10 luku

Rehabeam kuninkaana. Valtakunnan jakaantuminen

1. Rehabeam meni Sikemiin, sillä koko Israel oli tullut Sikemiin tekemään häntä kuninkaaksi.

1. Ja Rehabeam meni Sikemiin; sillä kaikki Israel oli tullut Sikemiin tekemään häntä kuninkaaksi.

1. JA Rehabeam meni Sichemijn: sillä caicki Israel oli tullut Sichemijn tekemän händä Cuningaxi.

1 And Rehoboam went to Shechem. For all Israel came to Shechem to make him king.

1. And Rehoboam went to Shechem: for to Shechem were all Israel come to make him king.

1. Og Roboam drog til Sikem; thi al Israel var kommen til Sikem for at gøre ham til Konge.

1. Rehabeam drog till Sechem; ty hele Israel var kommen till Sechem, att göra honom till Konung.

1. Ja Reabeam läks Sekemi, sest Sekemi olli keik Israel tulnud tedda kunningaks töstma.

1. Roboamas nuėjo į Sichemą, kur buvo susirinkę visi izraelitai paskelbti jį karaliumi.

1. Rehabeam zog gen Sichem; denn ganz Israel war gen Sichem gekommen, ihn zum König zu machen.

1. Roboam se rendit à Sichem, car tout Israël était venu à Sichem pour l'établir roi.

1. Y ROBOAM fué a Siquem, por- que en Siquem se había juntado todo Israel para hacerle rey.

1 En Rehabeam toog naar Sichem; want het ganse Israel was te Sichem gekomen, om hem koning te maken.

1. Tedy jechał Roboam do Sychem; bo w Sychem zebrał się był wszystek Izrael, aby go postanowił królem.

1. Elméne Roboám [1†] Síkembe; mert Síkembe gyűlt vala az egész Izráel, hogy őt királylyá választanák.

1 И пошел Ровоам в Сихем, потому что в Сихем сошлись все Израильтяне, чтобы поставить его царем.

1. І пійшов Робоам у Сихему, бо в Сихемі зійшлись усї Ізрайлитяни, щоб окликнути його царем.

2. Kun Jerobeam, Nebatin poika, kuuli sen — hän oli Egyptissä, jonne oli paennut kuningas Salomoa — palasi Jerobeam Egyptistä.

2. Ja kuin Jerobeam, Nebatin poika sen kuuli joka oli Egyptissä, johonka hän oli paennut kuningas Salomon edestä, niin hän tuli Egyptistä jälleen.

2. Ja cosca Jerobeam Nebathin poica joca oli Egyptis sen cuuli (johonga hän oli paennut Cuningas Salomon edest) nijn hän tuli jällens.

2 And it happened, when Jeroboam the son of Nebat heard of it, (for he was in Egypt, from where he had fled from the presence of king Solomon), that Jeroboam returned out of Egypt.

2. And it came to pass, when Jeroboam the son of Nebat, who was in Egypt, whither he had fled from the presence of Solomon the king, heard it, that Jeroboam returned out of Egypt.

2. Og det skete, der Jeroboam, Nebats Søn, hørte det - thi han var i Ægypten, hvorhen han var flygtet for Kong Salomos Ansigt - da kom Jeroboam tilbage fra Ægypten.

2. Och då Jerobeam, Nebats son, som i Egypten var, dit han för Konung Salomo flydd var, det hörde, kom han igen utur Egypten.

2. Ja se sündis, kui Jarobeam Nebati poeg sai kuulda (sest ta olli Egiptusses, kuhho ta kunninga Salomoni eest olli ärrakargand) siis tulli Jarobeam Egiptussest taggasi.

2. Nebato sūnus Jeroboamas, kuris buvo pabėgęs nuo karaliaus Saliamono į Egiptą, išgirdęs apie tai, sugrįžo iš Egipto.

2. Und da das Jerobeam hörte, der Sohn Nebats, der in Ägypten war, dahin er vor dem König Salomo geflohen war, kam er wieder aus Ägypten.

2. Quand Jéroboam, fils de Nébat, qui était en Égypte, où il s'était enfui de devant le roi Salomon, l'eut appris, il revint d'Égypte.

2. Y como Jeroboam, hijo de Nabat, el cual estaba en Egipto, donde había huido a causa del rey Salomón, lo oyó, volvió de Egipto.

2 Het geschiedde nu, als Jerobeam, de zoon van Nebat, dat hoorde (dezelve nu was in Egypte, alwaar hij van het aangezicht van den koning Salomo gevloden was), dat Jerobeam uit Egypte wederkeerde;

2. A gdy to usłyszał Jeroboam, syn Nabatowy, który był w Egipcie, gdzie był uciekł przed królem Salomonem, wrócił się Jeroboam z Egiptu;

2. Lőn pedig, mikor ezt meghallotta Jeroboám, a Nébát fia, a ki akkor Égyiptomban vala; mert oda [2†] futott volt Salamon király elől, visszatére Jeroboám Égyiptomból.

2 Когда услышал о сем Иеровоам, сын Наватов, - он находился в Египте, куда убежал от царя Соломона, – то возвратился Иеровоам из Египта.

2. Як зачув про це Еробоам Набатенко, що був в Египтї, втїкши туди від царя Соломона, то вернувсь Еробоам із Египту.

3. Ja he lähettivät kutsumaan hänet. Niin Jerobeam ja koko Israel tuli saapuville, ja he puhuivat Rehabeamille sanoen:

3. Sillä he lähettivät ja antoivat hänen kutsuttaa. Ja Jerobeam tuli ja kaikki Israel; ja he puhuivat Rehabeamille ja sanoivat:

3. Ja he lähetit ja annoit hänen cudzutta: Ja Jerobeam tuli caiken Israelin cansa ja puhuit Rehabeamille ja sanoit:

3 And they sent and called him. And Jeroboam and all Israel came and they spoke to Rehoboam, saying,

3. And they sent and called him. So Jeroboam and all Israel came and spake to Rehoboam, saying,

3. Thi de sendte hen og kaldte ham; og Jeroboam kom og al Israel, og de talte til Roboam, sigende:

3. Och de sände bort, och läto kalla honom. Och Jerobeam kom med hela Israel; och de talade med Rehabeam, och sade:

3. Ja nemmad lähhätasid ja kutsusid tedda, ja Jarobeam tulli ja keik Israel, ja räkisid Reabeami wasto ja ütlesid:

3. Jie pasiuntė ir pakvietė jį. Jeroboamas ir visas Izraelis atėjo ir kalbėjo Roboamui:

3. Und sie sandten hin und ließen ihn rufen. Und Jerobeam kam mit dem ganzen Israel, und sie redeten mir Rehabeam uns sprachen:

3. Or on l'avait envoyé appeler. Ainsi Jéroboam et tout Israël vinrent et parlèrent à Roboam, en disant:

3. Y enviaron y llamáronle. Y vino Jeroboam, y todo Israel, y hablaron a Roboam, diciendo:

3 Want zij zonden henen, en lieten hem roepen; zo kwam Jerobeam met het ganse Israel, en zij spraken tot Rehabeam, zeggende:

3. Bo posłali i wezwali go. Tedy przyszedł Jeroboam i wszystek Izrael, i rzekli do Roboama, mówiąc:

3. És hozzáküldvén, elhivaták őt. Eljöve azért Jeroboám [3†] és az egész Izráel, és szólának Roboámnak, mondván:

3 И послали и звали его; и пришел Иеровоам и весь Израиль, и говорили Ровоаму так:

3. І послали, й покликали його, й прийшов Еробоам і ввесь Ізраїль, і казали Робоамові так:

4. Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi; mutta huojenna sinä nyt se kova työ, jota isäsi teetti, ja se raskas ies, jonka hän pani meidän niskaamme, niin me palvelemme sinua.

