20 luku

Joonatanin ja Daavidin sopimus ja liitto.

1. Mutta Daavid pakeni Raaman Naajotista, tuli ja puhui Joonatanille: Mitä minä olen tehnyt? Mitä vääryyttä, mitä syntiä minä olen tehnyt sinun isääsi vastaan, kun hän väijyy henkeäni?

1. Ja David pakeni Raman Najotista, tuli ja sanoi Jonatanille: mitä minä olen tehnyt? mikä on vääryyteni? eli mikä on pahatekoni sinun isääs vastaan, että hän seisoo minun henkeni perään?

1. JA Dawid pakeni Ramahn Najothist tuli ja sanoi Jonathanille: mitä minä olen tehnyt? mikä on minun wäärydeni? eli mikä on minun pahateconi sinun Isäs wastan että hän seiso minun hengeni perän?

1 And David fled from Naioth in Ramah and came and said before Jonathan, What have I done? What is my iniquity and what is my sin before your father, that he seeks my life?

1. And David fled from Naioth in Ramah, and came and said before Jonathan, What have I done? what is mine iniquity? and what is my sin before thy father, that he seeketh my life?

1. Da flyede David fra Najoth i Rama og kom og sagde for Jonathans Ansigt: Hvad har jeg gjort? hvad er min Misgerning, og hvad er min Synd for din Faders Ansigt, at han søger efter mit Liv

1. Och David flydde ifrå Najoth i Rama, och kom och talade för Jonathan: Hvad hafver jag gjort? Hvad hafver jag misshandlat? Hvad hafver jag syndat för dinom fader, att han står efter mitt lif?

1. Ja Tawet pöggenes ärra Najotist, mis Rama liggi, ja tulli ja ütles Jonatani ette: Mis ollen ma teinud? mis on mo üllekohhus ja mis on mo pat sinno issa ees? et ta mo hinge püab.

1. Dovydas, pabėgęs iš Ramos Najoto, atėjo pas Jehonataną ir klausė: ‘‘Ką padariau, kuo nusikaltau, kuo nusidėjau tavo tėvui, kad jis ieško mano gyvybės?’‘

1. David aber floh von Najoth in Rama und kam und redete vor Jonathan: Was habe ich getan? Was habe ich mißgehandelt? Was habe ich gesündigt vor deinem Vater, daß er nach meinem Leben steht?

1. David, s'enfuyant de Najoth, qui est près de Rama, vint trouver Jonathan, et dit en sa présence: Qu'ai-je fait, quelle est mon iniquité, et quel est mon péché devant ton père, qu'il cherche ma vie?

1. Y DAVID huyó de Najot, que es en Rama, y vínose delante de Jonatán, y dijo: ¿Qué he hecho? ¿Qué es mi maldad? ¿O qué es mi pecado contra tu padre que él procura quitarme mi vida?

1 Toen vluchtte David van Najoth bij Rama, en hij kwam, en zeide voor het aangezicht van Jonathan: Wat heb ik gedaan, wat is mijn misdaad, en wat is mijn zonde voor het aangezicht uws vaders, dat hij mijn ziel zoekt?

1. Ale Dawid uciekłszy z Najotu, który jest w Ramacie, przyszedł, i mówił przed Jonatanem, cóżem uczynił? co za nieprawość moja? i co za grzech mój przeciw ojcu twemu, że szuka duszy mojej?

1. Elfuta azért Dávid Nájóthból, mely Rámában van, és elméne és monda Jonathánnak: Mit cselekedtem? Mi vétkem van és mi bűnöm atyád előtt, hogy életemre tör?

1 Давид убежал из Навафа в Раме и пришел и сказалИонафану: что сделал я, в чем неправда моя, чем согрешил я пред отцом твоим, что он ищет души моей?

1. Давид же втїк із Навату, в Рамі, та й сказав Йонатанові: Що я вчинив і в чому вина моя та переступ мій проти панотця твого, що він хоче стратити мене?

2. Tämä vastasi hänelle: Pois se! Et sinä kuole. Katso, isäni ei tee mitään, suurta eikä pientä, ilmoittamatta minulle. Miksi sitten isäni salaisi minulta tämän? Ei ole niin.

2. Hän sanoi hänelle: pois se, ei sinun pidä kuoleman: katso, isäni ei tee suurta eli pientä, jota ei hän ilmoita minulle, kuinkas isäni salaa tämän minulta? Ei se pidä niin tapahtuman.

2. Hän sanoi hänelle: pois se ei sinun pidä cuoleman cadzo minun Isän ei tee suurta eli piendä jota ei hän ennen ilmoita minulle cuingast minun Isän sala tämän minulda? ei se pidä nijn tapahtuman.

2 And he said to him, Far from it. You will not die. Behold, my father does nothing either great or small, but that he discloses it to me and why should my father hide this thing from me? It is not so.

2. And he said unto him, God forbid; thou shalt not die: behold, my father will do nothing either great or small, but that he will shew it me: and why should my father hide this thing from me? it is not so.

2. Og han sagde til ham: Det være langt fra, du skal ikke dø, se, min Fader gør ikke nogen Gerning, stor eller liden, at han jo aabenbarer den for mine, Øren; og hvorfor skulde min Fader skjule denne Gerning for mig? det er ikke saa.

2. Han sade till honom: Bort det! Du skall icke dö; si, min fader gör intet, hvarken stort eller litet, det han icke uppenbarar för min öron; hvi skulle då min fader dölja detta för mig? Det skall icke gå så till.

2. Ja ta ütles temmale: Se olleks teotusseks! sa ei pea mitte surrema; wata mo issa ei te suurt asja egga wähha asja, mis ta ei peaks ilmutama minno körwadele: ja mispärrast peaks mo issa sedda asja mo eest kinnipiddama? sedda ep olle mitte.

2. Jis jam atsakė: ‘‘Dieve gink! Tu nemirsi; štai mano tėvas visais reikalais tariasi su manimi. Kodėl jis šitą reikalą slėptų nuo manęs? Taip nebus’‘.

2. Er aber sprach zu Ihm: Das sei ferne; du sollst nicht sterben. Siehe, mein Vater tut nichts, weder Großes noch Kleines, das er nicht meinen Ohren offenbare; warum sollte denn mein Vater dies vor mir verbergen? Es wird nicht so sein.

2. Et il lui dit: A Dieu ne plaise! tu ne mourras point. Voici, mon père ne fait aucune chose, ni grande ni petite, qu'il ne me la communique, et pourquoi mon père me cacherait-il celle-ci? Cela n'est pas.

2. Y él le dijo: En ninguna manera. No morirás. He aquí que mi padre ninguna cosa hará, grande ni pequeña, que no me la descubra. ¿Por qué pues me encubrirá mi padre este negocio? No será así.

2 Hij daarentegen zeide tot hem: Dat zij verre, gij zult niet sterven. Zie, mijn vader doet geen grote zaak, en geen kleine zaak, die hij voor mijn oor niet openbaart; waarom zou dan mijn vader deze zaak van mij verbergen? Dat is niet.

2. Który mu odpowiedział: Boże uchowaj! nie umrzesz; oto nie czyni ojciec mój nic wielkiego albo małego, aż mi pierwej oznajmi; azażby taić miał ojciec mój przedemną i tego? Nie uczyni tego.

2. Ő pedig monda néki: Távol legyen! Te nem fogsz meghalni. Ímé az én atyám nem cselekszik sem nagy, sem kicsiny dolgot, hogy nékem meg ne mondaná. Miért titkolná el azért atyám előlem ezt a dolgot? Nem úgy van!

2 И сказал ему Ионафан : нет, ты не умрешь; вот, отец мой не делает ни большого, ни малого дела, не открыв ушам моим; для чего же бы отцумоему скрывать от меня это дело? этого не будет.

2. І відказав йому Йонатан: нї, ти не вмреш; ось отець мій не чинить нїчого, нї великого, нї малого, не виявивши менї; чого ж би він скривав се передо мною? нї, сього не буде.

3. Mutta Daavid vielä vakuutti vannoen ja sanoi: Isäsi tietää, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä; sentähden hän ajattelee: 'Älköön Joonatan saako tietää tätä, ettei hän tulisi murheelliseksi.' Mutta niin totta kuin Herra elää ja niin totta kuin sinä itse elät: on vain askel minun ja kuoleman välillä.

3. Niin David vannoi vielä, sanoen: totisesti sinun isäs tietää, että minä olen löytänyt armon sinun kasvois edessä, sentähden hän ajattelee: ei Jonatanin pidä tästä mitään tietämään, ettei hän tulisi murheelliseksi. Totisesti, niin totta kuin Herra ja sinun sielus elää, että askele on vaivoin minun ja kuoleman vaiheella.

3. Nijn Dawid wannoi wielä sanoden: totisest sinun Isäs tietä että minä olen löytänyt armon sinun caswos edes sentähden hän ajattele: ei Jonathanin pidä tästä mitän tietämän ettei hän tulis murhellisexi. Totisest nijn totta cuin HERra ja sinun sielus elä että askele on waiwoin minun ja cuoleman waihella.

3 And David swore moreover and said, Your father knows well that I have found favor in your eyes and he says, Do not let Jonathan know this, lest he is grieved. But truly as Jehovah lives and as your soul lives, there is but a step between me and death.

3. And David sware moreover, and said, Thy father certainly knoweth that I have found grace in thine eyes; and he saith, Let not Jonathan know this, lest he be grieved: but truly as the LORD liveth, and as thy soul liveth, there is but a step between me and death.

3. Da svor David fremdeles og sagde: Din Fader ved vist, I at jeg har fundet Naade for dine Øjne, derfor siger han: Jonathan skal ikke vide dette, det maatte bedrøve ham; og sandelig, saa vist som Herren lever, og saa vist som din Sjæl lever, der er ikkun et Trin imellem mig og imellem Døden.

3. Då svor David ytterligare, och sade: Din fader vet väl, att jag hafver funnit nåde för din ögon; derföre må han tänka, Jonathan skall intet veta häraf, på det han icke skall bedröfvas deraf; sannerliga, så visst som Herren lefver, och så visst som din själ lefver, det är icke mer än ett steg emellan mig och döden.

3. Ja Tawet wandus jälle ja ütles: Kül so issa teab, et ma so melest armo leidnud, sest mötleb temma, Jonatan ei pea sest asjast ühtegi teäda sama, et temma meel haigeks ei lähhä; ja se on tössi, ni töeste kui Jehowa ellab ja so hing ellab, et agga üks sam maad on minno ja surma wahhel.

3. Dovydas atsakė: ‘‘Tavo tėvas gerai žino, kad aš radau malonę tavo akyse, ir galvoja: ‘Jehonatanas to neturi žinoti, kad nesisielotų’. Kaip Viešpats gyvas ir gyva tavo siela­tarp manęs ir mirties tik žingsnis’‘.

3. Da schwur David weiter und sprach: Dein Vater weiß wohl, daß ich Gnade vor deinen Augen gefunden habe; darum wird er denken: Jonathan soll solches nicht wissen, es möchte ihn bekümmern. Wahrlich, so wahr der HERR lebt, und so wahr deine Seele lebt, es ist nur ein Schritt zwischen mir und dem Tode.

3. Alors David, jurant, dit encore: Ton père sait certainement que je suis dans tes bonnes grâces, et il aura dit: Que Jonathan ne le sache pas, de peur qu'il n'en soit affligé. Mais, certainement, comme l'Éternel est vivant, et comme ton âme vit, il n'y a qu'un pas entre moi et la mort.

3. Y David volvió a jurar, diciendo: Tu padre sabe claramente, que yo he hallado gracia delante de tus ojos: y dirá en sí: No sepa esto Jonatán, porque no haya pesar: y ciertamente vive Jehová, y vive tu alma, que apenas hay un paso entre mí y la muerte.

3 Toen zwoer David verder, en zeide: Uw vader weet zeer wel, dat ik genade in uw ogen gevonden heb; daarom heeft hij gezegd: Dat Jonathan dit niet wete, opdat hij zich niet bekommere; en zekerlijk, zo waarachtig als de HEERE leeft, en uw ziel leeft, er is maar als een schrede tussen mij en tussen den dood!

3. A nadto przysiągł Dawid, rzekłszy: Wie zaiste ojciec twój, żem znalazł łaskę w oczach twoich, i myśli: Niech o tem niewie Jonatan, by się snać nie frasował; i owszem jako żywy Pan, żywa i dusza twoja, że tylko krok jeden jest między mną, i między śmiercią.

3. Mindazáltal Dávid még megesküvék, és monda: Bizonyára tudja a te atyád, hogy te kedvelsz engem, azért azt gondolá: Ne tudja ezt Jonathán, hogy valamikép meg ne szomorodjék. De bizonyára él az Úr és él a te lelked, hogy alig egy lépés van köztem és a halál között.

3 Давид клялся и говорил: отец твой хорошо знает, что я нашел благоволение в очах твоих, и потому говорит сам в себе: „пусть не знает о том Ионафан, чтобы не огорчился"; но жив Господь и жива душа твоя! один только шаг между мною и смертью.

3. А Давид на те: Панотець твій знає добре, що ти прихилен до мене, та й думає: нехай не знає сього Йонатан, щоб не журився; тим часом - так певно, як живе Господь і як живеш ти, проміж мною й смерттю один тільки ступінь!

4. Niin Joonatan sanoi Daavidille: Mitä sinä vain lausut toivovasi, sen minä sinulle teen.

4. Jonatan sanoi Davidille: minä teen sinulle kaikki, mitä sinun sydämes halajaa.

4. JOnathan sanoi Dawidille: minä teen sinulle caicki mitä sinun sydämes halaja.

4 Then Jonathan said to David, Whatever your soul desires, I will even do it for you.

4. Then said Jonathan unto David, Whatsoever thy soul desireth, I will even do it for thee.

4. Og Jonathan sagde til David: Hvad dit Hjerte siger, vil jeg og gøre dig.

4. Jonathan sade till David: Jag vill göra dig allt det ditt hjerta begärar.

4. Ja Jonatan ütles Taweti wasto: Mis so hing mötleb, sedda tahhan ma sulle tehja.

4. Jehonatanas atsakė Dovydui: ‘‘Padarysiu viską, ko trokšta tavo siela’‘.

4. Jonathan sprach zu David: Ich will an dir tun, was dein Herz begehrt.

4. Alors Jonathan dit à David: Que désires-tu que je fasse? et je le ferai pour toi.

4. Y Jonatán dijo a David: Qué dice tu alma, que yo lo haré por tí.

4 Jonathan nu zeide tot David: Wat uw ziel zegt, dat zal ik u doen.

4. I odpowiedział Jonatan Dawidowi: Co mi kolwiek rzecze dusza twoja, uczynięć.

4. És felele Jonathán Dávidnak: A mit lelked kiván, megteszem éretted.

4 И сказал Ионафан Давиду: чего желает душа твоя, я сделаю для тебя.

4. І відказав Йонатан Давидові: чого забажає душа твоя, все я чинити му.

5. Daavid sanoi Joonatanille: Katso, huomenna on uusikuu, ja minun pitäisi istua aterioimassa kuninkaan kanssa; mutta salli minun mennä ja kätkeytyä ulos kedolle ylihuomeniltaan asti.

5. David sanoi hänelle: katso, huomenna on uusikuu, ja minun pitäis istuman ja atrioitseman kuninkaan kanssa: salli siis, että minä kätken minuni kedolle kolmannen päivän ehtoosen asti.

5. Dawid sanoi hänelle: cadzo huomena on vsicuu ja minun pitä atrioidzeman Cuningan cansa salli sijs että minä kätken minuni kedolle colmannen päiwän ehtosen asti.

5 And David said to Jonathan, Behold, tomorrow is the new moon and I should not fail to sit with the king to eat. But let me go that I may hide myself in the field to the third day at evening.

