, som du har givet deres Fædre, og imod Staden, som du udvalgte, og imod Huset, som jeg har bygget for dit Navn:

38. Och vända sig så till dig af allt hjerta, och af allo själ, uti sins fängelses land, der man dem fångna håller, och de bedja på den väg emot sitt land, som du deras fäder gifvit hafver, och emot den stad, som du utvalt hafver, och emot huset, som jag dino Namne byggt hafver;

38. Ja nemmad pörawad Sinno pole keigest ommast süddamest ja keigest ommast hingest omma wangi maal, kuhho neid on wangi widud, ja palluwad omma Ma tee pole, mis sa nende wannemattele olled annud, ja se liñna pole , mis sa ärrawallitsend, ja koia pole, mis ma so nimmele ollen üllesehhitanud:

38. ir gręšis į Tave visa širdimi bei visa siela priešų šalyje, į kurią jie buvo išvesti, ir melsis atsigręžę į šalį, kurią davei jų tėvams, į miestą, kurį išsirinkai, ir šituos namus, kuriuos pastačiau Tavo vardui,

38. und sich also von ganzem Herzen und von ganzer Seele zu dir bekehren im Lande ihres Gefängnisses, da man sie gefangen hält, und sie beten nach ihrem Lande hin, das du ihren Vätern gegeben hast, nach der Stadt hin, die du erwählt hast, und nach dem Hause, das ich deinem Namen gebaut habe:

38. S'ils retournent à toi de tout leur cœur et de toute leur âme, dans le pays de leur captivité où on les aura emmenés captifs, et s'ils t'adressent leurs prières, en regardant vers leur pays, que tu as donné à leurs pères, vers cette ville que tu as choisie, et vers cette maison que j'ai bâtie à ton nom;

38. Y se convirtieren a tí de todo su corazón, y de toda su alma, en la tierra de su cautividad, donde los hubieren llevado cautivos, y oraren hacia su tierra, que tú diste a sus padres, hacia la ciudad que tú elegiste, y hacia la casa que he edificado a tu nombre;

38 En zij zich tot U bekeren, met hun ganse hart en met hun ganse ziel, in het land hunner gevangenis, waar zij hen gevankelijk weggevoerd hebben, en bidden zullen naar den weg huns lands, dat Gij hun vaderen gegeven hebt, en naar deze stad, die Gij verkoren hebt, en naar dit huis, dat ik Uw Naam gebouwd heb;

38. A nawróciliby się do ciebie z całego serca swego, i z całej duszy swej w ziemi niewoli swojej, do której będąc pojmani zaprowadzeni byli, a modliliby się, obróciwszy się ku ziemi swej, którąś dał ojcom ich, i ku miastu, któreś obrał, i ku domowi, którym zbudował imieniowi twemu:

38. És megtérendenek te hozzád teljes szívökből és teljes lelkökből az ő fogságuk földében, a hol őket fogva tartják, és könyörögnek hozzád, az ő földjüknek útja felé fordulva, a melyet adtál volt az ő atyáiknak, és e város felé, a melyet választottál magadnak, és [26†] e ház felé, a melyet a te nevednek építettem:

38 и обратятся к Тебе всем сердцем своим и всею душею своею в земле пленения своего, куда отведут их в плен, и будут молиться, обратившись к земле своей, которую Тыдал отцам их, и к городу, который избрал Ты, и к храму, который я построил имени Твоему, –

38. І обернуться до тебе всїм серцем своїм і всією душею своєю в землї свого полону, куди зайнято їх в неволю, та коли молити муться, вернувшись в сторону землї своєї, що дав єси батькам їх, і 'д містові, що ти вибрав, і до храму, що я збудував іменні твойму, -

39. niin kuule taivaasta, asuinpaikastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan.

39. Ettäs kuulisit heidän rukouksensa ja anteeksi anomisensa taivaista asumasias istuimelta, ja auttaisit heitä oikeuteensa, ja olisit kansalles armollinen, jotka sinua vastaan syntiä tehneet ovat.

39. Ettäs cuulisit heidän rucouxens ja anomisens taiwast asumasias istuimelda ja auttaisit heitä oikeuteens ja olisit Canssalles armollinen jotca sinua wastan rickowat.

39 then hear you from heaven, even from your dwelling-place, their prayer and their supplications and maintain their case and forgive your people who have sinned against you.

39. Then hear thou from the heavens, even from thy dwelling place, their prayer and their supplications, and maintain their cause, and forgive thy people which have sinned against thee.

39. Da ville du høre fra Himmelen af, fra den faste Bolig, som du bor udi, deres Bøn og deres ydmyge Begæringer og skaffe dem Ret og forlade dit Folk det, som de have syndet imod dig.

39. Att du då ville höra deras bön och begär af himmelen, af dins bonings säte, och hjelpa dem till deras rätt, och vara dino folke nådelig, som emot dig syndat hafva,

39. Siis wötta taewast kuulda, seält paigast, kus sa ellad, nende palwe ja nende allandlikko pallumist, ja sada neile öigust ja anna andeks omma rahwale, mis so wasto on patto teinud.