4. Sinun isäs teki meidän ikeemme ylen kovaksi; niin huojenna nyt isäs kova palvelus ja se raskas ijes, jonka hän laski meidän päällemme, niin me olemme sinun alamaises.

4. Sinun Isäs teki meidän ikem ylön cowaxi nijn huojenna nyt sinun Isäs cowa palwelus ja se rascas ijes jonga hän laski meidän päällem nijn me olem sinun alemmaises.

4 Your father made our yoke grievous. Now therefore make you the grievous service of your father and his heavy yoke which he put upon us, lighter and we will serve you.

4. Thy father made our yoke grievous: now therefore ease thou somewhat the grievous servitude of thy father, and his heavy yoke that he put upon us, and we will serve thee.

4. Din Fader gjorde vort Aag haardt; men let nu din Faders haarde Tjeneste og hans svare Aag, som han lagde paa os, saa ville vi tjene dig.

4. Din fader hafver gjort vårt ok allt för hårdt; så lätta du ini dins faders hårda tjenst, och det svåra ok som han på oss lagt hafver, så vilje vi vara dig underdånige.

4. So issa on meie peäle raske ikke pannud, ja nüüd te omma issa kange tenistus ja ta raske ikke kergemaks, mis ta meie peäle pannud, siis tahhame so allamaks jäda.

4. ‘‘Tavo tėvas uždėjo mums sunkų jungą. Dabar palengvink savo tėvo mums uždėtą naštą, tai mes tau tarnausime’‘.

4. Dein Vater hat unser Joch zu hart gemacht; so erleichtere nun du den harten Dienst deines Vaters und das schwere Joch, das er auf uns gelegt hat, so wollen wir dir untertänig sein.

4. Ton père a mis sur nous un joug pesant; allège maintenant cette rude servitude de ton père, et ce joug pesant qu'il nous a imposé, et nous te servirons.

4. Tu padre agravó nuestro yugo, afloja tú pues ahora algo de la dura servidumbre, y del grave yugo con que tu padre nos apremió, y servirte hemos.

4 Uw vader heeft ons juk hard gemaakt, nu dan, maak gij uws vaders harden dienst, en zijn zwaar juk, dat hij ons opgelegd heeft, lichter, en wij zullen u dienen.

4. Ojciec twój włożył na nas jarzmo ciężkie; ale ty teraz ulżyj nam niewoli srogiej ojca twego, i jarzma ciężkiego, które włożył na nas, a będziemyć służyli.

4. A te atyád igen megnehezítette a mi igánkat, de te most könnyebbítsd meg atyádnak kemény szolgálatát és az ő nehéz igáját, a melyet reánk vetett, és szolgálunk néked.

4 отец твой наложил на нас тяжкое иго; но ты облегчи жестокую работу отца твоего и тяжкое иго, которое он наложил на нас, и мы будем служить тебе.

4. Панотець твій наложив на нас важке ярмо, але ти полегши важку роботу батька твого й важенне ярмо, що він наложив на нас, а ми служити мемо тобі.

5. Hän vastasi heille: Odottakaa kolme päivää ja tulkaa sitten takaisin minun tyköni. Ja kansa meni.

5. Ja hän sanoi heille: tulkaat minun tyköni jälleen kolmantena päivänä; ja kansa meni pois.

5. Ja hän sanoi heille: tulcat minun tygöni jällens colmandena päiwänä: ja Canssa meni matcaans.

5 And he said to them, Come again to me after three days. And the people departed.

5. And he said unto them, Come again unto me after three days. And the people departed.

5. Og han sagde til dem: Om tre Dage saa kommer til mig igen; og Folket gik.

5. Han sade till dem: Efter tre dagar kommer igen till mig. Och folket gick sin väg.

5. Ja temma ütles nende wasto: Kolme päwa pärrast, siis tulge jälle taggasi mo jure; ja rahwas läks ärra.

5. Jis jiems tarė: ‘‘Po trijų dienų sugrįžkite pas mane’‘. Ir žmonės nuėjo.

5. Er sprach zu ihnen: Über drei Tage kommt wieder zu mir. Und das Volk ging hin.

5. Alors il leur dit: Revenez vers moi dans trois jours. Ainsi le peuple s'en alla.

5. Y él les dijo: Volvéd a mí de aquí a tres dias. Y el pueblo se fué.

5 En hij zeide tot hen: Komt over drie dagen weder tot mij. En het volk ging heen.

5. Który im rzekł: Po trzech dniach wróćcie się do mnie. I odszedł lud.

5. És monda nékik: Harmadnapig gondolkodom róla, azután jőjjetek hozzám. Elméne azért a nép.

5 И сказал им Ровоам : через три дня придите опять ко мне. И разошелся народ.

5. І відказав він їм: Через три днї прийдїть знов до мене. І розійшовсь народ.

6. Kuningas Rehabeam neuvotteli vanhain kanssa, jotka olivat palvelleet hänen isäänsä Salomoa, kun tämä vielä eli, ja kysyi: Kuinka te neuvotte vastaamaan tälle kansalle?

6. Ja kuningas Rehabeam kysyi neuvoa vanhimmilta, jotka seisoivat hänen isänsä Salomon edessä hänen eläissänsä, ja sanoi: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa?

6. JA Cuningas Rehabeam kysyi neuwo wanhimmilda jotca seisoit hänen Isäns Salomon edes hänen eläisäns ja sanoi: mitä te neuwotte wastaman tätä Canssa?

6 And king Rehoboam took counsel with the old men that had stood before Solomon his father while he yet lived, saying, What counsel do you* give me to return an answer to this people?

6. And king Rehoboam took counsel with the old men that had stood before Solomon his father while he yet lived, saying, What counsel give ye me to return answer to this people?

6. Og Kong Roboam raadførte sig med de ældste, som havde staaet for hans Fader Salomos Ansigt, der han var levende, og sagde: Hvorledes raade I at give dette Folk Svar tilbage?

6. Och Konung Rehabeam rådfrågade med de äldsta, som för hans fader Salomo ståndit hade, medan han lefde, och sade: Hvad råden I, det jag skall svara desso folkena?

6. Ja kunningas Reabeam piddas nou nende wannemattega, kes ta issa Salomoni ees ollid seisnud, kui ta ellus olli, ja ütles: Mis nou annate teie, et ma woin selle rahwale middagi wastada?

6. Karalius Roboamas tarėsi su senesniaisiais, kurie buvo priešais jo tėvą Saliamoną, kai jis dar buvo gyvas: ‘‘Patarkite man, ką atsakyti tautai’‘.

6. Und der König Rehabeam ratfragte die Ältesten, die vor seinem Vater Salomo gestanden waren, da er am Leben war, und sprach: Wie ratet ihr, daß ich diesem Volk Antwort gebe?

6. Et le roi Roboam consulta les vieillards qui avaient été auprès de Salomon, son père, pendant sa vie, et il leur dit: Quelle réponse me conseillez-vous de faire à ce peuple?