5. And David said unto Jonathan, Behold, to morrow is the new moon, and I should not fail to sit with the king at meat: but let me go, that I may hide myself in the field unto the third day at even.

5. Og David sagde til Jonathan: Se, det er i Morgen Nymaane, og jeg skulde jo sidde hos Kongen at æde; saa lad mig fare, at jeg kan skjule mig paa Marken indtil den tredje Dag ad Aften.

5. David sade till honom: Si, i morgon är nymånad, att jag skall sitta till bords med Konungen; så låt mig betämma, att jag gömmer mig på markene allt intill aftonen på tredje dagen.

5. Ja Tawet ütles Jonatani wasto: Wata, home on noor ku, ja ma peaksin kül kunninga jures istuma ja söma: agga lasse mind ärraminna, et ma warjule lähhän wälja peäle kolmandama öhtoni.

5. Dovydas sakė Jehonatanui: ‘‘Štai rytoj yra jaunas mėnulis. Aš turėčiau su karaliumi sėdėti prie stalo. Leisk man eiti ir pasislėpti laukuose iki trečios dienos vakaro.

5. David sprach zu ihm: Siehe, morgen ist der Neumond, da ich mit dem König zu Tisch sitzen sollte; so laß mich, daß ich mich auf dem Felde verberge bis an den Abend des dritten Tages.

5. Et David dit à Jonathan: Voici, c'est demain la nouvelle lune, et je devrais m'asseoir avec le roi pour manger; mais laisse-moi aller, et je me cacherai aux champs jusqu'au soir du troisième jour.

5. Y David respondió a Jonatán: He aquí que mañana será nueva luna, y yo acostumbro sentarme con el rey a comer: mas tú me dejarás que me esconda en el campo hasta la tarde del tercero día:

5 En David zeide tot Jonathan: Zie, morgen is de nieuwe maan, dat ik zekerlijk met den koning zou aanzitten om te eten; zo laat mij gaan, dat ik mij op het veld verberge tot aan den derden avond.

5. Tedy rzekł Dawid do Jonatana: Oto, nów miesiąca jutro, a jam zwykł siadać z królem przy stole; puść mię tedy, że się skryję na polu aż do wieczora trzeciego dnia.

5. És monda Dávid Jonathánnak: Ímé holnap újhold lesz, [1†] mikor a királylyal kellene leülnöm, hogy egyem, de te bocsáss el engem, hogy elrejtőzzem a mezőn a harmadik nap estvéjéig.

5 И сказал Давид Ионафану: вот, завтра новомесячие, и я должен сидеть с царем за столом; но отпусти меня, ия скроюсь в поле до вечера третьего дня.

5. І каже Давид Йонатанові: Завтра новомісяць, і менї належиться седїти з царем за столом; але відпусти мене, я сховаюсь у полі до вечора третього дня.

6. Jos isäsi kaipaa minua, niin sano: 'Daavid pyysi minulta, että saisi käväistä kaupungissaan Beetlehemissä, sillä koko suvulla on siellä jokavuotiset teurasuhrit.'

6. Jos isäs minua kovasti kaipaa, niin sano: David rukoili suuresti minulta juostaksensa kaupunkiinsa Betlehemiin; sillä siellä pidetään ajastaikainen uhri koko sukukunnalta.

6. Jos sinus Isäs minua kysy nijn sano: Dawid rucoili suurest minulda juostaxens hänen Caupungijns Bethlehemijn: sillä siellä pidetän ajastaicainen uhri coco sucucunnalda.

6 If your father misses me at all, then say, David earnestly asked leave of me that he might run to Bethlehem his city, for it is the yearly sacrifice there for all the family.

6. If thy father at all miss me, then say, David earnestly asked leave of me that he might run to Bethlehem his city: for there is a yearly sacrifice there for all the family.

6. Dersom da din Fader savner mig saa sig: David begærede meget af mig, at han maatte løbe til Bethlehem til sin Stad, thi den ganske Slægt har der et aarligt Slagtoffer.

6. Om din fader frågar efter mig, så säg: David bad mig, att han måtte löpa till sin stad BethLehem; förty det är ett årligit offer allo slägtene.

6. Kui so issa mo järrele wägga küssib, siis ütle: Tawet pallus mind wägga, et ta saaks Petlemma omma liñna joosta, sest se igga-aastane ohwer on seäl keigel tem̃a sugguwössal.

6. Jei tavo tėvas pasiges manęs, sakyk: ‘Dovydas labai prašė manęs leisti jam eiti į savo miestą Betliejų, kur jo visa šeima aukos kasmetinę auką’.

6. Wird dein Vater nach mir fragen, so sprich: David bat mich, daß er gen Bethlehem, zu seiner Stadt, laufen möchte; denn es ist ein jährlich Opfer daselbst dem ganzen Geschlecht.

6. Si ton père vient à s'informer de moi, tu répondras: David m'a demandé instamment la permission d'aller en hâte à Bethléhem, sa ville, parce que toute sa famille y fait un sacrifice annuel.

6. Si tu padre hiciere mención de mí, dirás: Rogóme mucho que le dejase ir presto a Belén su ciudad; porque todos los del linaje tienen allá sacrificio aniversario.

6 Indien uw vader mij gewisselijk mist, zo zult gij zeggen: David heeft van mij zeer begeerd, dat hij tot zijn stad Bethlehem mocht lopen; want aldaar is een jaarlijks offer voor het ganse geslacht.

6. A jeźliby się pilnie pytał o mnie ojciec twój, rzeczesz: Prosił mię bardzo Dawid, aby szedł do Betlehem, miasta swego; bo tam ofiarę uroczystą ma sprawować wszystka rodzina jego.

6. Ha kérdezősködnék atyád utánam, ezt mondjad: Sürgősen kéredzett Dávid tőlem, hogy elmehessen Bethlehembe, az ő városába, mert ott az egész nemzetségnek esztendőnként való áldozatja van most.

6 Если отец твой спросит обо мне, ты скажи: „Давид выпросился у менясходить в свой город Вифлеем; потому что там годичное жертвоприношение всего родства его".

6. Коли про мене поспитає панотець твій, так скажи: Давид одзволивсь у мене, щоб пійти в своє місто Бетлеєм, бо там будуть приносити рокову жертву від усієї родини його.

7. Ja jos hän sanoo: 'Hyvä on', niin voi palvelijasi olla rauhassa. Mutta jos hän vihastuu, niin tiedä, että hänellä on paha mielessä.

7. Ja jos hän sanoo: se on hyvin, niin on rauha palveliallas; mutta jos hän kovin vihastuu, niin sinä ymmärrät hänen pahaa aikovan.

7. Ja jos hän sano: se on hywin nijn on rauha sinun palwelialles: mutta jos hän wihastu nijns ymmärrät hänen paha aicoiwan.

7 If he says thus, It is well. Your servant will have peace. But if he is angry, then know that evil is determined by him.

7. If he say thus, It is well; thy servant shall have peace: but if he be very wroth, then be sure that evil is determined by him.

7. Dersom han siger saaledes: Det er godt, saa staar det vel med din Tjener; men dersom hans Vrede optændes, da vid, at det onde er fast besluttet hos ham.

7. Är det så, att han säger: Det är godt; så står det väl med dinom tjenare; varder han ock vred, så varder du väl märkandes, att han hafver ondt i sinnet.

7. Kui ta nenda ütleb: Se on hea: siis on so sullasel rahho: agga kui ta wihha wägga süttib pöllema, siis olgo sulle teäda, et se kurri nou temmast on kowwaste ettewoetud.

7. Jei jis sakys: ‘Gerai’, tai tavo tarnas bus saugus, o jei jis labai supyks, tai žinok, kad jis yra numatęs pikta.

7. Wird er sagen: Es ist gut, so steht es wohl um deinen Knecht. Wird er aber ergrimmen, so wirst du merken, daß Böses bei ihm beschlossen ist.

7. S'il dit ainsi: C'est bon! tout va bien pour ton serviteur; mais s'il se met en colère, sache que le mal est résolu de sa part.

7. Si él dijere: Bien está: tu siervo tiene paz. Mas si se enojare, sabe que la malicia es en él consumada.

7 Indien hij aldus zegt: Het is goed, zo heeft uw knecht vrede; maar indien hij gans ontstoken is, zo weet, dat het kwaad bij hem ten volle besloten is.

7. Jeźli tak rzecze: Dobrze, pokój będzie słudze twemu; ale jeźli się rozgniewa, wiedz, iż się dopełniła złość jego.

7. Ha azt fogja mondani: Jól van, úgy békessége van a te szolgádnak; ha pedig nagyon megharagudnék, úgy tudd meg, hogy a gonosz tettre elhatározta magát.

7 Если на это он скажет: „хорошо", то мир рабу твоему; а если он разгневается, то знай, что злое дело решено у него.

7. Коли скаже на се: Добре! так буде спокій рабу твойму; як же закипить гнївом, так знати меш тодї, що він надумавсь, якесь лихо заподїяти.

8. Tee siis laupeus palvelijallesi, koska olet ottanut palvelijasi Herran liittoon kanssasi. Mutta jos minussa on vääryys, niin surmaa sinä minut; sillä miksi sinä veisit minut isäsi eteen?

8. Tee siis laupius palvelialles; sillä sinä olet ottanut palvelias Herran liittoon sinun kanssas. Ja jos joku vääryys minussa on, niin tapa sinä minua: miksis sallit minun tulla isäs eteen.

8. Tee sijs laupius sinun palwelialles sillä sinä olet minun sinun palwelias cansa tehnyt lijton HERran edes. Ja jos jocu wäärys minus on nijn tapa sinä minua mixis sallit minun tulla sinun Isäs eteen?

8 Therefore deal kindly with your servant, for you have brought your servant into a covenant of Jehovah with you. But if there is in me iniquity, kill me yourself, for why should you bring me to your father?

8. Therefore thou shalt deal kindly with thy servant; for thou hast brought thy servant into a covenant of the LORD with thee: notwithstanding, if there be in me iniquity, slay me thyself; for why shouldest thou bring me to thy father?

8. Saa gør Miskundhed mod din Tjener, thi du har ladet din Tjener indgaa en Pagt med dig for Herren; men dersom der er nogen Misgerning hos dig, saa slaa du mig ihjel, og hvorfor vilde du føre mig hen til din Fader.

8. Så gör nu barmhertighet med dinom tjenare; ty du hafver med mig dinom tjenare gjort ett förbund i Herranom; är ock någor missgerning i mig, så dräp du mig, och låt mig icke komma inför din fader.

8. Siis te omma sullasele sedda head, sest sa olled omma sullast saatnud Jehowa seädusse sisse ennesega; ja kui mo sees üllekohhus on, siis surma sinna mind ärra; ja mikspärrast tahhad sa mind omma issa ette wia?

8. Suteik malonę savo tarnui, nes tu padarei sandorą su manimi prieš Viešpatį. Bet jei aš nusikaltau, tu pats nužudyk mane. Kam tau mane vesti pas savo tėvą?’‘

8. So tue nun Barmherzigkeit an deinem Knecht; denn du hast mit mir, deinem Knecht, einen Bund im HERRN gemacht. Ist aber eine Missetat an mir, so töte du mich; denn warum wolltest du mich zu deinem Vater bringen?

8. Fais donc cette grâce à ton serviteur, puisque tu as fait entrer ton serviteur en alliance avec toi au nom de l'Éternel. Mais s'il y a quelque iniquité en moi, fais-moi mourir toi-même; car pourquoi me mènerais-tu à ton père?

8. Harás pues misericordia con tu siervo, (pues que trajiste contigo a tu siervo en alianza de Jehová,) que si maldad hay en mí, tú me mates, que no hay necesidad de traerme hasta tu padre.

8 Doe dan barmhartigheid aan uw knecht, want gij hebt uw knecht in een verbond des HEEREN met u gebracht; maar is er een misdaad in mij, zo dood gij mij; waarom zoudt gij mij toch tot uw vader brengen?

8. Przetoż uczyó miłosierdzie nad sługą twoim, gdyżeś w przymierze Paóskie przywiódł z sobą sługę twego; a jeźli we mnie jest nieprawość, ty mię zabij; a do ojca twego przeczbyś mię miał wodzić?

8. Cselekedjél azért irgalmasságot a te szolgáddal, mert az Úr előtt szövetséget kötöttél én velem, a te szolgáddal. Ha azonban gonoszság van bennem, ölj meg te; miért vinnél atyádhoz engemet?

8 Ты же сделай милость рабу твоему, – ибо ты принял раба твоего в завет Господень с тобою, – и если есть какая вина на мне, то умертви ты меня; зачем тебе вести меня к отцу твоему?

8. Покажи милость рабові твойму, ти ж бо ввійшов у Господню вмову з рабом твоїм, і коли на менї вагонить яка провина, так убий ти мене; про що тобі вести мене до панотця твого?

9. Joonatan sanoi: Pois se! Jos huomaan, että minun isälläni on paha mielessä sinua vastaan, niin minä sen varmasti sinulle ilmoitan.

9. Jonatan sanoi: pois se sinusta, sillä jos minä ymmärtäisin isäni aikovan sinulle pahaa tehdä, tullaksensa sinun päälles, enkö minä näitä sinulle ilmoittaisi?

9. Jonathan sanoi: pois se sinusta: jos minä ymmärräisin minun Isäni aicoiwan sinulle paha tehdä ja en näitä sinulle ilmoitais?

9 And Jonathan said, Far be it from you, for if I should at all know that evil were determined by my father to come upon you, then would I not tell it to you?

9. And Jonathan said, Far be it from thee: for if I knew certainly that evil were determined by my father to come upon thee, then would not I tell it thee?

9. Da sagde Jonathan: Det være langt fra dig; men dersom jeg kan fornemme, at det onde er fast besluttet hos min Fader, saa at det vil komme over dig, skulde jeg da ikke give dig det til Kende?

9. Jonathan sade: Bort det ifrå dig, att jag skulle märka, att min fader hade i sinnet göra dig ondt, och jag icke skulle det säga dig.

9. Ja Jonatan ütles: Se olleks sulle teotusseks, sedda minnust möttelda; sest kui ma ial teäda saan, et se kurri nou mo issast kowwaste on ettewoetud, sinno peäle tulla, eks ma peaks sulle sedda mitte üllesräkima?

9. Jehonatanas atsakė: ‘‘Tebūna tai toli nuo tavęs. Jei sužinosiu, kad mano tėvas yra numatęs tau pikta daryti, kodėl tau nepraneščiau?’‘

9. Jonathan sprach: Das sei ferne von dir, daß ich sollte merken, daß Böses bei meinem Vater beschlossen wäre über dich zu bringen, und sollte es dir nicht ansagen.

9. Et Jonathan lui dit: Loin de toi cette pensée! car si j'apprenais que mon père a résolu d'amener la ruine sur toi, ne te le ferais-je pas savoir?

9. Y Jonatán le dijo: Esto nunca te acontezca: mas si yo entendiere ser consumada la malicia de mi padre, para venir sobre tí, ¿no te lo había yo de descubrir?

9 Toen zeide Jonathan: Dat zij verre van u! Maar indien ik zekerlijk merkte, dat dit kwaad bij mijn vader ten volle besloten ware, dat het u zou overkomen, zou ik dat u dan niet te kennen geven?

9. I rzekł Jonatan: Boże cię tego uchowaj; bo jeźli się pewnie dowiem, że się dopełniła złość ojca mego, aby przyszła przeciw tobie, izalibym ci tego nie oznajmił?

9. Jonathán pedig felelé: Távol legyen az tőled! Ha bizonyosan megtudom, hogy atyám elhatározta magát arra, hogy a gonosz tettet rajtad végrehajtsa, avagy nem mondanám-é meg azt néked?

9 И сказал Ионафан: никак не будет этого с тобою; ибо,если я узнаю наверное, что у отца моего решено злое дело совершить над тобою, то неужели не извещу тебя об этом?