39. tai išklausyk danguje jų maldas bei maldavimus, apgink jų teises ir atleisk savo tautai, kuri Tau nusidėjo.

39. so wollest du ihr Gebet und Flehen hören vom Himmel, vom Sitz deiner Wohnung, und ihnen zu ihrem Recht helfen und deinem Volk gnädig sein, das an dir gesündigt hat.

39. Exauce des cieux, du lieu de ta demeure, leurs prières et leurs supplications, et fais-leur droit; pardonne à ton peuple qui aura péché contre toi.

39. Tú oirás desde los cielos, desde la morada de tu habitación, su oración y su ruego, y defenderás su causa, y perdonarás a tu pueblo que pecó contra tí.

39 Hoor dan uit den hemel, uit de vaste plaats Uwer woning, hun gebed en hun smekingen, en voer hun recht uit, en vergeef Uw volk, wat zij tegen U gezondigd zullen hebben.

39. Wysłuchajże z nieba, z miejsca mieszkania twego, modlitwę ich i prośbę ich, a wykonaj sąd ich, i odpuść ludowi twemu, który tobie zgrzeszył.

39. Hallgasd meg akkor az ő [27†] könyörgésöket és imádságukat a mennyből, a te lakhelyedről, és szerezz nékik igazságot, és bocsásd meg a te népednek, hogy ellened vétkezett.

39 тогда услышь с неба, с места обитания Твоего, молитву их и прошение их, и сделай, что потребно для них, и прости народу Твоему, в чем он согрешил пред Тобою.

39. Тодї почуй з неба, з місця пробутку твого, молитву їх і благання, й вчини, чого їм треба, та прости народові твойму, в чому він согрішив перед тобою.

40. Olkoot siis, minun Jumalani, sinun silmäsi avoinna, ja tarkatkoot sinun korvasi rukouksia tässä paikassa.

40. Niin anna nyt, minun Jumalani, sinun silmäs avoinna olla, ja sinun korvas ottakoon vaarin rukouksesta tässä paikassa.

40. NIin anna nyt minun Jumalan sinun silmäs awoi olla ja sinun corwas ottacon waarin rucouxest täsä paicas.

40 Now, O my God, I beseech you, let your eyes be open and let your ears be attendant to the prayer that is made in this place.

40. Now, my God, let, I beseech thee, thine eyes be open, and let thine ears be attent unto the prayer that is made in this place.

40. Nu, min Gud! kære, lad dine Øjne være aabnede, og lad dine Øren give Agt paa den Bøn, som sker paa dette Sted.

40. Så låt nu, min Gud, din ögon öppna vara, och din öron gifva akt på bönen i detta rum.

40. Nüüd, mo Jummal! olgo, pallun ma, so silmad lahti, ja so körwad pango tähhele se palwe siin paikas.

40. Mano Dieve, meldžiu, kad Tavo akys ir ausys būtų atviros maldai šioje vietoje.

40. So laß nun, mein Gott, deine Augen offen sein und deine Ohren aufmerken auf das Gebet an dieser Stätte.

40. Maintenant, ô mon Dieu! que tes yeux soient ouverts et que tes oreilles soient attentives à la prière faite en ce lieu!

40. Ahora pues, oh Dios mío, estén, yo te ruego, abiertos tus ojos, y atentas tus orejas a la oración en este lugar.

40 Nu, mijn God, laat toch Uw ogen open en Uw oren opmerkende zijn tot het gebed dezer plaats.

40. A tak teraz, o Boże! proszę, niech będą oczy twoje otworzone, i uszy twoje nakłonione ku modlitwie, uczynionej na tem miejscu.

40. Most azért, oh én Istenem, legyenek a te szemeid nyitva és füleid legyenek figyelmesek a könyörgésre ezen a helyen.

40 Боже мой! да будут очи Твои отверсты и уши Твои внимательны к молитве на месте сем.

40. Боже мій! нехай будуть очі твої отворені й уші твої вважливі на молитву в сьому місцї.

41. Ja nyt: Nouse, Herra Jumala, tule leposijaasi, sinä ja sinun voimasi arkki. Sinun pappisi, Herra Jumala, olkoot puetut autuuteen, ja sinun hurskaasi riemuitkoot siitä, mikä hyvä on.

41. Niin nouse nyt, Herra Jumala, sinun lepoos, sinä ja sinun voimas arkki: anna pappis, Herra Jumala, olla puetettuna autuudella, ja anna pyhäs iloita hyvyydessä.

41. Nijn nouse nyt HERRA Jumala sinun lepoos sinä ja sinun woimas Arcki anna sinun Pappis HERRA Jumala olla puettuna autuudella ja anna sinun pyhäs iloita idzens hywydes.

41 Now therefore arise, O Jehovah God, into your resting-place, you and the ark of your strength. Let your priests, O Jehovah God, be clothed with salvation and let your holy ones rejoice in goodness.

41. Now therefore arise, O LORD God, into thy resting place, thou, and the ark of thy strength: let thy priests, O LORD God, be clothed with salvation, and let thy saints rejoice in goodness.