6. Entónces el rey Roboam tomó consejo con los viejos que habían estado delante de Salomón su padre, cuando vivía, y díjoles: ¿Cómo aconsejáis vosotros que responda a este pueblo?

6 En de koning Rehabeam hield raad met de oudsten, die gestaan hadden voor het aangezicht van zijn vader Salomo, als hij leefde, zeggende: Hoe raadt gijlieden, dat men dit volk antwoorden zal?

6. Międzytem wszedł król Roboam w radę z starszymi, którzy stawali przed Salomonem, ojcem jego, za żywota jego, mówiąc: Co wy radzicie? Jakąbym miał dać odpowiedź ludowi temu?

6. És tanácskozék Roboám király a vén emberekkel, a kik Salamon előtt az ő atyja előtt állottak vala életében, mondván: Mit tanácsoltok, mit válaszoljak e népnek?

6 И советовался царь Ровоам со старейшинами, которые предстояли пред лицем Соломона, отца его, при жизни его, и говорил: как вы посоветуете отвечать народу сему?

6. І радився царь Робоам із старшинами, що стояли перед лицем Соломона, батька його, за життя його, й промовив: Як ви порадите, відповісти народові сьому?

7. He vastasivat hänelle ja sanoivat: Jos sinä olet hyvä tätä kansaa kohtaan, olet armollinen heille ja puhut heille hyviä sanoja, niin he ovat sinun palvelijoitasi kaiken elinaikasi.

7. He puhuivat hänen kanssansa ja sanoivat: jos olet tälle kansalle ystävällinen ja suosittelet heitä, puhutellen heitä hyvillä sanoilla, niin he ovat aina sinulle alamaiset.

7. He puhuit hänen cansans ja sanoit: jos sinä olet tälle Canssalle ystäwälinen ja suosittelet heitä hywillä sanoilla nijn he owat aina sinulle alemmaiset.

7 And they spoke to him, saying, If you are kind to this people and please them and speak good words to them, then they will be your servants forever.

7. And they spake unto him, saying, If thou be kind to this people, and please them, and speak good words to them, they will be thy servants for ever.

7. Og de talte til ham, sigende: Vil du være dette Folk god og behage dem og tale gode Ord til dem, da blive de dine Tjenere alle Dage!

7. De talade med honom, och sade: Om du ställer dig vänliga till detta folk, och far väl åt dem, och gifver dem god ord, så blifva de dig underdånige i alla sina dagar.

7. Ja nemmad räkisid ta wasto ja ütlesid: Kui sa hea olled selle rahwa wasto, ja nende mele pärrast teed, ja rägid nende wasto head sannad, siis jäwad nemmad ikka so allamaks.

7. Tie jam kalbėjo: ‘‘Jei būsi malonus šitiems žmonėms, patiksi jiems ir kalbėsi švelniais žodžiais, jie visados bus tavo tarnai’‘.

7. Sie redeten mit ihm und sprachen: Wirst du diesem Volk freundlich sein und sie gütig behandeln und ihnen gute Worte geben, so werden sie dir untertänig sein allewege.

7. Et ils lui répondirent en ces termes: Si tu es bon envers ce peuple, si tu es bienveillant envers eux, et que tu leur dises de bonnes paroles, ils seront tes serviteurs à toujours.

7. Y ellos le hablaron, diciendo: Si te hubieres humanamente con este pueblo, y los agradares, y les hablares buenas palabras, ellos te servirán perpetuamente.

7 En zij spraken tot hem, zeggende: Indien gij dit volk goedertieren en jegens hen goedwillig wezen zult, en tot hen goede woorden spreken, zo zullen zij te allen dage uw knechten zijn.

7. Którzy mu odpowiedzieli, mówiąc: Jeźli dziś powolny będziesz ludowi temu, a uczynisz im kwoli, i będziesz mówił do nich słowa łagodne, będą sługami twymi po wszystkie dni.

7. És azok ekképen szólának: Ha javára leendesz ennek a népnek, s kedvezel nékik és jó szóval beszélsz hozzájok; akkor te szolgáid lesznek mindenkor.

7 Они сказали ему: если ты будешь добр к народу сему и угодишь им и будешь говорить с ними ласково, то они будут тебе рабами на все дни.

7. Вони сказали йому: Коли ти (сьогоднї) будеш добрий до сього народу й догодиш їм, і говорити меш з ним ласково, то вони будуть тобі слугами по всяк час.

8. Mutta hän hylkäsi tämän neuvon, jonka vanhat hänelle antoivat, ja neuvotteli nuorten miesten kanssa, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan ja jotka palvelivat häntä.

8. Mutta hän hylkäsi vanhimpain neuvon, jonka he antoivat hänelle, ja piti neuvoa nuorukaisten kanssa, jotka hänen kanssansa kasvaneet olivat ja seisoivat hänen edessänsä,

8. Mutta hän hyljäis wanhemmitten neuwon cuin he annoit hänelle ja piti neuwo nuorucaisten cansa jotca hänen cansans caswanet olit ja seisoit hänen edesäns.

8 But he forsook the counsel of the old men which they had given him and took counsel with the young men that grew up with him, who stood before him.

8. But he forsook the counsel which the old men gave him, and took counsel with the young men that were brought up with him, that stood before him.

8. Men han forlod de ældstes Raad, som de raadede ham, og raadførte sig med de unge, som vare opvoksede med ham, de, som stode for hans Ansigt.

8. Men han lät blifva de äldstas råd, som de honom gifvit hade, och rådfrågade med de unga, som med honom uppväxte voro, och för honom stodo;

8. Ja ta jättis wannematte nou mahha, mis nemmad temmale andsid, ja piddas nou nende noremattega, kes temmaga ülleskasnud, ja temma ees seisid.

8. Bet jis atmetė senesniųjų duotą patarimą ir tarėsi su jaunesniaisiais, kurie užaugo kartu su juo ir stovėjo priešais jį.

8. Er aber ließ außer acht den Rat der Ältesten, den sie ihm gegeben hatten, und ratschlagte mit den Jungen, die mit ihm aufgewachsen waren und vor ihm standen,

8. Mais il laissa le conseil que les vieillards lui avaient donné, et il consulta les jeunes gens qui avaient grandi avec lui, et qui se tenaient devant lui.

8. Mas él dejando el consejo de los viejos, que le dieron, tomó consejo con los jóvenes, que se habían criado con él, y que asistían delante de él.

8 Maar hij verliet den raad der oudsten, dien zij hem geraden hadden; en hij hield raad met de jongelingen, die met hem opgewassen waren, die voor zijn aangezicht stonden.

8. Ale on opuściwszy radę starszych, którą mu podali, wszedł w radę z młodzieócami, którzy z nim wzrośli i stawali przed nim.

8. De ő megvetette a vének tanácsát, a melyet néki tanácsoltak, és tanácsot tarta az ifjakkal, a kik ő vele nevekedtek volt fel és néki udvaroltak.

8 Но он оставил совет старейшин, который они давали ему, и стал советоваться с людьми молодыми, которые выросли вместе с ним,предстоящими пред лицем его;

8. Але він змаловажив раду старшин, яку вони давали йому, й став радитись із людьми молодими, що зросли вкупі з ним, й стояли перед лицем його;

9. Hän kysyi heiltä: Kuinka te neuvotte meitä vastaamaan tälle kansalle, joka on puhunut minulle sanoen: 'Huojenna se ies, jonka sinun isäsi on pannut meidän niskaamme'?