9. І відказав Йонатан: Нїяк не буде сього з тобою, бо коли б я справдї дознавсь, що в мого панотця задумано вчинити лихе дїло над тобою, так хиба б же я тебе не остеріг?

10. Mutta Daavid sanoi Joonatanille: Kunpa sitten joku ilmoittaisi minulle, antaako isäsi sinulle kovan vastauksen.

10. David sanoi Jonatanille: kuka minulle ilmoittaa, jos sinun isäs vastaa sinua jotakin kovasti?

10. Dawid sanoi: cuca minulle ilmoitta jos sinun Isäs wasta sinua jotakin cowast?

10 Then David said to Jonathan, Who will tell me if perchance your father answers you roughly?

10. Then said David to Jonathan, Who shall tell me? or what if thy father answer thee roughly?

10. Og David sagde til Jonathan: Hvo skal give mig det til Kende eller: Hvad haardt din Fader svarer dig

10. David sade: Ho skall säga mig det, om din fader svarar dig något hårdt?

10. Ja Tawet ütles Jonatani wasto: Kes annab mulle teäda, mis kowwa sanna wahhest so issa sulle saab wastand?

10. Dovydas klausė Jehonatano: ‘‘Kas man praneš, jei tavo tėvas rūsčiai tau atsakys?’‘

10. David aber sprach: Wer will mir's ansagen, so dir dein Vater etwas Hartes antwortet?

10. Et David répondit à Jonathan: Qui me fera savoir si ton père te répond quelque chose de fâcheux?

10. Y David dijo a Jonatán: ¿Quién me dará la respuesta: o si tu padre te respondiere asperamente?

10 David nu zeide tot Jonathan: Wie zal het mij te kennen geven, indien uw vader u wat hards antwoordt?

10. I rzekł Dawid do Jonatana: Któż mi oznajmi, jeźliżeć co odpowie ojciec twój przykrego?

10. És monda Dávid Jonathánnak: Kicsoda adja nékem tudtomra, hogy a mit atyád felelni fog néked, szigorú-é?

10 И сказал Давид Ионафану: кто известит меня, если отец твой ответит тебе сурово?

10. І відказав Давид Йонатанові: Коли б мене хто небудь сповістив, чи не дав тобі панотець сердиту відповідь!

11. Joonatan sanoi Daavidille: Tule, menkäämme ulos kedolle. Niin he menivät molemmat ulos kedolle.

11. Jonatan sanoi Davidille: tule, käykäämme kedolle; ja he menivät molemmat kedolle.

11. Jonathan sanoi Dawidille: tule käykäm kedolle ja he menit molemmat kedolle.

11 And Jonathan said to David, Come and let us go out into the field. And they went out both of them into the field.

11. And Jonathan said unto David, Come, and let us go out into the field. And they went out both of them into the field.

11. Da sagde Jonathan til David: Kom, saa ville vi gaa ud paa Marken; og de gik begge ud paa Marken.

11. Jonathan sade till David: Kom, låt oss gå ut på markena; och de gingo både ut på markena.

11. Ja Jonatan ütles Taweti wasto: Tulle ja läkki ärra wälja peäle; ja nemmad läksid mollemad wälja peäle.

11. Jehonatanas atsakė Dovydui: ‘‘Eikime į lauką’‘. Juodu išėjo į lauką.

11. Jonathan sprach zu David: Komm, laß uns aufs Feld gehen! Und sie gingen beide hinaus aufs Feld.

11. Et Jonathan dit à David: Viens, et sortons aux champs. Et ils sortirent tous deux aux champs.

11. Y Jonatán dijo a David: Ven, salgamos al campo. Y saliéronse ámbos al campo.

11 Toen zeide Jonathan tot David: Kom, laat ons toch uitgaan in het veld; en die beiden gingen uit in het veld.

11. Odpowiedział Jonatan Dawidowi: Pójdź, a wynijdźmy na pole. I wyszli obaj na pole.

11. És monda Jonathán Dávidnak: Jer, menjünk ki a mezőre; és kimenének mindketten a mezőre.

11 И сказал Ионафан Давиду: иди, выйдем в поле. Ивышли оба в поле.

11. І сказав Йонатан Давидові: Ось ходїмо в поле. І вийшли обидва на поле.

12. Ja Joonatan sanoi Daavidille: Minä vakuutan Herran, Israelin Jumalan, kautta, että koetan huomenna tai ylihuomenna tähän aikaan päästä selville isästäni; ja jos Daavidin asiat ovat hyvin, niin minä varmasti lähetän siitä tiedon ja ilmoitan sen sinulle.

12. Ja Jonatan sanoi Davidille: Herra, Israelin Jumala! kuin minä kyselen isältäni huomenna ja kolmantena päivänä, katso, jos hän suo Davidille hyvää, ja en minä silloin lähetä sinun tykös, ja ilmoita sitä sinun korviis,

12. Ja Jonathan sanoi Dawidille: HERra Israelin Jumala cosca minä kyselen Isälleni huomena ja colmandena päiwänä jos hän suo Dawidille hywä ja en minä lähetä sinun tygös sana ja ilmoita sitä sinun corwisas.

12 And Jonathan said to David, Jehovah, the God of Israel, when I have searched out my father about this time tomorrow, (or) the third day, behold, if there is good toward David, shall I not then send to you and disclose it to you?

12. And Jonathan said unto David, O LORD God of Israel, when I have sounded my father about to morrow any time, or the third day, and, behold, if there be good toward David, and I then send not unto thee, and shew it thee;

12. Og Jonathan sagde til David: Herre, Israels Gud! naar jeg udforsker min, Fader ved den Tid i Morgen eller den tredje Dag, og se, det staar vel for David, og jeg da ikke sender til dig og aabenbarer det for dine Øren:

12. Och Jonathan sade till David: Herre Israels Gud, om jag utfrågar af minom fader i morgon och öfvermorgon, att det står väl till med David, och jag icke sänder till dig, och uppenbarar det för din öron;

12. Ja Jonatan ütles Tawet wasto: Jehowa Israeli Jummal! kui ma omma issa käest home sel aial ehk tunna home saan kulanud, ja wata, temmal olleks hea meel Taweti wasto, ja ma siis ei läkkitaks so jure, egga ilmutaks sedda so körwadele:

12. Jehonatanas tarė Dovydui: ‘‘Viešpats, Izraelio Dievas, tebūna liudytojas. Jei aš rytoj ar trečią dieną sužinosiu iš savo tėvo, kad jis tau palankus, ir nepranešiu tau,

12. Und Jonathan sprach zu David: HERR, Gott Israels, wenn ich erforsche an meinem Vater morgen und am dritten Tag, daß es wohl steht mit David, und nicht hinsende zu dir und es vor deinen Ohren offenbare,

12. Alors Jonathan dit à David: Aussi vrai que l'Éternel est Dieu d'Israël, je sonderai mon père vers cette heure-ci, demain ou après-demain; et voici, s'il est favorable à David, et qu'alors je n'envoie pas vers toi et ne te le fasse pas savoir,

12. Entónces dijo Jonatán a David: Jehová Dios de Israel, si preguntando yo a mi padre mañana a esta hora, o después de mañana, y si él me hablare bien de David, si entónces no enviare a tí, y te lo descubriere,

12 En Jonathan zeide tot David: De HEERE, de God Israels, indien ik mijn vader onderzocht zal hebben omtrent dezen tijd, morgen of overmorgen, en zie, het is goed voor David, en ik dan tot u niet zende, en voor uw oor openbare;

12. Tedy rzekł Jonatan do Dawida; Pan, Bóg Izraelski, (skoro się wywiem o woli ojca mego o tym czasie jutro, albo dnia trzeciego, a będzie co dobrego o Dawidzie, a jeźli zarazem nie poślę do ciebie, i nie oznajmięć,)

12. Akkor monda Jonathán Dávidnak: Az Úr az Izráelnek Istene; ha kipuhatolhatom atyámtól holnap ilyenkorig vagy holnapután, hogy ímé Dávid iránt jó akarattal van, tehát nem küldök-é ki akkor hozzád és jelentem-é meg néked?

12 И сказал Ионафан Давиду: жив Господь Бог Израилев! я завтра околоэтого времени, или послезавтра, выпытаю у отца моего; и если он благосклонен к Давиду, и ятогда же не пошлю к тебе и не открою пред ушами твоими,

12. От і каже Йонатан Давидові: Як живе Господь, Бог Ізрайлїв: я завтра около сієї пори, або позавтра, допитаюсь у панотця мого, і наколи буде що добре про Давида, а я тодї не пошлю до тебе й не сповіщу тебе про те,

13. Herra rangaiskoon Joonatania nyt ja vasta, jollen minä, jos isäni mielii tehdä sinulle pahaa, ilmoita sitä sinulle ja päästä sinua menemään rauhassa. Herra olkoon sinun kanssasi, niinkuin hän on ollut minun isäni kanssa.

13. Niin tehköön Herra sitä ja sitä Jonatanille; mutta jos isäni taas ajattelee jotakin pahaa sinua vastaan, niin minä sen myös ilmoitan sinun korviis, ja lasken sinun rauhaan menemään: ja Herra olkoon sinun kanssas, niinkuin hän isäni kanssa ollut on.

13. Nijn tehkön HERra sitä ja sitä Jonathanille. Mutta jos minun Isän taas ajattele jotakin paha sinua wastan nijn minä sen myös ilmoitan sinun corwisas ja lasken sinun rauhan menemän: ja HERra olcon sinun cansas nijncuin hän on minun Isäni cansa ollut on.

13 Jehovah do so to Jonathan and more also, should it please my father to do you evil, if I not disclose it to you and send you away that you may go in peace. And Jehovah be with you as he has been with my father.

13. The LORD do so and much more to Jonathan: but if it please my father to do thee evil, then I will shew it thee, and send thee away, that thou mayest go in peace: and the LORD be with thee, as he hath been with my father.

13. Da gøre Herren Jonathan nu og fremdeles saa og saa; men finder min Fader for godt at gøre dig ondt, vil jeg og aabenbare det for dine Øren og lade dig fare, at du skal gaa med Fred; og Herren være med dig; ligesom han har været med min Fader.

13. Så göre Herren det och det med Jonathan; men om minom fader täckes det ondt är emot dig, så vill jag ock uppenbara det för din öron, och släppa dig, att du går dina färde med frid; och Herren vare med dig, såsom han med minom fader vant hafver.

13. Siis tehko Jehowa Jonatanile nenda ja nenda weel peälegi: kui se kurri nou so wasto mo issa mele pärrast on, siis tahhan ma sedda so körwadele ilmutada ja sind ärralasta, et sa rahhoga woid ärramiñna; agga Jehowa olgo sinnoga, nenda kui ta mo issaga olnud.

13. tegul Viešpats padaro man tai ir dar daugiau. Jei mano tėvas sumanęs pikta prieš tave, aš tau pranešiu ir tave išsiųsiu, kad galėtum eiti ramybėje, o Viešpats bus su tavimi, kaip Jis buvo su mano tėvu.

13. so tue der HERR dem Jonathan dies und jenes. Wenn aber das Böse meinem Vater gefällt wider dich, so will ich's auch vor deinen Ohren offenbaren und dich ziehen lassen, daß du mit Frieden weggehst. Und der HERR sei mit dir, wie er mit meinem Vater gewesen ist.

13. Que l'Éternel traite Jonathan avec la dernière rigueur! Que s'il plaît à mon père de te faire du mal, je te le ferai savoir aussi; et je te laisserai aller, et tu t'en iras en paix; et que l'Éternel soit avec toi comme il a été avec mon père!

13. Jehová haga así a Jonatán, y esto le añada. Mas si a mi padre pareciere bien de hacerte mal, también te lo descubriré, y te enviaré y te irás en paz; y sea Jehová contigo, como fué con mi padre.

13 Alzo doe de HEERE aan Jonathan, en alzo doe Hij daartoe! Als mijn vader het kwaad over u behaagt, zo zal ik het voor uw oor ontdekken, en ik zal u trekken laten, dat gij in vrede heengaat; en de HEERE zij met u, gelijk als Hij met mijn vader geweest is.

13. To niech uczyni Pan, Bóg Izraelski, mówię, Jonatanowi, i to niech przyczyni. A jeźliże będzie chciał ojciec mój przywieść złe na cię, i toć objawię, i puszczę cię, abyś szedł w pokoju, a niech będzie Pan z tobą, jako był z ojcem moim.

13. Úgy cselekedjék az Úr Jonathánnal most és azután is, ha atyámnak az tetszenék, hogy gonoszszal illessen téged: hogy tudtodra adom néked, és elküldelek téged, hogy békében elmehess. És az Úr legyen veled, mint volt az én atyámmal!

13 пусть то и то сделает Господь с Ионафаном и еще больше сделает. Если же отец мой замышляет сделать тебе зло, и это открою в уши твои, и отпущу тебя, и тогда иди с миром: и да будет Господь с тобою,как был с отцом моим!

13. Нехай те й те вдїє Господь з Йонатаном та ще й причинить йому. Коли ж панотець мій постановив заподїяти зло тобі, то я й про те сповіщу тебе, а тодї йди в мирі, і нехай Господь буває з тобою, як він бував із моїм панотцем.

14. Etkö sinäkin, jos minä silloin vielä elän, etkö sinäkin tee Herran laupeutta minulle, niin ettei minun tarvitse kuolla?

14. Etkös sinäkin, jos vielä elän: etkös sinäkin ole tekevä Herran armoa minua kohtaani, niin ettei minun pidä kuoleman?

14. Jollen minä sitä tee nijn älä sinäkän yhtän HERran armo tee minun cansani nijncauwan cuin minä elän eikä silloin cosca minä cuolen.

14 And you will not only show me the loving kindness of Jehovah, while I yet live, that I not die,

14. And thou shalt not only while yet I live shew me the kindness of the LORD, that I die not:

14. Skulde du ikke dersom jeg da lever, ja, skulde du da ikke gøre Herrens Miskundhed imod mig, saa at jeg ikke skal dø?

14. Gör jag det icke, så gör du inga Herrans barmhertighet med mig, så länge jag lefver, ej heller när jag dör.

14. Eks sinna (kui ma alles ellus ollen) eks sa mitte ei wöttaks mulle Jehowa pärrast sedda head tehha, et minna ei surre.

14. Ir tu, jei aš būsiu gyvas, parodyk man Viešpaties gerumą, kad nemirčiau.

14. Tue ich's nicht, so tue keine Barmherzigkeit des HERRN an mir, solange ich lebe, auch nicht, so ich sterbe.

14. Mais aussi, si je suis encore vivant, n'useras-tu pas envers moi de la bonté de l'Éternel, en sorte que je ne meure point,

14. Y si yo viviere, harás conmigo misericordia de Jehová. Mas si fuere muerto,

14 En zult gij niet, indien ik dan nog leve, ja, zult gij niet de weldadigheid des HEEREN aan mij doen, dat ik niet sterve?

14. Także i ty, będęli żyw, i ty mówię uczynisz ze mną miłosierdzie Paóskie, a choćbym i umarł,

14. És ne csak a míg én élek, és ne csak magammal cselekedjél az Úrnak irgalmassága szerint, hogy meg ne haljak;

14 Но и ты, если я буду еще жив, окажи мне милость Господню.

14. Але й ти, як я буду жити, вчиниш надо мною милосердє Господнє;

15. Ethän koskaan kiellä laupeuttasi minun suvultani, et silloinkaan, kun Herra hävittää Daavidin vihamiehet kaikki tyynni maan päältä?

15. Ja et sinä ota laupiuttas minun huoneestani pois ijankaikkisesti, et vielä sittenkään, kuin Herra hävittää Davidin vihamiehet, itsekunkin maaltansa.

15. Ja cosca HERra häwittä Dawidin wihamiehet idzecungin maaldans nijn älä ota sinun armoas minun huonestani pois ijancaickisest.

