RUUT
592
nä itselleni miehen ja synnyttäi-
sin poikia,
13. Kuinka te odottaisitte niin-
kauvan kuin ne suureksi tulisi-
vat? Ja kuinka te taidatte viivyt-
tää, ettette ota miestä? Ei, mi-
nun tyttäreni: sillä minä suuresti
murehdin teidän tähtenne, ja
Herran käsi on sattunut minuun.
14. Niin he korottivat äänensä ja
itkivät vielä hartaammasti; ja Or-
pa antoi suuta anoppinsa, mutta
Ruut riippui hänessä.
15. Mutta hän sanoi hänelle:
katsos, kälys on palannut omais-
tensa tykö ja jumalainsa tykö:
palaja sinäkin kälys kanssa!
16. Ruut vastasi: älä minulle sitä
puhu, että minä luovun sinusta
ja palajan pois tyköäs; sillä ku-
hunka sinä menet, sinne myös
minä menen, ja kussa sinä yö-
dyt, siellä tahdon myös minä
yötä olla: sinun kansas on mi-
nun kansani, ja sinun Jumalas
on minun Jumalani.
17. Kussa sinä kuolet, siellä mi-
näkin tahdon kuolla ja itseni
haudattaa antaa. Herra tehköön
minulle sen ja sen, jos ei aino-
astaan kuolema eroita meitä!
18. Kuin hän näki hänen täydel-
lä mielellä häntä seuraavan, lak-
kasi hän sitä puhumasta hänen
kanssansa.
19. Ja he matkustivat kahden
Betlehemiin asti. Ja kuin he tuli-
vat Betlehemiin, liikkui koko
kaupunki heidän tähtensä, ja sa-
noivat: onko tämä Noomi?
20. Mutta hän sanoi heille: äl-
käät minua kutsuko Noomi, vaan
kutsukaat minua Mara; sillä
Kaikkivaltias on minun suuresti
surulliseksi tehnyt.
21. Täysinäisenä minä täältä
läksin, vaan Herra antoi minun
tyhjänä palata. Miksi te siis kut-
sutte minua Noomi? sillä Herra
on minun alentanut ja Kaikkival-
tias on minua vaivannut.
22. Ja niin palasi Noomi, ja Ruut
Moabilainen hänen miniänsä pa-
lasi hänen kanssansa Moabilais-
ten maalta; ja he tulivat Betle-
hemiin ohran leikkaamisen alus-
sa.
2. Luku.
I. Ruut menee poimimaan tähkä-
päitä ja osaantuu Boaksen,
Noomin miehen langon pellolle.
II. Boas puhuttelee häntä ystä-