9. Ja sanoi heille: mitä te neuvotte vastaamaan tätä kansaa, joka minun kanssani puhui ja sanoi: huojenna se ijes, jonka isäs laski meidän päällemme?

9. Ja sanoi heille: mitä te neuwotte wastaman tätä Canssa joca minun cansani puhui ja sanoi: huojenna se ijes jonga Isäs laski meidän päällem?

9 And he said to them, What counsel do you* give, that we may return an answer to this people who have spoken to me, saying, Make the yoke that your father put upon us lighter?

9. And he said unto them, What advice give ye that we may return answer to this people, which have spoken to me, saying, Ease somewhat the yoke that thy father did put upon us?

9. Og han sagde til dem: Hvad raade I, at vi skulle give dette Folk for Svar tilbage, som talte til mig, sigende: Gør du os det Aag lettere, som din Fader lagde paa os?

9. Och sade till dem: Hvad råden I, det vi desso folkena svara skole, som med mig talat hafva, och sagt: Lätta oss det ok, som din fader på oss lagt hafver.

9. Ja ta ütles nende wasto: Mis nou annate, et meie woime middagi wastada selle rahwale, mis mo wasto on räkinud ja üttelnud: Te se ikke kergemaks, mis so issa meie peäle pannud.

9. Jis jiems tarė: ‘‘Ką jūs patariate man atsakyti šitiems žmonėms, kurie man kalbėjo: ‘Palengvink jungą, kurį mums uždėjo tavo tėvas’?’‘

9. und sprach zu ihnen: Was ratet ihr, daß wir diesem Volk antworten, die mit mir geredet haben und sagen: Erleichtere das Joch, das dein Vater auf uns gelegt hat?

9. Et il leur dit: Que me conseillez-vous de répondre à ce peuple, qui m'a parlé, et m'a dit: Allège le joug que ton père a mis sur nous?

9. Y díjoles: ¿Qué aconsejáis vosotros que respondamos a este pueblo que me ha hablado, diciendo: Alivia algo del yugo que tu padre puso sobre nosotros?

9 En hij zeide tot hen: Wat raadt gijlieden, dat wij dit volk antwoorden zullen, die tot mij gesproken hebben, zeggende: Maak het juk, dat uw vader ons opgelegd heeft, lichter?

9. I rzekł do nich: Cóż wy radzicie, abyśmy odpowiedzieli ludowi temu, którzy rzekli do mnie, mówiąc: Ulżyj tego jarzma, które włożył ojciec twój na nas?

9. És monda azoknak: Ti micsoda tanácsot adtok, hogy választ adjunk e népnek, a kik nékem így szólának: Könnyebbítsd meg az igát, a melyet a te atyád reánk vetett.

9 и сказал им: что вы посоветуете мне отвечать народу сему, говорившему мне так: облегчи иго, которое наложил на нас отец твой?

9. І промовив до їх: Як ви порадите менї відповісти народові сьому, казавшому менї так: Полегши ярмо, яке наложив на нас твій батько?

10. Niin nuoret miehet, jotka olivat kasvaneet hänen kanssaan, vastasivat hänelle sanoen: Sano näin tälle kansalle, joka on puhunut sinulle sanoen: 'Sinun isäsi teki meidän ikeemme raskaaksi, mutta huojenna sinä se meiltä' — sano heille näin: 'Minun pikkusormeni on paksumpi kuin minun isäni lantio.

10. Ja nuorukaiset, jotka olivat kasvaneet hänen kanssansa, puhuivat hänelle ja sanoivat: sano näin kansalle, joka puhui kanssas ja sanoi: isäs teki meidän ikeemme ylen raskaaksi, huojenna sinä se; ja sano heille: minun pienin sormeni pitää oleman paksumpi isäni kupeita.

10. Ja nuorucaiset jotca olit caswanet hänen cansans puhuit hänelle ja sanoit: sano näin Canssalle joca puhui cansas ja sanoi: Isäs teki meidän ikem ylön rascaxi huojenna sinä se: Ja sano heille: minun pienin sormen pitä oleman paxumbi Isäni cupeita.

10 And the young men that grew up with him spoke to him, saying, Thus you will say to the people who spoke to you, saying, Your father made our yoke heavy, but make you it lighter to us. Thus you will say to them, My little finger is thicker than my father's loins.

10. And the young men that were brought up with him spake unto him, saying, Thus shalt thou answer the people that spake unto thee, saying, Thy father made our yoke heavy, but make thou it somewhat lighter for us; thus shalt thou say unto them, My little finger shall be thicker than my father's loins.

10. Og de unge, som vare opvoksede med ham, talte til ham, sigende: Saa skal du sige til det Folk, som talte til dig og sagde: Din Fader gjorde vort Aag svart, men gør du os det lettere, - saa skal du sige til dem: Min Lillefinger skal være tykkere end min Faders Lænder.

10. Men de unge, som med honom uppväxte voro, talade med honom, och sade: Så skall du säga till folket, som till dig talat hafver, och säger: Din fader hafver gjort vårt ok allt för tungt, gör du vårt ok lättare; och säg till dem: Mitt minsta finger skall vara tjockare än mins faders länder.

10. Ja need noremad, kes temmaga ülleskasnud, räkisid temmaga ja ütlesid: Nenda pead sa selle rahwale ütlema, kes so wasto räkinud ja üttelnud: So issa on raske ikke meie peäle pannud, ja sinna te meile sedda kergemaks; nenda pead sa nende wasto ütlema: Mo wähhem sörm on jämmem, kui mo issa reied.

10. Jaunieji, užaugę kartu su juo, jam kalbėjo: ‘‘Šitiems žmonėms, kurie tau sakė: ‘Tavo tėvas padarė mūsų jungą sunkų, o tu mums jį palengvink’, atsakyk taip: ‘Mano mažasis pirštas storesnis už mano tėvo strėnas.

10. Die Jungen aber, die mit ihm aufgewachsen waren, redeten mit ihm und sprachen: So sollst du sagen zu dem Volk, das mit dir geredet und spricht: Dein Vater hat unser Joch zu schwer gemacht; mache du unser Joch leichter, und sprich zu ihnen: Mein kleinster Finger soll dicker sein den meines Vaters Lenden.

10. Et les jeunes gens qui avaient grandi avec lui, lui répondirent, en disant: Tu diras ainsi à ce peuple qui t'a parlé, et t'a dit: Ton père a mis sur nous un joug pesant, mais toi, allège-le; tu leur répondras ainsi: Mon petit doigt est plus gros que les reins de mon père.

10. Entónces los jóvenes, que se habían criado con él, le hablaron, diciendo: Así dirás al pueblo que te ha hablado, diciendo: Tu padre agravó nuestro yugo, tú pues descárganos. Así les dirás: El menor dedo mío es más grueso que los lomos de mi padre.

10 En de jongelingen die met hem opgewassen waren, spraken tot hem, zeggende: Alzo zult gij zeggen tot dat volk, dat tot u gesproken heeft, zeggende: Uw vader heeft ons juk zwaar gemaakt, maar maak gij het over ons lichter; alzo zult gij tot hen spreken: Mijn kleinste vinger zal dikker zijn dan mijns vaders lenden.