15 but also you will not cut off your kindness from my house until everlasting. No, not when Jehovah has cut off the enemies of David every one from the face of the earth.

15. But also thou shalt not cut off thy kindness from my house for ever: no, not when the LORD hath cut off the enemies of David every one from the face of the earth.

15. Ja, du vil ikke borttage din Miskundhed fra mit Hus evindeligen, selv ej, naar Herren faar udryddet Davids Fjender hver især af Jordens Kreds.

15. Och när Herren utrotar Davids fiendar, hvar och en utaf landet, så tag icke du dina barmhertighet bort ifrå mitt hus till evig tid.

15. Ja ärra kauta mitte omma heldust mo suggust ärra ei ellades, egga siis kui Jehowa Taweti waenlased iggaühhe siit Ma peält ärrakautab.

15. Ir neatimk savo maloningumo nuo mano namų per amžius, kai Viešpats išnaikins visus Dovydo priešus žemėje’‘.

15. Und wenn der HERR die Feinde Davids ausrotten wird, einen jeglichen aus dem Lande, so reiße du deine Barmherzigkeit nicht von meinem Hause ewiglich.

15. Et que tu ne retires point ta bonté de ma maison, à jamais, non pas même quand l'Éternel aura retranché tous les ennemis de David de dessus la face de la terre?

15. No quitarás tu misericordia de mi casa perpetuamente. Cuando desarraigare Jehová los enemigos de David de la tierra uno a uno, quite también a Jonatán de su casa, y requiera Jehová de la mano de los enemigos de David.

15 Ook zult gij uw weldadigheid niet afsnijden van mijn huis tot in eeuwigheid; ook niet wanneer de HEERE een iegelijk der vijanden van David van den aardbodem zal afgesneden hebben.

15. Przecię nie oddalisz miłosierdzia twego od domu mego aż na wieki, ani gdy wykorzeni Pan nieprzyjacioły Dawidowe wszystkie z ziemi.

15. Hanem meg ne vond irgalmasságodat az én házamtól soha, még akkor se, hogyha az Úr kiirtja Dávid ellenségeit, mindegyiket a földnek színéről!

15 А если я умру, то не отними милости твоей от дома моего во веки,даже и тогда, когда Господь истребит с лица земли всех врагов Давида.

15. А коли б я вмер, то не віднімай милости твоєї від мого дому повіки, навіть тодї, як повикоренює Господь ворогів Давидових одного за одним із землї.

16. Niin Joonatan teki liiton Daavidin suvun kanssa. Ja Herra vaati koston Daavidin vihamiehiltä.

16. Näin teki Jonatan liiton Davidin huoneen kanssa, että Herra sen vaatisi Davidin vihamiesten kädestä.

16. Näin teki Jonathan lijton Dawidin huonen cansa että HERra sen waadeis Dawidin wihamiesten kädest.

16 So Jonathan made a covenant with the house of David, (saying), And Jehovah will require it at the hand of David's enemies.

16. So Jonathan made a covenant with the house of David, saying, Let the LORD even require it at the hand of David's enemies.

16. Saa gjorde Jonathan en Pagt med Davids Hus: Og Herren skal kræve det af Davids Fjenders Haand".

16. Alltså gjorde Jonathan ett förbund med Davids hus, och sade: Herren kräfve det utaf Davids fiendars händer.

16. Ja Jonatan teggi Taweti sugguga ühhe seädusse, et Jehowa piddi sedda Taweti waenlaste käest noudma.

16. Taip Jehonatanas padarė sandorą su Dovydo namais, sakydamas: ‘‘Viešpats teatkeršija visiems Dovydo priešams’‘.

16. Also machte Jonathan einen Bund mit dem Hause Davids und sprach: Der HERR fordere es von der Hand der Feinde Davids.

16. Et Jonathan traita alliance avec la maison de David, et dit: Que l'Éternel tire vengeance des ennemis de David!

16. Y así Jonatán hizo alianza con la casa de David.

16 Alzo maakte Jonathan een verbond met het huis van David, zeggende: Dat het de HEERE eise van de hand der vijanden Davids!

16. I uczynił Jonatan przymierze z domem Dawidowym, mówiąc: Niech tego szuka Pan z ręki nieprzyjaciół Dawidowych.

16. Így szerze szövetséget Jonathán a Dávid házával; mondván: vegyen számot az Úr a Dávid ellenségeitől.

16 Так заключил Ионафан завет с домом Давида и сказал : да взыщет Господь с врагов Давида!

16. Так учинив Йонатан умову з домом Давида, і сказав: Нехай помститься Господь над ворогами Давидовими!

17. Ja Joonatan vannotti vielä Daavidin heidän keskinäisen rakkautensa kautta, sillä hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.

17. Ja Jonatan taas vannoi Davidille; sillä niin rakkaana piti hän hänen, että hän rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa.

17. Ja Jonathan taas wannoi Dawidille: sillä nijn rackana piti hän hänen että hän racasti händä nijncuin sieluans.

17 And Jonathan caused David to swear again, for the love that he had to him. For he loved him as he loved his own soul.

17. And Jonathan caused David to swear again, because he loved him: for he loved him as he loved his own soul.

17. Og Jonathan blev ved at besværge David, fordi han elskede ham; thi han elskede ham, som han elskede sin egen Sjæl.

17. Och Jonathan sade ytterligare, och svor David, så kär hade han honom; ty han hade honom så kär, som sina själ.

17. Ja Jonatan panni Tawetit weel wanduma, et ta tedda armastas, sest ta armastas tedda nenda kui ta omma hinge armastas.

17. Jehonatanas dar kartą prisiekė Dovydui, nes mylėjo jį kaip savo sielą.

17. Und Jonathan fuhr fort und schwur David, so lieb hatte er ihn; denn er hatte ihn so lieb wie seine Seele.

17. Jonathan fit encore jurer David par l'amour qu'il lui portait; car il l'aimait autant que son âme.

17. Y tornó Jonatán a jurar a David, porque le amaba, que como a su alma le amaba.

17 En Jonathan voer voort, met David te doen zweren, omdat hij hem liefhad; want hij had hem lief met de liefde zijner ziel.

17. Nadto jeszcze Jonatan przysiągł Dawidowi przez miłość, którą go miłował; bo jako miłował duszę swoję, tak go też miłował.

17. És Jonathán még egyszer megesketé Dávidot, iránta való szeretetéből; mert úgy szerette őt, mint a saját lelkét.

17 И снова Ионафан клялся Давиду своею любовью к нему, ибо любил его, как свою душу.

17. І заприсяг Йонатан Давидові ще раз у любові своїй до його, бо любив його як свою душу.

18. Ja Joonatan sanoi hänelle: Huomenna on uusikuu, ja sinua kaivataan, kun paikkasi on tyhjä.

18. Ja Jonatan sanoi hänelle: huomenna on uusikuu, jona sinua kysytään ja kaivataan sinua sialtas.

18. Ja Jonathan sanoi hänelle: huomen on vsicuu jona sinun kysytän ja caiwatan sinua sialdas.

18 Then Jonathan said to him, Tomorrow is the new moon and you will be missed because your seat will be empty.

18. Then Jonathan said to David, To morrow is the new moon: and thou shalt be missed, because thy seat will be empty.

18. Og Jonathan sagde til ham: Det er i Morgen Nymaane, saa savnes du; thi man skal savne dig paa din Plads.

18. Och Jonathan sade till honom: I morgon är nymånad, så varder väl frågadt efter dig; ty man varder dig saknandes, der du plägar sitta.

18. Ja Jonatan ütles temmale: Hom̃e on noor ku, siis sind näikse waia ollewad, sest et so asse tühhi on.

18. Tada Jehonatanas tarė: ‘‘Rytoj jaunas mėnulis, tavęs pasiges, nes tavo vieta prie stalo bus tuščia.

18. Und Jonathan sprach zu ihm: Morgen ist der Neumond, so wird man nach dir fragen; denn man wird dich vermissen, wo du zu sitzen pflegst.

18. Et Jonathan lui dit: C'est demain la nouvelle lune, et on s'enquerra de toi; car ta place sera vide;

18. Y díjole Jonatán: Mañana es nueva luna, y tú serás echado ménos, porque tu asiento estará vacío.

18 Daarna zeide Jonathan tot hem: Morgen is de nieuwe maan; dan zal men u missen, want uw zitplaats zal ledig gevonden worden.

18. I rzekł do niego Jonatan: Jutro nów miesiąca, a będą się pytać o tobie, ponieważ próżne będzie miejsce twoje.

18. Monda pedig néki Jonathán: Holnap újhold lesz, és kérdezősködni fognak utánad, mert helyed üres leend.

18 И сказал ему Ионафан: завтра новомесячие, и о тебе спросят, ибо место твое будет не занято;

18. І каже Йонатан йому: Завтра новомісяць, то про тебе питати муть (бо твоє місце буде порожнє);

19. Mutta ylihuomenna mene nopeasti siihen paikkaan, johon kätkeydyit sinä päivänä, jona se teko tapahtui, ja istuudu Eselin kiven ääreen.

19. Ja kuin olet viipynyt kolme päivää poissa, niin tule kiiruusti alas ja mene siihen paikkaan, johon sinä itses kätkit sinä päivänä kuin tämä asia tapahtui, ja istu Aselin kiven viereen,

19. Tule jällens colmandena päiwän kijrust ja mene johongun paickaan johons taidas idzes kätke arkiona ja istu Aselin kiwen wiereen.

19 And when you have stayed three days, you will go down quickly and come to the place where you hid yourself when the business was in hand and will remain by the stone Ezel.

19. And when thou hast stayed three days, then thou shalt go down quickly, and come to the place where thou didst hide thyself when the business was in hand, and shalt remain by the stone Ezel.

19. Og naar du har været borte i tre Dage, skal du drage ned i Hast og komme til Stedet, hvor du skjulte dig paa hin Gernings Dag; og du skal blive ved den Sten Asel.

19. På tredje dagen kom med hast neder, och gack uti något rum, der du kan gömma dig på söknedagenom, och sätt dig vid den stenen Asel;

19. Ja kolme päwa pärrast tulle ruttuste alla ja minne senna paika, kus sa woid warjul olla sel päwal, kui se assi sünnib, ja jä siñna Aseli kiwwi jure.

19. Po trijų dienų sugrįžk ir eik į tą vietą, kurioje buvai anksčiau pasislėpęs, ir atsisėsk šalia Ezelio akmens.

19. Des dritten Tages aber komm bald hernieder und gehe an einen Ort, da du dich verbergest am Werktage, und setze dich an den Stein Asel.

19. Mais, après-demain, tu descendras promptement, et tu viendras vers le lieu où tu t'étais caché, le jour de cette affaire, et tu demeureras auprès de la pierre d'Ézel;

19. Estarás pues tres dias, y luego descenderás, y vendrás al lugar donde estabas escondido el día de trabajo, y esperarás junto a la piedra de Ezel.

19 En als gij de drie dagen zult uitgebleven zijn, kom haastig af, en ga tot die plaats, waar gij u verborgen hadt ten dage dezer handeling; en blijf bij den steen Ezel.

19. Przetoż przez trzy dni będziesz się ukrywał, i zstąpisz prędko, a przyjdziesz na miejsce, gdzieś się był ukrył, gdy była sprawa o tobie, a będziesz siedział u kamienia Ezel.

19. A harmadik napon pedig jőjj alá gyorsan, és eredj arra a helyre, a hol elrejtőzél amaz esemény napján, [2†] és maradj ott az útmutató kő mellett.

19 поэтому на третий день ты спустись и поспеши на то место, где скрывался ты прежде, и сядь у камня Азель;

19. Аж до третього дня питати муть про твоє місце; то ж третього дня прийди на те місце, де ховавсь уперед, та й сядь коло каменя Азель;

20. Niin minä ammun kolme nuolta sen laitaa kohti, niinkuin ampuisin maaliin.

20. Niin minä ammun kolme nuolta sen sivulle, niinkuin minä ampuisin maaliin.

20. Nijn minä ambuan colme nuolda sen siwulle nijncuin minä olisin ammunnut maalijn.

20 And I will shoot three arrows on the side of it, as though I shot at a mark.

20. And I will shoot three arrows on the side thereof, as though I shot at a mark.

20. Saa vil jeg skyde tre Pile ud til Siden, ligesom jeg vilde udskyde dem for mig efter et Maal.

20. Så vill jag skjuta tre pilar utmed honom, såsom jag sköte till ett mål.

20. Ja minna tahhan kolm noolt körwale lasta, otsego ma lasseksin märki.

20. Aš paleisiu tris strėles į tą pusę, lyg šaučiau į taikinį.

20. So will ich zu seiner Seite drei Pfeile schießen, als ob ich nach dem Ziel schösse.

20. Et je tirerai trois flèches à côté, comme si je tirais à quelque but;

20. Y yo tiraré tres saetas hacia aquel lado, como ejercitándome al blanco.

20 Zo zal ik drie pijlen ter zijde schieten, als of ik naar een teken schoot.

20. A ja wystrzelę trzy strzały po bok jego, zmierzając sobie do celu.

20. És én három nyilat lövök oldalához, mintha magamtól czélba lőnék.

20 а я в ту сторону пущу три стрелы, как будто стреляя в цель;

20. Я ж пущу туди три стріли, наче б стріляв до мети.

21. Sitten minä lähetän palvelijan sanoen: 'Mene ja hae nuolet.' Jos minä silloin sanon palvelijalle: 'Katso, nuolet ovat takanasi, tännempänä, ota ne', niin tule kotiin, sillä silloin voit olla rauhassa eikä mitään ole tekeillä, niin totta kuin Herra elää.

21. Ja katso, minä lähetän pojan (sanoen hänelle:) mene ja hae nuolet jällensä! jos vielä sanon pojalle: katso, nuolet ovat takanas tässä puolessa, ota ylös! niin tule; sillä rauha on sinulla ja ei ole mitään hätää, niin totta kuin Herra elää.

21. Ja cadzo minä lähetän pojan sanoden hänelle: mene ja nouda nuoli jällens: jos minä sanon pojalle cadzo nuoli on tacanas täsä puoles ota ylös nijn tule: sillä rauha on ja ei ole mitän hätä nijn totta cuin HERra elä.

21 And behold, I will send the lad, (saying), Go, find the arrows. If I say to the lad, Behold, the arrows are on this side of you, take them and come, for there is peace to you and no hurt, as Jehovah lives.

21. And, behold, I will send a lad, saying, Go, find out the arrows. If I expressly say unto the lad, Behold, the arrows are on this side of thee, take them; then come thou: for there is peace to thee, and no hurt; as the LORD liveth.

21. Og se, jeg vil sende Drengen og sige: Gak, led Pilene op; siger jeg til Drengen: Se, Pilene ligge paa denne Side af dig, tag dem: Kom da! thi der er Fred for dig, og der er ingen Ting at frygte for, saa vist som Herren lever.

21. Och si, jag vill sända drängen: Gack och tag igen pilen; om jag säger till drängen: Si, pilarna ligga hitut bak dig, tag upp dem; så kom, ty det är frid, och är ingen fara, så visserliga som Herren lefver.

21. Ja wata ma läkkitan ühhe poisi ööldes: Minne, katsu et sa leiad need noled; kui ma öiete ütlen poisile: Wata, need noled on sust ärra ja siin pool; siis wötta sedda tähheks ja tulle, sest sul on rahho ja ep olle ühtegi karta, ni töeste kui Jehowa ellab.

21. Tada aš pasiųsiu berniuką atnešti strėles. Jei sakysiu berniukui: ‘Strėlės guli šiapus tavęs, surink jas!’, tuomet tau negresia pavojus, kaip Viešpats gyvas.