41. Saa staa nu op, Herre, Gud! til din Hvile, du og din Magts Ark: Herre, Gud! lad dine Præster iføres Frelse, og lad dine hellige glæde sig i det gode!

41. Så statt nu upp, Herre Gud, till dina ro, du och dins magts ark; låt dina Prester, Herre Gud, varda iklädde med salighet, och dina heliga glädja sig öfver det goda.

41. Ja nüüd touse ülles, Jehowa Jummal ommaks hingamisseks, sinna ja so rammo laekas ; so preestrid, Jehowa Jummal, sago önnistussega ehhitud, ja so waggad römustago ennast se hea pärrast.

41. Viešpatie Dieve, būk šitoje vietoje su savo galybės skrynia. Viešpatie Dieve, tegu Tavo kunigai būna apsirengę išgelbėjimu ir Tavo šventieji tesidžiaugia Tavo gerumu.

41. So mache dich nun auf, HERR, Gott zu deiner Ruhe, du und die Lade deiner Macht. Laß deine Priester, HERR, Gott, mit Heil angetan werden und deine Heiligen sich freuen über dem Guten.

41. Et maintenant, Éternel Dieu! lève-toi, viens au lieu de ton repos, toi et l'arche de ta force. Éternel Dieu, que tes sacrificateurs soient revêtus de salut, et que tes bien-aimés se réjouissent de leur bonheur!

41. Oh Jehová Dios, levántate ahora para tu reposo, tú y el arca de tu fortaleza: oh Jehová Dios, tus sacerdotes sean vestidos de salud, y tus misericordiosos gocen de bien.

41 En nu, HEERE God, maak U op tot Uw rust, Gij en de ark Uwer kracht; laat Uw priesters, HEERE God, met heil bekleed worden, en laat Uw gunstgenoten over het goede blijde zijn.

41. Teraz tedy powstaó, o Panie Boże! ku odpocznieniu twemu, ty i skrzynia mocy twojej; kapłani twoi, o Panie Boże! niech będą obleczeni zbawieniem, a święci twoi niechaj się w dobrach radują.

41. És most kelj fel, [28†] oh Úr Isten, a te nyugodalmadba, [29†] te és a te hatalmasságodnak ládája! A te papjaid, oh Úr Isten, öltöztessenek fel [30†] üdvösséggel, és a te szenteid örvendezzenek a jóban.

41 И ныне, Господи Боже, стань на место покоя Твоего, Ты и ковчег могуществаТвоего. Священники Твои, Господи Боже, да облекутся во спасение, и преподобные Твои да насладятся благами.

41. А тепер, Господи Боже, стань на місцї спокою твого, ти й скриня сили твоєї. Сьвященники твої, Господи Боже, нехай з'одягнуться в спасеннє, а сьвяті твої нехай насолоджуються добрами.

42. Herra Jumala, älä hylkää voideltuasi; muista armolupauksiasi, jotka annoit Daavidille, palvelijallesi.

42. Herra Jumala! älä käännä pois sinun voideltus kasvoja: muista sen armon päälle, jonka sinä Davidille sinun palvelialles lupasit!

42. HERra Jumala älä käännä caswojas pois sinun woideltuldas muista sen armon päälle cuins Dawidille sinun palwelialles lupaisit.

42 O Jehovah God, do not turn away the face of your anointed. Remember (your) loving kindnesses to David your servant.

42. O LORD God, turn not away the face of thine anointed: remember the mercies of David thy servant.

42. Herre, Gud! forskyd ikke din Salvedes Ansigt; kom den Naade, du viste imod din Tjener David, i Hu!

42. Herre Gud, vänd icke bort din Smordas ansigte; tänk uppå den barmhertighet, som din tjenare David lofvad är.

42. Jehowa Jummal, ärra pöra mitte ärra omma woitud mehhe silmi; mötle se heateggemiste peäle, mis sa omma sullase Tawetile teinud .

42. Viešpatie Dieve, nenusisuk nuo savo pateptojo, atsimink gailestingumą savo tarnui Dovydui’‘.

42. Du, HERR, Gott, wende nicht weg das Antlitz deines Gesalbten; gedenke an die Gnaden, deinem Knechte David verheißen.

42. Éternel Dieu, ne repousse pas ton oint; souviens-toi des grâces accordées à David, ton serviteur.

42. Jehová Dios, no hagas volver el rostro de tu ungido: acuérdate de las misericordias de David tu siervo.

42 O HEERE God! wend het aangezicht Uws gezalfden niet af; gedenk der weldadigheden van David, Uw knecht.

42. O Panie Boże! nie odwracaj oblicza od pomazaóca twego; pamiętaj na miłosierdzie obiecane Dawidowi, słudze twemu.

42. Oh Úr Isten, ne utáld meg a te felkenetett királyod orczáját; emlékezzél meg Dávidhoz, a te szolgádhoz való nagy irgalmasságaidról!

42 Господи Боже! не отврати лица помазанника Твоего, помяни милости к Давиду, рабу Твоему.

42. Господи Боже! не одверни лиця від помазанника твого, помяни ласку до Давида, слуги твого!