10. Tedy mu odpowiedzieli oni młodzieócy, którzy z nim wzrośli, mówiąc: Tak odpowiesz temu ludowi, którzy do ciebie rzekli, mówiąc: Ojciec twój włożył na nas ciężkie jarzmo, ale ty ulżyj go nam. Tak rzeczesz do nich: Najmniejszy palec mój mięższy niż biodra ojca mego.

10. Akkor felelének az ifjak, a kik ő vele együtt nevekedtek vala, mondván: Így szólj a népnek, a mely szólván néked, azt mondja: A te atyád megnehezítette a mi igánkat, te pedig könnyebbítsd meg nékünk; így szólj nékik: Az én legkisebb ujjam erősebb atyám derekánál;

10 И говорили ему молодые люди, выросшие вместе с ним, и сказали: так скажи народу, говорившему тебе: отец твой наложил на нас тяжкое иго, а ты облегчи нас, – так скажи им: мизинецмой толще чресл отца моего.

10. І говорили з ним молоді люде, що зросли вкупі з ним, і сказали: Так скажи народові, говорившому тобі: Твій батько наложив на нас тяжке ярмо, а ти полегши нам - оттак скажи їм: Мій мізинець товщий за клуба батька мого.

11. Jos siis isäni on sälyttänyt teidän selkäänne raskaan ikeen, niin minä teen teidän ikeenne vielä raskaammaksi; jos isäni on kurittanut teitä raipoilla, niin minä kuritan teitä piikkiruoskilla.'

11. Jos minun isäni on laskenut raskaan ikeen teidän päällenne, niin minä vielä lisään teidän ikeesenne: minun isäni rankaisi teitä ruoskilla, mutta minä skorpioneilla.

11. Jos minun Isän on laskenut ylön rascan iken teidän päällen nijn minä wielä lisän sijhen: minun Isän rangais teitä ruoskilla mutta minä Scorpioilla.

11 And now my father burdened you* with a heavy yoke, I will add to your* yoke. My father disciplined you* with whips, but I with scorpions.

11. For whereas my father put a heavy yoke upon you, I will put more to your yoke: my father chastised you with whips, but I will chastise you with scorpions.

11. Nu da, min Fader lagde eder et svart Aag paa, men jeg vil gøre eders Aag svarere; min Fader tugtede eder med Svøber, men jeg vil tugte eder med Skorpioner.

11. Hafver nu min fader för tungt ok lagt uppå eder, så skall jag ännu göra edart ok tyngre; min fader hafver tuktat eder med gisslar, men jag med scorpioner.

11. Ja nüüd, mo issa on . teie peäle pannud raske ikke, agga minna tahhan teie ikke peäle weel lissada; mo issa karristas teid nahk-piitsadega, agga minna okkaliste piitsadega.

11. Mano tėvas jums uždėjo sunkų jungą, bet aš jį jums dar pasunkinsiu. Mano tėvas jus plakė botagais, o aš plaksiu jus dygliuotais rimbais’ ‘‘.

11. Hat nun mein Vater auf euch ein schweres Joch geladen, so will ich eures Joches noch mehr machen: mein Vater hat euch mit Peitschen gezüchtigt, ich aber mit Skorpionen.

11. Or, mon père vous a imposé un joug pesant, mais moi, je rendrai votre joug plus pesant encore. Mon père vous a châtiés avec des fouets, mais moi, je vous châtierai avec des fouets garnis de pointes.

11. Así que mi padre os cargó de grave yugo, y yo añadiré a vuestro yugo: mi padre os castigó con azotes, y yo con escorpiones.

11 Indien nu mijn vader een zwaar juk op u heeft doen laden, zo zal ik boven uw juk nog daartoe doen; mijn vader heeft u met geselen gekastijd, maar ik zal u met schorpioenen kastijden.

11. Przetoż teraz, ojciec mój kładł na was jarzmo ciężkie, ale ja przydam do jarzma waszego; ojciec mój karał was biczykami, a ja was będę karał korbaczami.

11. Most azért, ha az én atyám nehéz igát vetett reátok, én még nehezebbé teszem igátokat; ha az én atyám ostorral vert titeket, én skorpiókkal.

11 Отец мой наложил на вас тяжкое иго, а я увеличу иго ваше; отец мой наказывал вас бичами, а я буду бить вас скорпионами.

11. Батько мій наложив на вас важке ярмо, а я збільшу ваше ярмо; мій батько карав вас бичами, а я бити му скорпіонами.

12. Niin Jerobeam ja koko kansa tuli Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas oli käskenyt, sanoen: Tulkaa takaisin minun tyköni kolmantena päivänä.

12. Kuin Jerobeam ja kaikki kansa tulivat jälleen Rehabeamin tykö kolmantena päivänä, niinkuin kuningas puhunut oli, sanoen: tulkaat minun tyköni kolmantena päivänä jälleen;

12. COsca Jerobeam ja caicki Canssa tulit jällens Rehabeamin tygö colmandena päiwänä nijncuin Cuningas sanonut oli tulcat minun tygöni colmandena päiwänä jällens.

12 So Jeroboam and all the people came to Rehoboam the third day, as the king commanded, saying, Come to me again the third day.

12. So Jeroboam and all the people came to Rehoboam on the third day, as the king bade, saying, Come again to me on the third day.

12. Da kom Jeroboam og alt Folket til Roboam paa den tredje Dag, som Kongen havde talt og sagt: Kommer igen til mig paa den tredje Dag!

12. Som nu Jerobeam och allt folket kom till Rehabeam på tredje dagen, såsom Konungen sagt hade: Kommer igen till mig på tredje dagen;

12. Ja Jarobeam tulli keige rahwaga Reabeami jure kolmandal päwal, nenda kui kunningas olli käsknud ja üttelnud: Tulge jälle mo jure kolmandal päwal.

12. Kai Jeroboamas ir visa tauta trečią dieną atėjo pas Roboamą, kaip karalius buvo sakęs: ‘‘Sugrįžkite pas mane trečią dieną’‘,

12. Als nun Jerobeam und alles Volk zu Rehabeam kam am dritten Tage, wie denn der König gesagt hatte: Kommt wieder zu mir am dritten Tage,

12. Trois jours après, Jéroboam avec tout le peuple vint vers Roboam, suivant ce que le roi avait dit: Revenez vers moi dans trois jours.

12. Vino pues Jeroboam y todo el pueblo a Roboam al tercero día, como el rey les había mandado, diciendo: Volvéd a mí de aquí a tres dias.

12 Zo kwam Jerobeam en al het volk tot Rehabeam, op den derden dag, gelijk als de koning gesproken had, zeggende: Komt weder tot mij op den derden dag.

12. Przyszedł tedy Jeroboam i wszystek lud do Roboama dnia trzeciego, jako był im rozkazał król, mówiąc: Wróćcie się do mnie dnia trzeciego.

12. És elméne Jeroboám és az egész nép Roboámhoz harmadnap, a mint a király [4†] meghagyta, ezt mondván: Jőjjetek hozzám harmadnapon.

12 И пришел Иеровоам и весь народ к Ровоаму на третий день, как приказал царь, сказав: придите ко мне опять чрез три дня.

12. І прийшов Еробоам і ввесь народ до Робоама третього дня, як звелїв царь, сказавши: Прийдїть до мене знов через три днї.