21. Und siehe, ich will den Knaben senden: Gehe hin, suche die Pfeile! Werde ich zu dem Knaben sagen: Siehe, die Pfeile liegen hierwärts hinter dir, hole sie! so komm, denn es ist Friede und hat keine Gefahr, so wahr der HERR lebt.

21. Et voici, j'enverrai un jeune homme, en lui disant: Va, trouve les flèches. Si je dis à ce garçon: Voici, les flèches sont de ce côté-ci de toi, prends-les; alors viens, tout va bien pour toi, et il n'y a rien à craindre: l'Éternel est vivant

21. Y luego enviaré el criado, diciéndole: Vé, busca las saetas. Y si dijere al mozo: He allí las seatas más aca de tí, tómalas: tú vendrás, porque paz tienes, y nada hay de mal, vive Jehová.

21 En zie, ik zal den jongen zenden, zeggende: Ga heen, zoek de pijlen, indien ik uitdrukkelijk tot den jongen zeg: Zie, de pijlen zijn van u af en herwaarts, neem hem; en kom gij, want er is vrede voor u, en er is geen ding, zo waarlijk de HEERE leeft!

21. A potem poślę chłopca, mówiąc mu: Idź, najdzij strzały. A jeźli rzekę chłopcu: Owo strzały za tobą sam bliżej, przynieś je, tedy przyjdź; bo masz pokój, i nie stanieć się nic złego, jako żywy Pan.

21. És ímé utánuk küldöm a gyermeket: Eredj, keresd meg a nyilakat. Ha azt mondom a gyermeknek: Ímé mögötted vannak emerre: hozd el azokat és jőjj elő, mert békességed van néked, és nincs baj, él az Úr!

21 потом пошлю отрока, говоря : „пойди, найди стрелы"; и еслия скажу отроку: „вот, стрелы сзади тебя, возьми их", то приди ко мне, ибо мир тебе, и, жив Господь, ничего тебе не будет ;

21. А також посилати му хлопця кажучи йому: Йди шукай стріли; і як скажу хлопцеві: стріла лежить ось де перед тобою, неси сюди! то ти приходь ід менї, бо все гаразд, так певно, як живе Господь.

22. Mutta jos minä sanon sille nuorelle miehelle näin: 'Katso, nuolet ovat edessäsi, sinnempänä', niin lähde, sillä Herra lähettää sinut pois.

22. Mutta jos sanon pojalle: katso, nuolet ovat edempänä edessäs! niin mene pois, sillä Herra on päästänyt sinun menemään.

22. Mutta jos minä sanon pojalle: cadzo nuolet owat paremmin edesäs nijn mene rauhan: sillä HERra on päästänyt sinun menemän.

22 But if I say thus to the boy, Behold, the arrows are beyond you, go your way, for Jehovah has sent you away.

22. But if I say thus unto the young man, Behold, the arrows are beyond thee; go thy way: for the LORD hath sent thee away.

22. Men siger jeg saaledes til den unge Dreng: Se, Pilene ligge foran dig, bedre frem: Da gak! thi Herren har ladet dig fare.

22. Men om jag säger till drängen: Si, pilarna ligga bort bätter fram för dig; så gack dina färde, ty Herren hafver låtit dig gå.

22. Agga kui ma nenda ütlen nore mehhele: Wata, need noled on so ees emal; minne siis ärra, sest Jehowa lasseb sind miñna.

22. O jei tarsiu jam: ‘Strėlės guli už tavęs!’ tada eik, nes tave siunčia Viešpats.

22. Sage ich aber zum Jüngling: Siehe, die Pfeile liegen dortwärts vor dir! so gehe hin, denn der HERR hat dich lassen gehen.

22. Mais si je dis au jeune garçon: Voici, les flèches sont au-delà de toi; alors va-t'en, car l'Éternel te renvoie.

22. Mas si yo dijere al mozo así: He allí las saetas adelante de tí: tú véte, porque Jehová te ha enviado.

22 Maar indien ik tot den jongen alzo zeg: Zie, de pijlen zijn van u af en verder; ga heen, want de HEERE heeft u laten gaan.

22. Ale jeźliż rzekę chłopcu: Oto strzały przed tobą tam dalej; idź, bo cię wypuścił Pan.

22. Ha pedig azt mondom a gyermeknek: Ímé előtted vannak a nyilak amarra: akkor menj el, mert elküldött téged az Úr.

22 если же так скажу отроку: „вот, стрелы впереди тебя", то ты уходи, ибо отпускает тебя Господь;

22. Коли ж кликну молодикові так: стріла лежить від тебе далїй, тодї йди собі, бо Господь відсилає тебе;

23. Ja mitä minä ja sinä olemme keskenämme puhuneet, sen todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, on Herra iankaikkisesti.

23. Ja mitä sinä ja mitä minä keskenämme puhuneet olemme, katso, Herra on minun ja sinun vaiheellas ijankaikkisesti.

23. Ja mitä sinä ja minä keskenäm puhunet olem cadzo HERra on minun ja sinun waihellas ijancaickisest.

23 And concerning the matter which you and I have spoken of, behold, Jehovah is between you and me until everlasting.

23. And as touching the matter which thou and I have spoken of, behold, the LORD be between thee and me for ever.

23. Og hvad det Ord angaar, som vi have talet, du og jeg, se, Herren er imellem, mig og imellem dig evindeligen.

23. Och hvad du och jag med hvarannan talat hafve, Herren vare emellan mig och dig i evig tid.

23. Agga se sanna polest, mis minna ja sinna olleme räkinud; wata, Jehowa on minno ja sinno wahhel iggaweste.

23. O dėl mudviejų pasižadėjimo, tai Viešpats bus tarp tavęs ir manęs amžinai’‘.

23. Was aber du und ich miteinander geredet haben, da ist der HERR zwischen mir und dir ewiglich.

23. Mais quant à la parole que nous nous sommes donnée, toi et moi, voici, l'Éternel est témoin entre moi et toi, à jamais.

23. Y cuanto a las palabras que yo y tú hemos hablado, sea Jehová para siempre entre mí y tí.

23 En aangaande de zaak, waarvan ik en gij gesproken hebben, zie, de HEERE zij tussen mij en tussen u, tot in eeuwigheid!

23. A tego, o czemeśmy mówili ja i ty, tego Pan świadkiem będzie między mną a między tobą aż na wieki.

23. És erre a dologra nézve, a melyet megbeszéltünk egymás közt, ímé az Úr legyen bizonyság közöttem és közötted mind örökké!

23 а тому, что мы говорили, я и ты, свидетель Господь между мною и тобою во веки.

23. Що ж до розмови нашої, дак нехай Господь буде сьвідком між мною й тобою по віки.

24. Niin Daavid kätkeytyi kedolle. Ja kun uusikuu tuli, istuutui kuningas aterialle.

24. Niin David kätki itsensä kedolle. Ja kuin uusikuu tuli, istui kuningas pöydän tykö rualle.

24. NIin Dawid kätki idzens kedolle. Ja cosca vsicuu tuli istui Cuningas pöydän tygö rualle.

24 So David hid himself in the field. And when the new moon came, the king sat down to eat food.

24. So David hid himself in the field: and when the new moon was come, the king sat him down to eat meat.

24. Og David skjulte sig paa Marken; og det blev Nymaane, og Kongen satte sig til Bords at æde.

24. Så gömde David sig i markene; och då nymånaden kom, satte Konungen sig till bords till att äta.

24. Ja Tawet läks warjule wälja peäle: ja noor ku tulli ja kunningas istus mahha leiwa wötma.

24. Dovydas pasislėpė laukuose. Jauno mėnulio dieną karalius atsisėdo valgyti.

24. David verbarg sich im Felde. Und da der Neumond kam, setzte sich der König zu Tisch, zu essen.

24. David se cacha donc aux champs. Et la nouvelle lune étant venue, le roi s'assit pour prendre son repas.

24. David pues se escondió en el campo, y fué la nueva luna, y el rey se asentó a comer pan.

24 David nu verborg zich in het veld; en als het nieuwe maan was, zat de koning bij de spijze, om te eten.

24. A tak skrył się Dawid w polu. A gdy przyszedł nów miesiąca, siadł król do stołu, aby jadł.

24. Elrejtőzék azért Dávid a mezőn. És mikor az újhold eljött, leült a király az ebédhez, hogy egyék.

24 И скрылся Давид на поле. И наступило новомесячие, и сел царьобедать.

24. І сховався Давид у полі. Як же настав новомісяць, сїв царь за столом обідати.

25. Kuningas istui tavallisella istuimellansa, istuimella seinän vieressä. Ja Joonatan nousi seisomaan, ja Abner istuutui Saulin viereen. Mutta Daavidin paikka oli tyhjä.

25. Kuin kuningas oli istunut siallensa, entisen tapansa jälkeen, seinän nojalle, nousi Jonatan, ja Abner istui Saulin viereen; ja Davidia kaivattiin siastansa.

25. Cosca Cuningas istunut oli siallens endisen tawans jälken seinän nojalle nousi Jonathan ja Abner istui Saulin wiereen ja Dawidi caiwattin siastans.

25 And the king sat upon his seat, as at other times, even upon the seat by the wall and Jonathan stood up and Abner sat by Saul's side, but David's place was empty.

25. And the king sat upon his seat, as at other times, even upon a seat by the wall: and Jonathan arose, and Abner sat by Saul's side, and David's place was empty.

25. Og Kongen satte sig paa sin Plads, som ellers, paa Pladsen ved Væggen, og Jonathan stod op, men Abner satte sig ved Sauls Side; og Davids Plads var tom.

25. Då nu Konungen hade satt sig i sitt rum, såsom han tillförene var van, utmed väggene, stod Jonathan upp; och Abner satte sig vid Sauls sido; och man saknade David i hans rum.

25. Ja kui kunningas omma istme peäl istus, kui enne nenda ka nüüd, se istme peäl wasto seina: siis tousis Jonatan ülles ja Abner istus mahha Sauli körwa, ja Taweti asse olli tühhi.

25. Karalius kaip paprastai atsisėdo į savo vietą prie sienos, Jehonatanas atsistojo, ir Abneras atsisėdo šalia karaliaus, o Dovydo vieta liko tuščia.

25. Da sich aber der König gesetzt hatte an seinen Ort, wie er gewohnt war, an der Wand, stand Jonathan auf; Abner aber setzte sich an die Seite Sauls. Und man vermißte David an seinem Ort.

25. Et le roi s'assit sur son siège, comme les autres fois, sur le siège contre la muraille; et Jonathan se leva, et Abner s'assit à côté de Saül, mais la place de David était vide.

25. Y el rey se asentó en su silla, como solía, en el asiento de la pared: y Jonatán se levantó, y sentóse Abner al lado de Saul, y el lugar de David estaba vacío.

25 Toen zich de koning gezet had op zijn zitplaats, op dit maal gelijk de andere maal, aan de stede bij den wand, zo stond Jonathan op, en Abner zat aan Sauls zijde, en Davids plaats werd ledig gevonden.

25. A gdy usiadł król na stolicy swojej według zwyczaju, na stolicy przy ścianie, powstał Jonatan; i siadł Abner podle Saula, a zostało próżne miejsce Dawidowe.

25. És mikor leült a király a maga székébe, most is úgy, mint máskor, a fal mellett levő székbe: Jonathán felkele, és Abner ült Saul mellé; a Dávid helye pedig üres vala.

25 Царь сел на своем месте, по обычаю, на седалище у стены, и Ионафан встал, и Авенир сел подле Саула; место же Давида осталось праздным.

25. І сїв царь на свойму звичайному місцї, на покутї, і встав Йонатан, Абенир же сїв побіч Саула, а Давидове місце зісталось порожнє.

26. Saul ei kuitenkaan sanonut mitään sinä päivänä, sillä hän ajatteli: Jotakin on hänelle tapahtunut: hän ei liene puhdas; varmaankaan hän ei ole puhdas.

26. Ja ei puhunut Saul sinä päivänä mitäkään; sillä hän ajatteli: hänelle on jotakin tapahtunut, ettei hän ole puhdas; ei suinkaan hän ole puhdas.

26. Ja ei puhunut Saul sinä päiwänä mitäkän: sillä hän ajatteli hänen on jotakin tapahtunut ettei hän ole puhdas.

26 Nevertheless Saul spoke nothing that day, for he thought, Something has befallen him. He is not clean. Surely he is not clean.

26. Nevertheless Saul spake not any thing that day: for he thought, Something hath befallen him, he is not clean; surely he is not clean.

26. Og Saul talede ikke noget den Dag; thi han tænkte: Ham er noget vederfaret, han er ikke ren, sandelig, han er ikke ren.

26. Och Saul talade den dagen intet; ty han tänkte, honom är något vederkommet, att han icke är ren.

26. Ja Saul ei räkinud sel päwal middagi, sest ta mötles: temmale on middagi juhtund, ta polle puhhas, wist ep olle ta puhhas.

26. Saulius tą dieną nieko nesakė, manydamas, kad Dovydui kas nors atsitiko ir jis yra susitepęs.

26. Und Saul redete des Tages nichts; denn er gedachte; Es ist ihm etwas widerfahren, daß er nicht rein ist.

26. Et Saül n'en dit rien ce jour-là; car il se disait: Il lui est arrivé quelque chose, qui fait qu'il n'est pas pur; certainement il n'est pas pur.

26. Aquel día Saul no dijo nada, diciendo entre sí: Habrále acontecido algo, no está limpio, porque no estará limpio.

26 En Saul sprak te dien dage niets, want hij zeide: Hem is wat voorgevallen, dat hij niet rein is; voorzeker, hij is niet rein.

26. Lecz nie rzekł Saul nic onego dnia, bo myślał: Przydało mu się podobno coś, lub jest czystym lub nieczystym.

26. És Saul semmit sem szólott azon a napon, mert azt gondolá: Valami történt vele; nem tiszta, bizonyosan nem tiszta.

26 И не сказал Саул в тот день ничего, ибо подумал, что это случайность, что Давид нечист, не очистился.

26. Та Саул не сказав того дня нїчого, бо думав, що се так лучилось, що Давид нечистий, що не очистився.

27. Mutta kun Daavidin paikka oli tyhjä seuraavanakin päivänä, toisena uudenkuun päivänä, sanoi Saul pojallensa Joonatanille: Miksi ei Iisain poika ole eilen eikä tänään tullut aterialle?

27. Ja toisena päivänä uudesta kuusta, kuin Davidia kaivattiin siastansa, sanoi Saul pojallensa Jonatanille: Miksi ei Isain poika ole tullut pöydän tykö, ei eilen eikä myöskään tänäpänä?

27. Ja toisna päiwänä vdesta cuusta cuin Dawidi caiwattin siastans sanoi Saul pojallens Jonathanille: mixei Isain poica ole tullut pöydän tygö eilän ja tänäpänä?

27 And it happened on the morrow after the new moon, (which) was the second (day), that David's place was empty. And Saul said to Jonathan his son, Why has the son of Jesse not come in to the food, neither yesterday, nor today?

27. And it came to pass on the morrow, which was the second day of the month, that David's place was empty: and Saul said unto Jonathan his son, Wherefore cometh not the son of Jesse to meat, neither yesterday, nor to day?

27. Og det skete Dagen efter Nymaane, den anden Dag i Maaneden, der Davids Plads var tom, da sagde Saul til Jonathan, sin Søn: Hvorfor kom Isais Søn ikke til Maaltid hverken i Gaar eller i Dag?

27. På den andra nymånadsdagenom, då man saknade David i hans rum, sade Saul till sin son Jonathan: Hvi är icke Isai son kommen till bords, hvarken i går eller idag?

27. Ja se sündis teisel päwal, teisel nore ku päwal, et Taweti asse tühhi olli, ja Saul ütles om̃a poia Jonatani wasto: Mikspärrast ep olle Isai poeg ei eile egga tänna leiwale tulnud?

