TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2906
24. Anna heidän hämmästyä si-
nun väkevää käsivarttas, jotka
Jumalan pilkalla sinun pyhää
kansaas vastaan tulevat. Ja niin
Juudas lakkasi puhumasta.
25. Niin tuli Nikanor ja hänen
joukkonsa vaskitorven soitolla ja
suurella huudolla.
26. Mutta Juudas ja hänen jouk-
konsa löivät vihollisia rukouksella
ja huutamisella Jumalan tykö; ja
käsillänsä he tappelivat, mutta
sydämellänsä huusivat Jumalan
tykö,
21. Ja löivät viisineljättäkymmen-
tä tuhatta miestä, ja iloitsivat
suuresti, että Jumala itsensä niin
armolliseksi näyttänyt oli.
28. Kuin tappo loppui ja he me-
nivät pois jälleen, tunnettiin Ni-
kanor haarniskoistansa, että hän
myös tapettu oli.
29. Silloin nousi suuri huuto ja
riemu, ja he kiittivät Jumalaa
kielellänsä.
30. Ja Juudas, joka henkensä ja
tavaransa kansansa edestä alt-
tiiksi antanut, ja hamasta nuo-
ruudestansa kansallensa paljon
hyvää tehnyt oli, käski hakata
pois Nikanorin pään ja kädet ol-
kapäinensä, ja kanssansa Jeru-
salemiin viedä.
31. Kuin hän sinne tuli, kutsui
hän väkensä kokoon, ja asetti
papit alttarin eteen, ja lähetti
linnaan vihollisten perään,
32. Ja näytti Nikanorin pään ja
pilkkaajan käden, jonka hän
Kaikkivaltiaan pyhää huonetta
vastaan ojentanut ja itsestänsä
paljon kerskannut oli.
33. Hän leikkasi myös jumalat-
tomalta Nikanorilta kielen, ja
käski kappaleiksi lintuin eteen
hakata ja käden, jolla hän hul-
luutta tehnyt oli,
templin puoleen ripustaa ylös.
34. Ja kaikki kansa kiitti Juma-
laa taivaasta, ja sanoivat: kiitetty
olkoon se, joka kaupunkinsa var-
jellut on, ettei se ole saastute-
tuksi tullut.
35. Ja pani Nikanorin pään ylös,
että sen jokainen linnasta nähdä
taisi, julkiseksi tiedoksi, että Her-
ra heitä auttanut oli.
36. Se myös yksimielisesti kaikil-
ta päätettiin, ettei sitä päivää
unhotettaisi,
37. Vaan pyhänä pidettäisiin,
nimittäin, kolmas päivä toista-
kymmentä toisesta kuusta tois-
takymmentä, joka Syrian kielellä