13. Ja kuningas antoi heille kovan vastauksen. Sillä kuningas Rehabeam hylkäsi vanhain neuvon

13. Niin kuningas vastasi heitä kovasti; ja kuningas Rehabeam hylkäsi vanhimpain neuvon,

13. Silloin Cuningas wastais heitä cowast ja Cuningas Rehabeam hyljäis wanhimmitten neuwon.

13 And the king answered them roughly. And king Rehoboam forsook the counsel of the old men,

13. And the king answered them roughly; and king Rehoboam forsook the counsel of the old men,

13. Og Kongen svarede dem haardt, og Kong Roboam forlod de ældstes Raad.

13. Svarade Konungen dem hårdeliga; och Konung Rehabeam öfvergaf de äldstas råd;

13. Ja kunningas wastas neile waljuste, ja kunningas Reabeam jättis nende wannematte nou mahha,

13. karalius, atmetęs senesniųjų patarimą, kalbėjo tautai griežtai,

13. antwortete ihnen der König hart. Und der König Rehabeam ließ außer acht den Rat der Ältesten

13. Mais le roi leur répondit rudement, et le roi Roboam ne suivit point le conseil des vieillards;

13. Y respondióles el rey ásperamente; y dejó el rey Roboam el consejo de los viejos,

13 En de koning antwoordde hun hardelijk; want de koning Rehabeam verliet den raad der oudsten.

13. I odpowiedział im król surowie, bo opuścił król Roboam radę starców.

13. És a király kemény választ adott nékik, megvetve Roboám király [5†] a vének tanácsát.

13 Тогда царь отвечал им сурово, ибо оставил царь Ровоам совет старейшин, и говорил им по совету молодых людей так:

13. Тодї дав їм царь жорстку відповід, бо знехтував царь Робоам раду старших, і говорив їм, як пораяли молоді, так:

14. ja puhui heille nuorten miesten neuvon mukaan, sanoen: Jos minun isäni on tehnyt teidän ikeenne raskaaksi, niin minä teen sen vielä raskaammaksi; jos minun isäni on kurittanut teitä raipoilla, niin minä kuritan teitä piikkiruoskilla.

14. Ja puhui heidän kanssansa nuorukaisten neuvon jälkeen ja sanoi: isäni on teidän ikeenne raskaaksi tehnyt, mutta minä lisään siihen: isäni on rangaissut teitä ruoskilla, mutta minä skorpioneilla.

14. Ja puhui heidän cansas nuorucaisten neuwon jälken ja sanoi: ongo minun Isän teidän iken ylön rascaxi tehnyt nijn minä lisän sijhen: minun Isän on rangaisnut teitä ruoskilla mutta minä Scorpioilla.

14 and spoke to them after the counsel of the young men, saying, My father made your* yoke heavy, but I will add to it. My father disciplined you* with whips, but I with scorpions.

14. And answered them after the advice of the young men, saying, My father made your yoke heavy, but I will add thereto: my father chastised you with whips, but I will chastise you with scorpions.

14. Og han talte til dem efter de unges Raad og sagde: Min Fader gjorde eders Aag svart, men jeg vil gøre det svarere; min Fader tugtede eder med Svøber, men jeg vil tugte eder med Skorpioner.

14. Och talade med dem efter de ungas råd, och sade: Hafver min fader gjort edart ok för svårt, så skall jag ännu göra det svårare; min fader hafver tuktat eder med gisslar, men jag med scorpioner.

14. Ja räkis nende wasto nende norematte nou järrele ja ütles: Mo issa on raske ikke teie peäle pannud, agga minna tahhan siñna peäle lissada; mo issa on teid karristand nahk-piitsadega, agga minna okkaliste piitsadega.

14. kaip jaunesnieji jam buvo patarę: ‘‘Mano tėvas uždėjo jums sunkų jungą, o aš jį jums dar pasunkinsiu. Mano tėvas jus plakė botagais, o aš plaksiu jus dygliuotais rimbais’‘.

14. und redete mit ihnen nach dem Rat der Jungen und sprach: Hat mein Vater euer Joch schwer gemacht, so will ich noch mehr dazu machen: mein Vater hat euch mit Peitschen gezüchtigt, ich aber mit Skorpionen.

14. Il leur parla suivant le conseil des jeunes gens, et leur dit: Mon père a mis sur vous un joug pesant; mais moi, j'y ajouterai encore. Mon père vous a châtiés avec des fouets; mais moi, je vous châtierai avec des fouets garnis de pointes.

14. Y hablóles conforme al consejo de los mancebos, diciendo: Mi padre agravó vuestro yugo, y yo añadiré a vuestro yugo: mi padre os castigó con azotes, y yo con escorpiones.

14 En hij sprak tot hen naar den raad der jongelingen, zeggende: Mijn vader heeft uw juk zwaar gemaakt, maar ik zal nog daarboven toedoen; mijn vader heeft u met geselen gekastijd, maar ik zal u met schorpioenen kastijden.

14. A rzekł do nich według rady młodzieóców, mówiąc: Ojciec mój obciążył was jarzmem ciężkiem, ale ja przydam do niego; ojciec mój karał was biczykami, ale ja was będę karał korbaczami.

14. És az ifjak tanácsa szerint szóla nékik, mondván: Ha az én atyám megnehezítette a ti igátokat, én még nehezebbé teszem azt; ha az én atyám ostorral vert titeket, én skorpiókkal.

14 отец мой наложил на вас тяжкое иго, а я увеличу его; отец мой наказывал вас бичами, а я буду бить вас скорпионами.

14. Панотець мій наложив на вас важке ярмо, а я його збільшу: панотець мій карав вас бичами, а я бити му вас скорпіонами.

15. Kuningas ei siis kuullut kansaa; sillä Jumala sen niin salli täyttääkseen sanansa, jonka hän oli puhunut Jerobeamille, Nebatin pojalle, siilolaisen Ahian kautta.

15. Ja ei kuningas kuullut kansaa; sillä se oli niin asetettu Jumalalta, että Herra tahtoi vahvistaa sanansa, jonka hän puhui Ahian Silonilaisen kautta Jerobeamille Nebatin pojalle.

15. Nijn ei Cuningas cuullut Canssa: sillä se oli nijn asetettu Jumalalda että HERra tahdoi wahwista sanans cuin hän puhui Ahian cautta Silost Jerobeamille Nebathin pojalle.

15 So the king did not listen to the people. For it was brought about by God, that Jehovah might establish his word, which he spoke by Ahijah the Shilonite to Jeroboam the son of Nebat.

15. So the king hearkened not unto the people: for the cause was of God, that the LORD might perform his word, which he spake by the hand of Ahijah the Shilonite to Jeroboam the son of Nebat.

15. Og Kongen hørte ikke Folket; thi Aarsagen var fra Gud, for at Herren kunde stadfæste sit Ord, som han havde talt ved Siloniten Ahia til Jeroboam, Nebats Søn.

15. Alltså hörde Konungen folket intet; ty det vardt alltså vändt af Gudi, på det Herren skulle göra sitt ord fast, som han talat hade genom Ahia af Silo till Jerobeam, Nebats son.

15. Ja kunningas ei wötnud mitte rahwa sanna kuulda, sest se luggu tulli Jummala käest, et Jehowa omma sanna piddi töeks teggema, mis ta olli räkinud Ahia Silomehhe läbbi Nebati poia Jarobeami wasto.