27. Bet kai Dovydo vieta buvo tuščia kitą dieną, Saulius tarė savo sūnui Jehonatanui: ‘‘Kodėl Jesės sūnus nei vakar, nei šiandien neatėjo valgyti?’‘

27. Des andern Tages nach dem Neumond, da man David vermißte an seinem Ort, sprach Saul zu seinem Sohn Jonathan: Warum ist der Sohn Isai nicht zu Tisch gekommen, weder gestern noch heute?

27. Mais le lendemain de la nouvelle lune, le second jour, la place de David fut encore vide; et Saül dit à Jonathan, son fils: Pourquoi le fils d'Isaï n'est-il point venu manger ni hier ni aujourd'hui?

27. El día siguiente, el segundo día de la nueva luna, aconteció también que el asiento de David estaba vacío: y Saul dijo a Jonatán su hijo: ¿Por qué no ha venido el hijo de Isaí hoy ni ayer al pan?

27 Het geschiedde nu des anderen daags, den tweeden der nieuwe maan, als Davids plaats ledig gevonden werd, zo zeide Saul tot zijn zoon Jonathan: Waarom is de zoon van Isai noch gisteren noch heden tot de spijze gekomen?

27. A gdy było nazajutrz dnia wtórego po nowiu miesiąca, było zaś próżne miejsce Dawidowe. I rzekł Saul do Jonatana, syna swego: Czemuż nie przyszedł syn Isajego, ani wczoraj, ani dziś do stołu?

27. És lőn az újhold után következő napon, a második napon, mikor ismét üres volt a Dávid helye, monda Saul az ő fiának, Jonathánnak: Isainak fia miért nem jött el az ebédre sem tegnap, sem ma?

27 Наступил и второй день новомесячия, а место Давида оставалось праздным. Тогда сказал Саул сыну своему Ионафану: почему сын Иессеев не пришел к обеду ни вчера, ни сегодня?

27. Прийшов і другий день у новому місяцї, а місце Давида оставало порожнє. Тодї сказав Саул свому синові Йонатанові: Чом се Ессеєнко нї вчора, нї сьогоднї не прийшов до обіду?

28. Joonatan vastasi Saulille: Daavid pyysi minulta, että saisi mennä Beetlehemiin;

28. Jonatan vastasi Saulia: hän rukoili hartaasti minulta mennäkseen Betlehemiin,

28. Jonathan wastais Saulille: hän rucoili minulda mennäxens Bethlehemijn/

28 And Jonathan answered Saul, David earnestly asked leave of me to go to Bethlehem.

28. And Jonathan answered Saul, David earnestly asked leave of me to go to Bethlehem:

28. Og Jonathan svarede Saul: David begærede meget af mig, at han maatte gaa til Bethlehem.

28. Jonathan svarade Saul: Han bad mig, att han skulle gå till BethLehem;

28. Ja Jonatan kostis Saulile: Tawet pallus mind wägga, et ta saaks Petlemma miñna,

28. Jehonatanas atsakė Sauliui: ‘‘Dovydas labai prašė manęs išleisti jį į Betliejų,

28. Jonathan antwortete Saul: Er bat mich sehr, daß er gen Bethlehem ginge,

28. Et Jonathan répondit à Saül: David m'a demandé instamment la permission d'aller jusqu'à Bethléhem;

28. Y Jonatán respondió a Saul: David me pidió que le dejase ir hasta Belén.

28 En Jonathan antwoordde Saul: David begeerde van mij ernstelijk naar Bethlehem te mogen gaan.

28. Odpowiedział Jonatan Saulowi: Usilnie mię prosił Dawid, aby szedł do Betlehem;

28. Jonathán pedig felele Saulnak: Elkéredzék tőlem Dávid Bethlehembe;

28 И отвечал Ионафан Саулу: Давид выпросился у меня в Вифлеем;

28. І відказав Йонатан Саулові: Давид випрохав у мене відзвіл у Бетлеєм;

29. hän sanoi: 'Salli minun mennä, sillä meillä on suvun teurasuhrit kaupungissa, ja veljeni itse on käskenyt minut sinne; jos minä siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin päästä minut katsomaan veljiäni.' Sentähden hän ei ole tullut kuninkaan pöytään.

29. Ja sanoi: anna minun mennä, sillä meidän sukukuntamme uhraa kaupungissa ja minun veljeni itse on minua kutsunut: jos nyt olen löytänyt armon sinun silmäis edessä, niin salli minun mennä katsomaan veljiäni; ja sen tähden ei hän tullut kuninkaan pöydän tykö.

29. Ja sanoi: anna minun mennä: sillä meidän sucucundam uhra Caupungis ja minun weljen idze on minua cudzunut jos minä olen löytänyt armon sinun silmäis edes nijn minä menen cadzoman weljejäni ja sentähden ei hän tullut Cuningan pöydän tygö.

29 And he said, I beseech you, let me go because our family has a sacrifice in the city and my brother, he has commanded me. And now, if I have found favor in your eyes, let me get away, I beseech you and see my brothers. Therefore he has not come to the king's table.

29. And he said, Let me go, I pray thee; for our family hath a sacrifice in the city; and my brother, he hath commanded me to be there: and now, if I have found favour in thine eyes, let me get away, I pray thee, and see my brethren. Therefore he cometh not unto the king's table.

29. Og han sagde: Kære, lad mig fare, thi vor Slægt har et Slagtoffer i Staden, og min Broder har selv paalagt mig det, og nu, dersom jeg har fundet Naade for dine Øjne, kære, da tillad mig, at jeg maa se mine Brødre; derfor er han ikke kommen til Kongens Bord.

29. Och sade: Låt mig gå, förty vår slägt skall offra i stadenom, och min broder hafver sjelf budit mig; hafver jag nu funnit nåd för din ögon, så vill jag dit, och se mina bröder; derföre är han icke kommen till Konungens bord.

29. Ja ütles: Ma pallun, lasse ma lähhän, sest üks sugguwössa ohwer on meil seäl liñnas, ja mo wend isse on mind käsknud; ja nüüd pallun ma, kui ma so melest ollen armo leidnud, siis lasse mind warsi ärraminna, et ma saan omma wennad waatma: sepärrast ep olle ta mitte kunninga lauale tulnud.

29. sakydamas: ‘Leisk man eiti, nes mūsų šeima aukos mieste auką ir mano brolis liepė man atvykti. Jei radau malonę tavo akyse, išleisk mane aplankyti savo brolių’. Todėl jis neatėjo prie karaliaus stalo’‘.

29. und sprach: Laß mich gehen; denn unser Geschlecht hat zu opfern in der Stadt, und mein Bruder hat mir's selbst geboten; habe ich Gnade vor deinen Augen gefunden, so will ich hinweg und meine Brüder sehen. Darum ist er nicht gekommen zu des Königs Tisch.

29. Et il a dit: Laisse-moi aller, je te prie; car nous avons un sacrifice de famille dans la ville, et mon frère m'a recommandé de m'y trouver; maintenant donc, si j'ai trouvé grâce à tes yeux, que j'y aille, je te prie, afin de voir mes frères. C'est pour cela qu'il n'est point venu à la table du roi.

29. Y dijo: Ruégote que me dejes ir, porque tenemos sacrificio del linaje en la ciudad, y mi hermano mismo me lo ha mandado: por tanto si he hallado gracia en tus ojos, escaparme he ahora, y visitaré a mis hermanos: y por esto no ha venido a la mesa del rey.

29 En hij zeide: Laat mij toch gaan; want ons geslacht heeft een offer in de stad, en mijn broeder heeft het mij zelfs geboden; heb ik nu genade in uw ogen gevonden, laat mij toch ontslagen zijn, dat ik mijn broeders zie; hierom is hij aan des konings tafel niet gekomen.

29. I mówił: Puść mię proszę, bo sprawuje ofiarę rodzina nasza w mieście; tamże mię wezwał brat mój. A tak teraz jeźlim znalazł łaskę w oczach twoich, pójdę proszę, i oglądam bracią moję; dla tegoć nie przyszedł do stołu królewskiego.

29. És monda: Ugyan bocsáss el engem, mert nemzetségünknek áldozata van most a városban, és ezt parancsolta nékem bátyám; azért, ha kedvelsz engem, kérlek, hadd menjek el, hogy megnézzem testvéreimet. Ezért nem jött el a király asztalához.

29 он говорил: „отпусти меня, ибо у нас в городе родственное жертвоприношение, и мой брат пригласил меня; итак, если я нашел благоволение в очах твоих, схожу яи повидаюсь со своими братьями"; поэтому он и не пришел к обеду царя.

29. Відпусти, каже, мене, бо в нас у містї родова жертва, і брат мій покликав мене; коли твоя ласка, так одпусти мене, братів моїх одвідати; через те ж то він і не прийшов до царського обіду.

30. Silloin Saul vihastui Joonataniin ja sanoi hänelle: Sinä säädyttömän naisen poika! Tiesinhän minä, että sinä olet mieltynyt Iisain poikaan, häpeäksi itsellesi ja häpeäksi äitisi hävylle.

30. Ja Saul vihastui sangen suuresti Jonatanin päälle ja sanoi hänelle: sinä ilkiä ja tottelematoin poika! enkö minä tiedä, ettäs olet valinnut Isain pojan sinulles ja äidilles häpiäksi?

30. Ja Saul wihastui sangen suurest Jonathanin päällä ja sanoi: sinä ilkiä ja tottelematoin poica engö minä tiedä ettäs olet walinnut Isain pojan sinulles ja sinun ilkiälle äitilles häpiäxi?

30 Then Saul's anger was kindled against Jonathan and he said to him, You son of a perverse rebellious woman, do I not know that you have chosen the son of Jesse to your own shame and to the shame of your mother's nakedness?

30. Then Saul's anger was kindled against Jonathan, and he said unto him, Thou son of the perverse rebellious woman, do not I know that thou hast chosen the son of Jesse to thine own confusion, and unto the confusion of thy mother's nakedness?

30. Da blev Sauls Vrede optændt imod Jonathan, og han sagde til ham: Du forvendte og genstridige Kvindes Søn! ved jeg ikke, at du har udvalgt Isais Søn til din Skam og til din Moders Skændsel?

30. Då vardt Saul vred på Jonathan, och sade: Du skalk och bofve, jag vet väl, att du hafver utvalt Isai son, dig och dine slemma moder till skam.

30. Ja Sauli wihha süttis pöllema Jonatani wasto, ja ta ütles temmale: Sinna pörane, kangekaelne poeg! eks ma tea, et sa olled Isai poega ärrawallitsenud ennese häbbiks ja omma emma häbbedusse häbbiks?

30. Tada Saulius labai užsirūstino ir tarė Jehonatanui: ‘‘Tu iškrypėlės ir maištininkės sūnau, argi aš nežinau, kad tu išsirinkai Jesės sūnų savo ir savo motinos gėdai?

30. Da ergrimmte der Zorn Sauls wider Jonathan, und er sprach zu ihm: Du ungehorsamer Bösewicht! ich weiß wohl, daß du den Sohn Isais auserkoren hast, dir und deiner Mutter, die dich geboren hat, zur Schande.

30. Alors la colère de Saül s'embrasa contre Jonathan, et il lui dit: Fils pervers et rebelle, ne sais-je pas bien que tu as choisi le fils d'Isaï, à ta honte, et à la honte de ta mère?

30. Entónces Saul se encendió contra Jonatán, y díjole: ¡Hijo de la perversa y rebelde! ¿no entiendo yo que tú has elegido al hijo de Isaí para confusión tuya, y para confusión de la vergüenza de tu madre?

30 Toen ontstak de toorn van Saul tegen Jonathan, en hij zeide tot hem: Gij, zoon der verkeerde in wederspannigheid, weet ik het niet, dat gij den zoon van Isai verkoren hebt tot uw schande, en tot schande van de naaktheid uwer moeder?

30. I zapalił się gniewem Saul na Jonatana, i rzekł mu: Synu złośliwy, a upornej matki, azaż nie wiem, iżeś sobie obrał syna Isajego, ku zelżywości twojej, i ku pohaóbieniu i sromocie matki twojej?

30. Akkor felgerjede Saulnak haragja Jonathán ellen és monda néki: Te elfajult, engedetlen gyermek! Jól tudom, hogy kiválasztottad az Isainak fiát a magad gyalázatára és anyád szemérmének gyalázatára!

30 Тогда сильно разгневался Саул на Ионафана и сказал ему: сын негодный и непокорный! разве я не знаю, что ты подружился с сыном Иессеевым насрам себе и на срам матери твоей?

30. І закипів Саул гнївом на Йонатана й сказав йому: Сину ти ледащичин! Я добре знаю, що ти здружився з Ессеєнком на сором собі самому й на сором матері твоїй!

31. Sillä niin kauan kuin Iisain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkuutesi ole turvassa. Lähetä nyt noutamaan hänet minun luokseni, sillä hän on kuoleman oma.

31. Sillä niinkauvan kuin Isain poika elää maan päällä, et sinä eikä sinun kuninkaanvaltakuntas ole seisova: lähetä siis nyt ja anna tuotaa häntä minun tyköni, sillä hänen pitää kuoleman.

31. Sillä nijncauwan cuin Isain poica elä maan päällä et sinä eikä sinun Cuningan waldacundas ole seisowa lähetä sijs nyt ja anna tuota händä minun tygöni: sillä hänen pitä cuoleman.

31 For as long as the son of Jesse lives upon the ground, you will not be established, nor your kingdom. Therefore now send and fetch him to me, for he will surely die.

31. For as long as the son of Jesse liveth upon the ground, thou shalt not be established, nor thy kingdom. Wherefore now send and fetch him unto me, for he shall surely die.

31. Thi alle de Dage, som Isais Søn lever paa Jorden, bliver hverken du stadfæstet eller dit Rige; derfor send nu og lad hente ham til mig, thi han er et Dødens Barn.

31. Ty så länge Isai son lefver på jordene, varder hvarken du eller ditt rike beståndandes. Så sänd nu, och låt hemta honom hit till mig; ty han måste dö.

31. Sest nikaua kui Isai poeg Ma peäl ellab, ei sa sinna egga so kunningriik kinnitud: ja nüüd läkkita senna ja to tedda mo jure, sest temma on surma wäärt.

31. Kol Jesės sūnus bus gyvas, tu nebūsi karaliumi ir neturėsi karalystės. Pasiųsk, kad jis būtų atvestas pas mane, nes jis turi mirti’‘.

31. Denn solange der Sohn Isais lebt auf Erden, wirst du, dazu auch dein Königreich, nicht bestehen. So sende nun hin und laß ihn herholen zu mir; denn er muß sterben.

31. Car tant que le fils d'Isaï vivra sur la terre, tu ne seras jamais stable, ni toi, ni ton royaume; maintenant donc envoie-le chercher, et amène-le-moi; car il est digne de mort.

31. Porque todo el tiempo que el hijo de Isaí viviere sobre la tierra, ni tú serás firme, ni tú reino, Envía pues, y tráemele en esta hora, porque ha de morir.

31 Want al de dagen, die de zoon van Isai op den aardbodem leven zal, zo zult gij noch uw koninkrijk bevestigd worden; nu dan, schik heen, en haal hem tot mij, want hij is een kind des doods.

31. Bo po wszystkie dni, których syn Isajego będzie żył na ziemi, nie będziesz umocniony, ty i królestwo twoje; a tak teraz poślij, a przywiedź go do mnie, bo jest godzien śmierci.

31. Mert mindaddig, míg Isainak fia él a földön, nem állhatsz fenn sem te, sem a te királyságod; most azért küldj érette, és hozasd ide őt hozzám, mert ő a halál fia.

31 ибо во все дни, доколе сын Иессеев будет жить наземле, не устоишь ни ты, ни царство твое; теперь же пошли и приведи его ко мне, ибо онобречен на смерть.

