TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2897
kielletyt ovat. Niin se tuli jokai-
selle ilmi, minkätähden nämät
tapetut olivat.
41. Silloin he kiittivät Jumalaa,
vanhurskasta tuomaria, joka sa-
latyön niin ilmi saattanut oli;
42. Ja rukoilivat häntä, ettei hän
tämän synnin tähden heitä kaik-
kia hävittäisi. Ja Juudas, se jalo
sankari, neuvoi joukkoa lohdulli-
sesti, että he edespäin synnistä
itsensä varjelisivat, koska he sil-
millänsä näkivät nämät synteinsä
tähden tapetuksi.
43. Sitte käski hän heidän koota
avun, kaksituhatta drakmaa ho-
piaa; ne hän lähetti Jerusalemiin
rikosuhriksi, ja teki hyvin ja ja-
losti, että hän heitä ylösnouse-
misesta neuvoi.
44. Sillä jos ei hän olisi toivonut
ne ylösnousevan, niin olis turha
ja hulluus ollut kuolleiden edestä
rukoilla.
45. Vaan että hän muisti, että
jota oikiassa uskossa kuolevat,
toivovat iloa ja autuutta, on se
hyvä ja pyhä ajatus ollut.
46. Sentähden on hän myös
näiden kuolleiden edestä rukoil-
lut, että heilie synnit anteeksi
annettaisiin.
N. B. Rukoilla kuolleille syntein
anteeksi antamista, ei sovi us-
kon perustuksen kanssa yhteen;
josta taitaan nähdä, ettei tämä
kirja ole joku perustuskirja!
13. Luku.
Menelauksen kuolemasta, ja An-
tiokuksen rauhan teosta Juu-
daan kanssa.
Yhdeksäntenä vuotena viidettä-
kymmentä toista sataa ilmoitet-
tiin Juudaalle ja hänen joukol-
lensa, että Antiokus Eupator
suurella joukolla Juudeaa vas-
taan tuli,
2. Ja Lysias, hänen edustusmie-
hensä ja ylimmäinen neuvonan-
tajansa, hänen kanssansa, ja
heillä oli sata ja kymmenentu-
hatta Grekiläistä jalkamiestä, ja
viisituhatta ja kolmesataa he-
vosmiestä, ja kaksikolmattakym-
mentä elephanttia, ja kolmesataa
vaunua rantaisilla piikeillä.
3. Oli myös Menelaus antanut
itsensä heidän puolellensa ja
neuvonut Antiokusta suuresta ul-
kokullaisuudesta isänsä maata
hävittämään, että hän sen kaut-