15. Karalius nepaklausė tautos, nes tai buvo nuo Dievo, kad Viešpats ištesėtų savo žodį, kurį Jis kalbėjo per Ahiją iš Šilojo Nebato sūnui Jeroboamui.

15. Also gehorchte der König dem Volk nicht; denn es war also von Gott gewandt, auf daß der HERR sein Wort bestätigte, das er geredet hatte durch Ahia von Silo zu Jerobeam, dem Sohn Nebats.

15. Le roi n'écouta donc point le peuple; car cela était dispensé de la part de Dieu, afin que l'Éternel ratifiât la parole qu'il avait prononcée par Achija, le Silonite, à Jéroboam, fils de Nébat.

15. Y no escuchó el rey al pueblo: porque era la voluntad de Dios para complir Jehová su palabra que había hablado por Ahías Silonita a Jeroboam, hijo de Nabat.

15 Alzo hoorde de koning naar het volk niet; want deze omwending was van God, opdat de HEERE Zijn woord bevestigde, hetwelk Hij door den dienst van Ahia, den Siloniet, gesproken had tot Jerobeam, den zoon van Nebat.

15. I nie usłuchał król ludu: (bo była przyczyna od Boga, aby dosyć uczynił Pan słowu swemu, które był powiedział przez Achyjasza Sylonitczyka do Jeroboama, syna Nabatowego.)

15. És a király nem hallgatá meg a népet; [6†] mert ezt az Úr fordította ekként, hogy megerősítené az Úr az ő beszédét, a melyet szólott vala a Silóbeli Ahija által [7†] Jeroboámnak, a Nébát fiának.

15 И не послушал царь народа, потому что так устроено было от Бога, чтоб исполнить Господу слово Свое, которое изрек Он чрез Ахию Силомлянина Иеровоаму, сыну Наватову.

15. І не послухав царь народу, бо так призначено було від Бога, щоб справдити Господеві слово своє, що вирік він через Ахію з Силому Еробоамові, синові Набатовому.

16. Kun koko Israel huomasi, ettei kuningas heitä kuullut, vastasi kansa kuninkaalle näin: Mitä osaa meillä on Daavidiin? Ei meillä ole perintöosaa Iisain poikaan. Majoillesi, Israel, joka mies! Valvo nyt huonettasi, Daavid! Ja koko Israel meni majoillensa.

16. Ja kuin kaikki Israel näki, ettei kuningas kuullut heitä, niin vastasi kansa kuningasta ja sanoi: mikä osa meillä on Davidissa? Ei meillä ole yhtään perimystä Isain pojassa: kukin majaansa, Israel! niin katso nyt David huonettas! Ja kaikki Israel meni majoillensa.

16. JA cosca caicki Israel näki ettei Cuningas cuullut heitä nijn wastais Canssa Cuningalle ja sanoi: mikä osa meillä sijtte on Dawidis eli perimys Isain pojas? cukin maajans Israel nijn cadzo nyt Dawid huonettas. Ja caicki Israel meni heidän majoins.

16 And when all Israel saw that the king did not listen to them, the people answered the king, saying, What portion have we in David? Neither have we inheritance in the son of Jesse. Every man to your* tents, O Israel. Now see to your own house, David. So all Israel departed to their tents.

16. And when all Israel saw that the king would not hearken unto them, the people answered the king, saying, What portion have we in David? and we have none inheritance in the son of Jesse: every man to your tents, O Israel: and now, David, see to thine own house. So all Israel went to their tents.

16. Der al Israel saa, at Kongen ikke vilde høre dem, da gav Folket Kongen et Svar tilbage og sagde: Hvad Del have vi i David? og: Vi have ingen Lod i Isajs Søn; Israel! drag til dine Telte; se nu til dit Hus, o David! Saa gik al Israel til sine Telte, hver især.

16. Då nu hele Israel såg, att Konungen intet hörde dem, svarade folket Konungenom, och sade: Hvad del hafve vi med David, eller arf med Isai son? Hvar och en af Israel drage till sina hyddor: Så se du nu till ditt hus, David. Och hele Israel gick i sina hyddor;

16. Kui keik Israel näggid, et kunningas ei wötnud neid kuulda, siis wastasid rahwas kunningale ja ütlesid: Mis jaggo on meil Tawetist? ei ollege meil pärris-ossa Isai poiast! iggaüks mingo omma telkide sisse, Israel! nüüd katsu sinna, Tawet, omma suggu pärrast! ja keik Israel läks omma telkide sisse.

16. Izraelitai, pamatę, kad karalius nenori jų išklausyti, atsakė jam: ‘‘Mes neturime dalies Dovyde nė paveldėjimo Jesės sūnuje. Visi Izraelio vyrai, į savo palapines! Dovydai, rūpinkis savo namais’‘. Visi izraelitai nuėjo į savo palapines.

16. Da aber das ganze Israel sah, daß ihnen der König nicht gehorchte, antwortete das Volk dem König und sprach: Was haben wir für Teil an David oder Erbe am Sohn Isais? Jedermann von Israel zu seiner Hütte! So siehe nun du zu deinem Hause, David! Und das ganze Israel ging in seine Hütten,

16. Et quand tout Israël vit que le roi ne les écoutait point, le peuple répondit au roi, en disant: Quelle part avons-nous avec David? Nous n'avons point d'héritage avec le fils d'Isaï. Israël, chacun à ses tentes! Maintenant, David, pourvois à ta maison. Ainsi tout Israël s'en alla dans ses tentes.

16. Y viendo todo Israel que el rey no le había oido, respondió el pueblo al rey, diciendo: ¿Qué parte tenemos nosotros con David, ni herencia en el hijo de Isaí? Israel cada uno a sus estancias: David mira ahora por tu casa. Así se fué todo Israel a sus estancias.

16 Toen het ganse volk Israel zag, dat de koning naar hen niet hoorde, zo antwoordde het volk den koning, zeggende: Wat deel hebben wij aan David? Ja, geen erve hebben wij aan den zoon van Isai; een ieder naar uw tenten, o Israel! Voorzie nu uw huis, o David! Zo ging het ganse Israel naar zijn tenten.

16. Przetoż widząc wszystek Izrael, że ich król nie usłuchał, odpowiedział lud królowi, mówiąc: Cóż mamy za dział w Dawidzie? a co za dziedzictwo w synu Isajowym? Każdy idź do namiotów swych, o Izraelu! a ty Dawidzie! opatrz teraz dom swój. I rozeszli się wszyscy Izraelczycy do namiotów swoich.

16. Mikor pedig az egész Izráel látta, hogy nem hallgatá meg őket a király, felele a nép a királynak, mondván: Micsoda részünk van nékünk Dávidban? Nincsen nékünk örökségünk az Isai fiában! Menj el a te hajlékidba, oh Izráel! Ám viseld gondját a te házadnak, oh Dávid! Elméne azért hajlékiba az egész Izráel;

16 Когда весь Израиль увидел, что не слушает его царь, то отвечалнарод царю, говоря: какая нам часть в Давиде? Нет нам доли в сыне Иессеевом; по шатрам своим, Израиль! Теперь знай свой дом, Давид. И разошлись все Израильтяне по шатрам своим.