31. Бо всї днї, поти син Ессеїв жити ме на землї, не встоїш нї сам ти, нї твоє царство. Оце ж пошли, нехай приведуть його перед мене: бо його призначено на смерть!

32. Joonatan vastasi isälleen Saulille ja sanoi hänelle: Miksi hänet on surmattava? Mitä hän on tehnyt?

32. Jonatan vastasi isällensä Saulille ja sanoi hänelle: miksi hänen pitää kuoleman? mitä hän on tehnyt?

32. Jonathan wastais Isällens Saulille ja sanoi hänelle: mixi hänen pitä cuoleman? mitä hän on tehnyt?

32 And Jonathan answered Saul his father and said to him, Why should he be put to death? What has he done?

32. And Jonathan answered Saul his father, and said unto him, Wherefore shall he be slain? what hath he done?

32. Da svarede Jonathan Saul, sin Fader, og han sagde til ham: Hvorfor skal han dødes? hvad har han gjort

32. Jonathan svarade sinom fader Saul, och sade till honom: Hvi skall han dö? Hvad hafver han gjort?

32. Ja Jonatan kostis omma issale Saulile ja ütles ta wasto: Mikspärrast peab tedda surmama? mis ta on teinud?

32. Jehonatanas atsakė savo tėvui Sauliui: ‘‘Kodėl jis turi būti nužudytas? Ką jis padarė?’‘

32. Jonathan antwortete seinem Vater Saul und sprach zu ihm: Warum soll er sterben? Was hat er getan?

32. Et Jonathan répondit à Saül, son père, et lui dit: Pourquoi le ferait-on mourir? Qu'a-t-il fait?

32. Y Jonatán respondió a su padre Saul, y díjole: ¿Por qué morirá? ¿Qué ha hecho?

32 Toen antwoordde Jonathan Saul, zijn vader, en zeide tot hem: Waarom zal hij gedood worden? Wat heeft hij gedaan?

32. Tedy odpowiedział Jonatan Saulowi, ojcu swemu, i rzekł do niego: Przecz ma umrzeć? cóż uczynił?

32. Jonathán pedig felele Saulnak, az ő atyjának, és monda néki: Miért kell meghalnia, mit vétett?

32 И отвечал Ионафан Саулу, отцу своему, и сказал ему: за что умерщвлять его? что он сделал?

32. І відказав Йонатан Саулові, батькові свойму, та й поспитав: За що йому вмірати? що він провинив?

33. Silloin Saul heitti keihään häntä kohti surmataksensa hänet. Niin Joonatan ymmärsi, että hänen isänsä oli päättänyt tappaa Daavidin.

33. Silloin paiskasi Saul keihään hänen perässänsä syöstäksensä häntä; niin ymmärsi Jonatan isänsä aikovan Davidin tappaa.

33. Silloin paiscais Saul keihän hänen peräns syöstäxens händä: nijn ymmärsi Jonathan hänen Isäns aicoiwan Dawidi tappa.

33 And Saul cast his spear at him to kill* him. By this Jonathan knew that it was determined by his father to put David to death.

33. And Saul cast a javelin at him to smite him: whereby Jonathan knew that it was determined of his father to slay David.

33. Da kastede Saul Spydet efter ham, for at stikke ham; da fornam Jonathan, at det var fast besluttet hos hans Fader at slaa David ihjel.

33. Då sköt Saul spjutet efter honom, att han måtte skjutit honom igenom. Då märkte Jonathan, att alldeles var beslutet med hans fader, att han ville dräpa David;

33. Ja Saul wiskas piki ta järrele, et ta tedda piddi läbbiaiama: siis tundis Jonatan, et se nou olli ta issast kowwaste ettewoetud, Tawetit surmada.

33. Tada Saulius sviedė ietį, norėdamas jį perdurti. Taip Jehonatanas suprato, kad jo tėvas buvo apsisprendęs Dovydą nužudyti.

33. Da schoß Saul den Spieß nach ihm, daß er ihn spießte. Da merkte Jonathan, daß bei seinem Vater gänzlich beschlossen war, David zu töten,

33. Mais Saül brandit sa lance contre lui pour le frapper. Alors Jonathan connut que son père avait résolu de faire mourir David.

33. Entónces Saul le arrojó una lanza por herirle: y Jonatán entendió que su padre estaba determinado de matar a David.

33 Toen schoot Saul de spies op hem, om hem te slaan. Alzo merkte Jonathan, dat dit ten volle bij zijn vader besloten was, David te doden.

33. I cisnął Saul włócznią na niego, aby go przebił. Tedy poznał Jonatan, że koniecznie ojciec jego umyślił zabić Dawida.

33. Akkor Saul utána dobta dárdáját, hogy általüsse őt. És megérté Jonathán, hogy atyja elvégezé, hogy megölje Dávidot.

33 Тогда Саул бросил копье в него, чтобы поразить его. И Ионафан понял, что отец его решился убить Давида.

33. І метнув на його Саул списом, думаючи влучити в його. От і впевнивсь тодї Йонатан, що його батько постановив убити Давида.

34. Ja Joonatan nousi pöydästä, vihasta hehkuen, eikä syönyt mitään toisena uudenkuun päivänä, sillä hän oli murheissaan Daavidin tähden, koska hänen isänsä oli häväissyt tätä.

34. Ja Jonatan nousi pöydän tyköä sangen vihoissansa ja ei syönyt sinä toisena päivänä uudesta kuusta mitään leipää; sillä hän murehti Davidia, että hänen isänsä oli hänen niin häväissyt.

34. Ja Jonathan nousi pöydän tygö sangen wihoisans ja ei syönyt sinä päiwänä vdesta cuusta mitän leipä: sillä hän murehtui Dawidi että hänen Isäns oli hänen nijn häwäisnyt.

34 So Jonathan arose from the table in fierce anger and ate no food the second day of the month, for he was grieved for David because his father had done him shame.

34. So Jonathan arose from the table in fierce anger, and did eat no meat the second day of the month: for he was grieved for David, because his father had done him shame.

34. Saa stod Jonathan op fra Bordet med fnysende Vrede, og han aad ikke Brød paa denne anden Dag i Nymaanen; thi han var bedrøvet for David, fordi hans Fader havde haanet ham.

34. Och stod upp ifrå bordet ganska vred, och åt på den samma andra nymånadsdagenom intet bröd; ty han vardt bedröfvad om David, efter hans fader hade så beskämt honom.

34. Ja Jonatan tousis ülles laualt tullise wihhaga, ja ei wötnud mitte leiba sel teisel nore ku päwal, sest temma meel olli haige Taweti pärrast, et ta issa temmale häbbi teinud.

34. Jehonatanas labai supykęs atsikėlė nuo stalo ir nieko nevalgė antrą mėnesio dieną; jis buvo labai susirūpinęs dėl Dovydo, kurį jo tėvas paniekino.

34. und stand auf vom Tisch mit grimmigem Zorn und aß des andern Tages nach dem Neumond kein Brot; denn er war bekümmert um David, daß ihn sein Vater also verdammte.

34. Et Jonathan se leva de la table tout en colère, et ne prit point son repas le second jour de la nouvelle lune; car il était affligé à cause de David, parce que son père l'avait outragé.

34. Y Jonatán se levantó de la mesa con ira de furor, y no comió pan el segundo día de la nueva luna; porque tenía dolor a causa de David, y porque su padre le había afrentado.

34 Daarom stond Jonathan van de tafel op in hittigheid des toorns; en hij at op den tweeden dag der nieuwe maan geen brood, want hij was bekommerd om David, omdat zijn vader hem gesmaad had.

34. I wstał Jonatan od stołu z wielkim gniewem, i nie jadł dnia wtórego po nowiu miesiąca chleba; bo się zafrasował o Dawida, a iż go zelżył ojciec jego.

34. És felkele Jonathán az asztaltól nagy haraggal, és semmit sem evék az újholdnak második napján, mert bánkódott Dávid miatt, mivel atyja gyalázattal illeté őt.

34 И встал Ионафан из-за стола в великом гневе и не обедал во второй день новомесячия, потому что скорбел о Давиде и потому что обидел его отец его.

34. І встав Йонатан ізза столу в палкому гнїву, та й не їв другого дня в новому місяцї, бо гірко йому було за Давида, та й що й його самого осоромив батько його.

35. Seuraavana aamuna Joonatan lähti ulos kedolle, niinkuin hän oli sopinut Daavidin kanssa, ja hänellä oli mukanaan pieni poikanen.

35. Ja Jonatan läksi aamulla kedolle, siihen aikaan kuin hän oli määrännyt Davidille, ja vähä poikainen hänen kanssansa.

35. JA Jonathan läxi amulla kedolle sijhen aican cuin hän oli lijton tehnyt Dawidin cansa ja wähä poicainen hänen cansans.

35 And it happened in the morning, that Jonathan went out into the field at the time appointed with David and a little lad with him.

35. And it came to pass in the morning, that Jonathan went out into the field at the time appointed with David, and a little lad with him.

35. Og det skete om Morgenen, at Jonathan gik ud paa Marken ved den Tid, han havde bestemt David, og en liden Dreng med ham.

35. Om morgonen gick Jonathan ut i markena, såsom han hade öfverens varit med David; och en liten dräng med honom.

35. Ja se sündis hom̃iko, et Jonatan ärraläks wälja peäle sel aial, mis ta Tawetile seädnud, ja üks weike pois temmaga.

35. Rytą Jehonatanas išėjo į lauką tuo laiku, kurį buvo sutaręs su Dovydu, ir berniukas buvo su juo.

35. Des Morgens ging Jonathan hinaus aufs Feld, dahin David bestimmt hatte, und ein kleiner Knabe mit ihm;

35. Et le matin venu, Jonathan sortit aux champs, au lieu convenu avec David; et il amena avec lui un petit garçon;

35. Otro día de mañana Jonatán salió al campo al tiempo aplazado con David,y un mozo pequeño con él:

35 En het geschiedde des morgens, dat Jonathan in het veld ging, op den tijd, die David bestemd was; en er was een kleine jongen bij hem.

35. A rano wyszedł Jonatan na pole według czasu postanowionego z Dawidem, i chłopiec mały z nim.

35. És reggel kiméne Jonathán a mezőre a Dáviddal együtt meghatározott időben, és egy kis gyermek volt vele.

35 На другой день утром вышел Ионафан в поле, во время, которое назначил Давиду, и малый отрок с ним.

35. Назавтра ж вийшов Йонатан умовленої з Давидом доби на поле з молодим хлопцем.

36. Ja hän sanoi pojalle: Juokse noutamaan nuolet, jotka minä ammun. Ja pojan juostessa hän ampui nuolen hänen ylitsensä.

36. Ja hän sanoi pojalle: juokse noutamaan nuoleni, jotka minä ammun: pojan juostessa laski hän nuolen hänen ylitsensä.

36. Ja hän sanoi pojalle: juoxe noutaman minun nuolen jonga minä ambuan pojan juostes laske hän nuolen hänen ylidzens.

36 And he said to his lad, Run, now find the arrows which I shoot. And as the lad ran, he shot an arrow beyond him.

36. And he said unto his lad, Run, find out now the arrows which I shoot. And as the lad ran, he shot an arrow beyond him.

36. Og han sagde til sin Dreng: Løb, led nu, kære, de Pile op, som jeg skyder ud; Drengen løb, og han skød en Pil, den lod han fare hen over ham.

36. Och han sade till drängen: Löp och hemta mig pilarna upp igen, som jag skjuter; då drängen lopp, sköt han en pil öfver honom.

36. Ja ta ütles omma poisile: Jose, et katsu et sa leiad need noled, mis minna lassen; se pois jooksis, ja temma isse laskis ühhe nole, et se temmast möda läks.

36. Jehonatanas sakė berniukui: ‘‘Bėk, surink strėles, kurias paleisiu’‘. Berniukui bėgant, jis paleido strėlę.

36. und sprach zu dem Knaben: Lauf und suche mir die Pfeile, die ich schieße! Da aber der Knabe lief, schoß er einen Pfeil über ihn hin.

36. Et il dit à ce garçon: Cours, trouve donc les flèches que je vais tirer. Le garçon courut, et Jonathan tira une flèche au-delà de lui.

36. Y dijo a su mozo: Corre y busca las saetas que yo tirare. Y como el muchacho iba corriendo, él tiraba la saeta adelante de él.

36 En hij zeide tot zijn jongen: Loop, zoek nu de pijlen, die ik schieten zal. De jongen liep heen, en hij schoot een pijl, dien hij deed over hem vliegen.

36. I rzekł do chłopca swego: Bież, szukaj prędko strzał, które ja wystrzelę. Tedy chłopiec bieżał; a on wystrzelił strzały dalej przedeó.

36. És monda a gyermeknek: Eredj, keresd meg a nyilakat, a melyeket ellövök. És mikor a gyermek elfutott, ellövé a nyilat, úgy hogy rajta túl méne.

36 И сказал он отроку: беги, ищи стрелы, которые я пускаю. Отрок побежал, а он пускал стрелы так, что они летели дальше отрока .

36. І каже свойму хлопцеві: Біжи будеш шукати стріли, що я випускаю. Як же хлопець побіг, він випустив стрілу поза його.

37. Ja kun poika oli tulemassa siihen paikkaan, missä Joonatanin ampuma nuoli oli, huusi Joonatan pojalle ja sanoi: Nuoli on edessäsi, sinnempänä.

37. Ja kuin poika tuli sille paikalle, johon Jonatan nuolen ampunut oli, huusi Jonatan hänen perässänsä ja sanoi: eikö nuoli ole edemmä sinusta?

37. Ja cosca poica tuli sille paicalle johon Jonathan nuolen ammunnut oli huusi Jonathan hänen peräns ja sanoi: eikö nuoli ole tuosa puoles?

37 And when the lad was come to the place of the arrow which Jonathan had shot, Jonathan cried after the lad and said, Is not the arrow beyond you?

37. And when the lad was come to the place of the arrow which Jonathan had shot, Jonathan cried after the lad, and said, Is not the arrow beyond thee?

37. Og der Drengen kom til det Sted, hvor Pilen laa, som Jonathan skød ud, da raabte Jonathan efter Drengen og sagde: Er ikke Pilen foran dig, bedre frem?

37. Och då drängen kom på det rummet, dit Jonathan hade skjutit pilarna, ropade Jonathan efter honom, och sade: Pilen ligger bätter fram för dig;

37. Ja kui se pois senna paika tulli, kus se nool olli, mis Jonatan lasknud, siis hüdis Jonatan poisi takka ja ütles: Eks se nool olle so ees emal?

37. Jam nubėgus iki vietos, kur nukrito strėlė, Jehonatanas šaukė: ‘‘Ar strėlė nėra už tavęs?’‘

37. Und als der Knabe kam an den Ort, dahin Jonathan den Pfeil geschossen hatte, rief ihm Jonathan nach und sprach: Der Pfeil liegt dortwärts vor dir.

37. Quand le garçon vint jusqu'au lieu où était la flèche que Jonathan avait tirée, Jonathan cria après lui, et lui dit: La flèche n'est-elle pas au-delà de toi?

37. Y llegando el muchacho adonde estaba la saeta que Jonatán había tirado, Jonatán dió voces tras el muchacho, diciendo: ¿La saeta no está más adelante de tí?

37 Toen de jongen tot aan de plaats des pijls, dien Jonathan geschoten had, gekomen was, zo riep Jonathan den jongen na, en zeide: Is niet de pijl van u af en verder?

37. A gdy przyszedł chłopiec aż na miejsce strzały, którą był wystrzelił Jonatan, zawołał Jonatan za chłopcem, i rzekł: Azaż strzała nie jest za tobą tam dalej?

37. És mikor a gyermek arra a helyre érkezék, a hol a nyíl vala, melyet Jonathán ellőtt, a gyermek után kiálta Jonathán, és monda: Avagy nem tovább van-é a nyíl előtted?