16. Як побачив увесь Ізраїль, що царь його не слухає, то й відповів народ цареві, кажучи: Яка нам частка в Давидї? Нема нам спілки з сином Ессеєвим; Ізраїлю, до дому! Теперечки знай свій дім, Давиде. - І розійшлись усї Ізрайлитяне по домівках своїх.

17. Niin Rehabeam tuli ainoastaan niiden israelilaisten kuninkaaksi, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

17. Ja Rehabeam hallitsi ainoastaan niitä Israelin lapsia, jotka asuivat Juudan kaupungeissa.

17. Ja Rebabeam hallidzi ainoastans Israelin lapset jotca asuit Judan Caupungeis.

17 But as for the sons of Israel who dwelt in the cities of Judah, Rehoboam reigned over them.

17. But as for the children of Israel that dwelt in the cities of Judah, Rehoboam reigned over them.

17. Dog Israels Børn, som boede i Judas Stæder, over dem regerede Roboam.

17. Så att Rehabeam regerade allenast öfver de Israels barn, som bodde i Juda städer.

17. Ja Israeli laste ülle , kes Juda liñnade sees ellasid, nende ülle olli Reabeam kunningas.

17. Izraelitams, gyvenantiems Judo miestuose, karaliavo Roboamas.

17. also daß Rehabeam nur über die Kinder Israel regierte, die in den Städten Juda's wohnten.

17. Mais quant aux enfants d'Israël qui habitaient les villes de Juda, Roboam régna sur eux.

17. Y reinó Roboam sobre los hijos de Israel, que habitaban en las ciudades de Judá.

17 Doch aangaande de kinderen van Israel, die in de steden van Juda woonden, over die regeerde Rehabeam ook.

17. A tak tylko nad synami Izraelskimi, którzy mieszkali w miastach Judzkich, królował Roboam.

17. Úgy, hogy Roboám csak azokon az Izráel fiain uralkodék, a kik Júda városaiban [8†] laktak.

17 Только над сынами Израилевыми, жившими в городах Иудиных, остался царем Ровоам.

17. Тільки над синами Ізрайлевими, що жили в містах Юдиних, зістався царем Робоам.

18. Ja kun kuningas Rehabeam lähetti matkaan verotöiden valvojan Hadoramin, kivittivät israelilaiset hänet kuoliaaksi. Silloin kuningas Rehabeam nousi nopeasti vaunuihinsa ja pakeni Jerusalemiin.

18. Ja kuningas Rehabeam lähetti Hadoramin matkaan, joka oli veron päällä; mutta Israelin lapset kivittivät hänen kuoliaaksi. Ja kuningas Rehabeam astui nopiasti vaunuun pakenemaan Jerusalemiin.

18. Ja Cuningas Rehabeam lähetti Hadoramin joca oli weron päällä mutta Israelin lapset kiwitit hänen cuoliaxi. Ja Cuningas Rehabeam astui nopiast hänen waunuuns pakeneman Jerusalemijn.

18 Then king Rehoboam sent Hadoram, who was over the men subject to forced-labor. And the sons of Israel stoned him to death with stones. And king Rehoboam made speed to get him up to his chariot, to flee to Jerusalem.

18. Then king Rehoboam sent Hadoram that was over the tribute; and the children of Israel stoned him with stones, that he died. But king Rehoboam made speed to get him up to his chariot, to flee to Jerusalem.

18. Da sendte Kong Roboam Hadoram, som var Rentemester, men Israels Børn stenede ham med Stene, saa at han døde; men Kong Roboam brugte al sin Styrke til at komme op i Vognen for at fly til Jerusalem.

18. Då sände Konung Rehabeam Hadoram räntomästaren; men Israels barn stenade honom ihjäl. Och Konung Rehabeam steg med hast på sin vagn, och flydde till Jerusalem.

18. Ja kunningas Reabeam läkkitas Adorami, kes makso ülle olli , ja Israeli lapsed wiskasid tedda kiwwidega, et ta surri; ja kunningas Reabeam astus kermeste tölda ja pöggenes Jerusalemma.

18. Karalius Roboamas pasiuntė Adoramą, mokesčių rinkėją, pas izraelitus, bet jie užmušė jį akmenimis. Karalius Roboamas skubiai įšoko į vežimą ir pabėgo į Jeruzalę.

18. Aber der König Rehabeam sandte Hadoram, den Rentmeister; aber die Kinder Israel steinigten ihn zu Tode. Und der König Rehabeam stieg stracks auf seinen Wagen, daß er flöhe gen Jerusalem.

18. Alors le roi Roboam envoya Hadoram, qui était préposé aux impôts; mais les enfants d'Israël l'assommèrent à coups de pierres, et il mourut. Et le roi Roboam se hâta de monter sur un char pour s'enfuir à Jérusalem.

18. Y envió el rey Roboam a Aduram, que tenía cargo de los tributos, y apedreáronle los hijos de Israel con piedras, y murió. Entónces el rey Roboam se hizo fuerte, y subiendo en un carro huyó a Jerusalem.

18 Toen zond de koning Rehabeam Hadoram, die over de schatting was; en de kinderen Israels stenigden hem met stenen, dat hij stierf; maar de koning Rehabeam verkloekte zich, om op een wagen te klimmen, dat hij naar Jeruzalem vluchtte.

18. I posłał król Roboam Adorama, który był poborcą, i ukamionowali go synowie Izraelscy, że umarł; przetoż król Roboam wsiadłszy co rychlej na wóz, uciekł do Jeruzalemu.

18. És mikor elküldé Roboám Adorámot, [9†] az adószedőt, megkövezék őt Izráel fiai, és meghala; Roboám király pedig siete szekerébe ülni, hogy Jeruzsálembe szaladjon.

18 И послал царь Ровоам Адонирама, начальника над собиранием даней, и забросали его сыны Израилевы каменьями, и он умер. Царь же Ровоам поспешил сесть на колесницу, чтобы убежать в Иерусалим.

18. Як же послав царь Робоам Адонирама, начальника над поборами податків, то сини Ізрайлеві закидали його каміннєм, і він умер. А царь Робоам вскочив на колесницю, щоб втїкти до Ерусалиму.

19. Näin Israel luopui Daavidin suvusta, aina tähän päivään asti.

19. Niin luopui Israel Davidin huoneesta tähän päivään asti.

19. Nijn luopui Israel Dawidin huonest tähän päiwän asti.

19 So Israel rebelled against the house of David to this day.

19. And Israel rebelled against the house of David unto this day.

19. Saa faldt Israel af fra Davids Hus indtil denne Dag.

19. Alltså föll Israel af ifrå Davids hus, allt intill denna dag.

19. Nenda tagganes Israeli-rahwas Taweti suggust ärra tännapäwani.

19. Taip Izraelis atsiskyrė nuo Dovydo namų iki šios dienos.

19. Also fiel Israel ab vom Hause Davids bis auf diesen Tag.

19. C'est ainsi qu'Israël s'est rebellé contre la maison de David, jusqu'à ce jour.

19. Así se rebeló Israel de la casa de David hasta hoy.

19 Alzo vielen de Israelieten van het huis van David af, tot op dezen dag.

19. A tak odstąpili Izraelczycy od domu Dawidowego, aż do dnia tego.

19. Így szakada el az Izráel [10†] népe a Dávid házától, mind e mai napig.

19 Так отложились Израильтяне от дома Давидова до сего дня.

19. Так відпали Ізрайлитяне від дому Давидового по сей день.