37 И побежал отрок туда, куда Ионафан пускал стрелы, и закричал Ионафан вслед отроку и сказал: смотри, стрела впереди тебя.

37. Як прийшов же хлопець до стріли, що випустив Йонатан, крикнув Йонатан за хлопцем і сказав: Стріла лежить дальше від тебе!

38. Ja Joonatan huusi vielä pojalle: Riennä nopeasti, älä seisahtele! Niin Joonatanin poikanen otti nuolen ja tuli herransa luo.

38. Ja huusi taas poikaa: joudu, kiiruhda sinuas nopiammin ja älä seisahtele. Niin Jonatanin poika otti nuolet otti nuolet ja kantoi herrallensa.

38. Ja huusi taas poica: kijruta sinuas nopiammin ja älä seisattele. Nijn poica otti nuolet ja candoi Herrallens.

38 And Jonathan cried after the lad, Make speed, haste, stay not. And Jonathan's lad gathered up the arrows and came to his master.

38. And Jonathan cried after the lad, Make speed, haste, stay not. And Jonathan's lad gathered up the arrows, and came to his master.

38. Og Jonathan raabte efter Drengen: Vær snar, skynd dig, staa ikke stille; da samlede Jonathans Dreng Pilene og, kom til sin Herre.

38. Och ropade än en tid efter honom: Skynda dig full snart, statt icke stilla. Då hemtade drängen Jonathan pilarna upp, och bar dem till sin herra.

38. Ja Jonatan hüdis poisi takka: joua ussinaste, ärra seisa; ja Jonatani pois noppis need noled ülles ja tulli omma issanda jure.

38. Ir Jehonatanas šaukė berniukui: ‘‘Greičiau! Skubėk! Nesustok!’‘ Jehonatano berniukas surinko strėles ir atnešė savo valdovui.

38. Und rief abermals ihm nach: Rasch! eile, und stehe nicht still! Da las der Knabe Jonathans Pfeile auf und brachte sie zu seinem Herrn.

38. Et Jonathan cria après le garçon: Vite, hâte-toi, ne t'arrête pas! Et le garçon de Jonathan ramassa la flèche, et vint vers son maître.

38. Y tornó a dar voces Jonatán tras el muchacho: Dáte priesa prestamente; no te pares. Y el muchacho de Jonatán cogió las saetas, y vínose a su señor.

38 Wederom riep Jonathan den jongen na: Haast u, spoed u, sta niet stil! De jongen van Jonathan nu raapte den pijl op, en hij kwam tot zijn heer.

38. I wołał Jonatan za chłopcem: Spiesz się co najrychlej, nie stój. Tedy zebrawszy chłopiec Jonatana strzały, przyszedł do pana swego.

38. És kiálta Jonathán a gyermek után: Gyorsan siess, meg ne állj! És a gyermek, ki Jonathánnal vala, felszedé a nyilat és urához ment.

38 И опять кричал Ионафан вслед отроку: скорей беги, не останавливайся. И собрал отрок Ионафанов стрелы и пришел к своему господину.

38. І знов крикнув Йонатан хлопцеві: Скорше біжи, не гайся! Хлопець підняв стрілу та й принїс панові свойму.

39. Eikä poika tiennyt asiasta mitään; ainoastaan Joonatan ja Daavid tiesivät sen.

39. Eikä poika tietänyt asiasta mitään; vaan Jonatan ja David ainoastaan asian tiesivät.

39. Eikä tietänyt asiast mitän waan Jonathan ja Dawid ainoastans asian tiesit.

39 But the lad knew nothing. Only Jonathan and David knew the matter.

39. But the lad knew not any thing: only Jonathan and David knew the matter.

39. Og Drengen vidste ikke noget; ikkun Jonathan og David vidste Sagen.

39. Och drängen visste intet hvad på färde var; allenast Jonathan och David visste det.

39. Ja se pois ei teädnud middagi: Jonatan ja Tawet ükspäinis teädsid sedda asja.

39. Berniukas nieko nežinojo. Tik Jehonatanas ir Dovydas žinojo, ką tai reiškia.

39. Und der Knabe wußte nichts darum; allein Jonathan und David wußten um die Sache.

39. Mais le garçon ne savait rien; il n'y avait que David et Jonathan qui connussent l'affaire.

39. Y el muchacho ninguna cosa entendió, solamente Jonatán y David entendían el negocio.

39 Doch de jongen wist er niets van; Jonathan en David alleen wisten van de zaak.

39. (Ale chłopiec nic nie wiedział, tylko Jonatan i Dawid wiedzieli, co się działo.)

39. A gyermek pedig semmit sem értett, hanem csak Jonathán és Dávid értették e dolgot.

39 Отрок же не знал ничего; только Ионафан и Давид знали, в чем дело.

39. Хлопець же не знав нї про що, тільки Йонатан та Давид знали про сю річ.

40. Ja Joonatan antoi aseensa pojalle, joka hänellä oli mukanaan, ja sanoi hänelle: Mene ja vie nämä kaupunkiin.

40. Niin Jonatan antoi aseensa pojalle, joka hänen kanssansa oli, ja sanoi: mene ja vie kaupunkiin.

40. Nijn Jonathan andoi asens pojalle ja sanoi: mene ja wie Caupungijn.

40 And Jonathan gave his weapons to his lad and said to him, Go, carry them to the city.

40. And Jonathan gave his artillery unto his lad, and said unto him, Go, carry them to the city.

40. Da gav i Jonathan Drengen, som han havde, sine Vaaben, og sagde til ham: Gak hen, bær dem ind i Staden!

40. Då fick Jonathan sinom dräng sin vapen, och sade till honom: Gack, och bär in i staden.

40. Ja Jonatan andis ommad riistad omma poisile, ja ütles temmale: Minne, wi neid liñna.

40. Tuomet Jehonatanas padavė savo ginklus berniukui ir liepė juos nunešti į miestą.

40. Da gab Jonathan seine Waffen seinem Knaben und sprach zu ihm: Gehe hin und trage sie in die Stadt.

40. Et Jonathan donna ses armes au garçon qu'il avait avec lui, et lui dit: Va, porte-les à la ville.

40. Y Jonatán dió sus armas a su muchacho, y díjole: Véte, y llévalas a la ciudad.

40 Toen gaf Jonathan zijn gereedschap aan den jongen, dien hij had; en hij zeide tot hem: Ga heen, breng het in de stad.

40. I dał Jonatan oręż swój chłopcu, który z nim był, i rzekł mu: Idź, odnieś do miasta.

40. Átadá azután Jonathán fegyverét a gyermeknek, a ki vele volt, és monda néki: Eredj el, vidd be a városba.

40 И отдал Ионафан оружие свое отроку, бывшему при нем, и сказал ему: ступай, отнеси в город.

40. І передав Йонатан свою зброю хлопцеві, що був при йому, і звелїв йому: Йди, однеси в місто.

41. Ja kun poika oli mennyt, nousi Daavid ylös etelän puolelta; ja hän lankesi kasvoilleen maahan ja kumartui kolme kertaa; ja he suutelivat toisiansa ja itkivät yhdessä; Daavid itki hillittömästi.

41. Ja kuin poika oli mennyt, nousi David siastansa meren puolelta ja lankesi maahan kasvoillensa ja rukoili kolme kertaa; ja he antoivat toinen toisellensa suuta ja itkivät toinen toisensa kanssa; vaan David itki hartaammin.

41. Ja cosca poica oli mennyt nousi Dawid siastans meren puolelda ja langeis maahan caswoillens ja rucoili colme kerta ja annoit suuta toinen toisellens ja itkit waan Dawid itki hartammin.

41 And as soon as the lad had gone, David arose out of (a place) toward the South and fell on his face to the ground and bowed himself three times. And they kissed each other and wept one with another until David surpassed (him).

41. And as soon as the lad was gone, David arose out of a place toward the south, and fell on his face to the ground, and bowed himself three times: and they kissed one another, and wept one with another, until David exceeded.

41. Da Drengen gik ind, saa stod David op Sønder fra og faldt paa sit Ansigt til Jorden og bøjede sig ned tre Gange, og de kyssede den ene den anden og græd den ene med den anden; men David græd mest.

41. Då drängen var ingången, stod David upp af rummet på södra sidone, och föll på sitt ansigte till jordena, och tillbad tre resor; och de kysste hvarannan, och greto tillhopa, ju David aldramest.

41. Se pois läks ärra; ja Tawet tousis ülles louna poolt ja heitis omma silmili mahha ja kummardas kolmkord, ja nemmad andsid teine teisele suud ja nutsid teine teisega, senni kui Tawet üpres wägga nuttis.

41. Berniukui nuėjus, Dovydas pakilo iš už akmenų, parpuolė veidu į žemę ir tris kartus nusilenkė. Juodu pasibučiavo ir ilgai verkė, bet labiausiai Dovydas.

41. Da der Knabe hineinkam, stand David auf vom Ort gegen Mittag und fiel auf sein Antlitz zur Erde und beugte sich dreimal nieder, und sie küßten sich miteinander und weinten miteinander, David aber am allermeisten.

41. Le garçon partit; et David se leva du côté du Midi, se jeta le visage contre terre, et se prosterna trois fois; puis ils s'embrassèrent l'un l'autre, et pleurèrent tous deux, et même David pleura extrêmement.

41. Y como el muchacho fué ido, David se levantó de la parte del mediodía, e inclinóse tres veces postrado en tierra; y besándose el uno al otro, lloraron el uno con el otro, aunque David lloró más.

41 Als de jongen heenging, zo stond David op van de zuidzijde, en hij viel op zijn aangezicht ter aarde, en hij boog zich driemaal; en zij kusten elkander, en weenden met elkander, totdat het David gans veel maakte.

41. A gdy odszedł chłopiec, Dawid wstał od strony południowej, i upadłszy twarzą swoją na ziemię, ukłonił się po trzy kroć, i pocałowawszy jeden drugiego, płakali pospołu; ale Dawid obficiej.

41. Mikor pedig elment a gyermek, felkele Dávid a kő déli oldala mellől és arczczal a földre borula, és háromszor meghajtotta magát; és megcsókolták egymást, és együtt sírtak, mígnem Dávid hangosan zokogott.

41 Отрок пошел, а Давид поднялся с южной стороны и пал лицем своим на землю и трижды поклонился; и целовали они друг друга, и плакали оба вместе, но Давид плакал более.

41. Тим часом же, як ійшов хлопець додому, знявся Давид із місця, що на полуднї, і припав лицем до землї та й уклонився тричі. І поцїлувались вони й плакали один з одним; Давид же плакав більше.

42. Ja Joonatan sanoi Daavidille: Mene rauhassa. Niin on, kuin me molemmat olemme vannoneet Herran nimeen ja sanoneet: 'Herra on todistaja meidän välillämme, minun ja sinun, ja minun jälkeläisteni ja sinun jälkeläistesi välillä iankaikkisesti.'

42. Ja Jonatan sanoi Davidille: mene rauhaan, (ja muista) mitä me olemme vannoneet yhteen Herran nimeen ja sanoneet: Herra olkoon sinun ja minun vaiheellani, minun ja sinun siemenes vaiheella ijankaikkisesti!

42. Ja Jonathan sanoi Dawidille: mene rauhan ja muista mitä me olem wannonet yhteen HERran nimeen ja sanonet: HERra olcon sinun ja minun waihellan minun ja sinun siemenes waihella sen pitä pysymän ijancaickisest.

42 And Jonathan said to David, Go in peace, inasmuch as we have sworn both of us in the name of Jehovah, saying, Jehovah will be between me and you and between my seed and your seed, until everlasting. And he arose and departed and Jonathan went into the city.

42. And Jonathan said to David, Go in peace, forasmuch as we have sworn both of us in the name of the LORD, saying, The LORD be between me and thee, and between my seed and thy seed for ever. And he arose and departed: and Jonathan went into the city.

42. Da sagde Jonathan til David: Gak i Fred! hvad vi begge have svoret i Herrens Navn og sagt: Herren være Vidne imellem mig og imellem dig, og imellem min Sæd og imellem din Sæd evindeligen. Og han stod op og gik bort; men Jonathan kom til Staden.

42. Och Jonathan sade till David: Gack med frid, hvad vi både svorit hafve i Herrans Namn och sagt: Herren vare emellan mig och dig, emellan min säd och din säd, till evig tid. Och han stod upp, och gick sin väg; men Jonathan gick i staden igen.

42. Ja Jonatan ütles Tawetile: Minne rahhoga, jägo nenda, mis meie mollemad olleme wandunud ja Jehowa nimmel üttelnud: Jehowa olgo tunnistusmees mo ja so wahhel, ja mo suggu ja so suggu wahhel iggaweste.

42. Pagaliau Jehonatanas tarė Dovydui: ‘‘Eik ramybėje, nes mudu prisiekėme Viešpaties vardu, sakydami: ‘Viešpats bus tarp tavęs ir manęs, tarp mano palikuonių ir tavo palikuonių per amžius’ ‘‘.

42. Und Jonathan sprach zu David: Gehe hin mit Frieden! Was wir beide geschworen haben im Namen des HERRN und gesagt: Der HERR sei zwischen mir und dir, zwischen meinem Samen und deinem Samen, das bleibe ewiglich. 21:1 Und Jonathan machte sich auf und kam in die Stadt.

42. Et Jonathan dit David: Va en paix, selon ce que nous avons juré tous deux, au nom de l'Éternel, en disant: L'Éternel sera entre moi et toi, et entre ma postérité et ta postérité, à jamais.

42. Y Jonatán dijo a David: Vé en paz: que ámbos habemos jurado por el nombre de Jehová, diciendo: Jehová sea entre mí y tí; entre mi simiente, y entre tu simiente, para siempre. 43 Y él se levantó, y se fué: y Jonatán se entró en la ciudad.

42 Toen zeide Jonathan tot David: Ga in vrede; hetgeen wij beiden in den Naam des HEEREN gezworen hebben, zeggende: De HEERE zij tussen mij en tussen u, en tussen mijn zaad en tussen uw zaad, zij tot in eeuwigheid! Daarna stond hij op, en ging heen; en Jonathan kwam in de stad.

42. I rzekł Jonatan do Dawida: Idź w pokoju; a to, cośmy sobie obaj przysięgli przez imię Paóskie, mówiąc: Pan niech będzie między mną i między tobą, i między nasieniem mojem, i między nasieniem twojem świadkiem aż na wieki, trzymać będziemy.

42. Akkor monda Jonathán Dávidnak: Eredj el békességgel! Mivelhogy megesküdtünk mind a ketten az Úrnak nevére, mondván: Az Úr legyen köztem és közted, az én magom között és a te magod között örökre.

42 И сказал Ионафан Давиду: иди с миром; а в чем клялись мы оба именем Господа, говоря: „Господь да будет между мною и между тобою и между семенем моими семенем твоим", то да будет на веки. (20:43) И встал Давид и пошел, а Ионафан возвратился в город.

42. І каже Йонатан Давидові: Йди в мирі; що ж до того, що ми заприсяглись в імя Господнє, то нехай буде Господь між мною й тобою, як і між моїм і твоїм потомством у вічні часи.

43. Sitten Daavid nousi ja lähti, mutta Joonatan palasi kaupunkiin.

43. Ja hän nousi ja meni matkaansa; mutta Jonatan palasi kaupunkiin.

43. Ja Dawid nousi ja meni matcaans mutta Jonathan palais Caupungijn.

1. Ja temma wöttis kätte ja läks ärra ja Jonatan tulli jälle linna.

42. Dovydas nuėjo, o Jehonatanas sugrįžo į miestą.

43. David se leva donc et s'en alla, et Jonathan rentra dans la ville.

43. A tak wstawszy Dawid odszedł, a Jonatan wszedł do miasta.

43. Felkele ezután és elméne. Jonathán pedig bement a városba.

43. І встав Давид і пійшов, а Йонатан вернувся в місто.