TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2899
nousi hän ylös yöllä parasten
sotamiesten kanssa, ja karkasi
kuninkaan leiriin, ja löi kuoliaaksi
neljätuhatta miestä ja ensimäiset
elephantit kaikkein niiden kans-
sa, jotka tornissa olivat.
16. Niin saattivat he suuren
hämmästyksen ja pelvon koko
leiriin,
17. Ja menivät kunniallisesti ja
onnellisesti sieltä huomeneltain,
kuin päivä koitti; sillä Jumala oli
heidän auttajansa ollut.
18. Mutta kuningas, kuin hän
koetellut oli, että Juudalaiset
niin rohkiat olivat, palasi takaisin
ja meni sieltä tietöintä matkaa,
19. Ja vei väkensä Betsuraan,
Juudalaisten linnan eteen, jossa
ei vartioita ollut. Mutta hän lyö-
tiin sieltä myös pakoon, ja ei
mitään toimittanut, vaan sai va-
hingon.
20. Sillä Juudas toimitti kaikki,
mitä linnassa tarvittiin.
21. Mutta Juudalaisten seassa
oli yksi Rodokus nimeltä, se il-
moitti vihollisille kaikki salaudet;
mutta hän sai tietää, ja sai hä-
nen kiinni, ja ajoi sieltä pois.
22. Sitte sai kuningas toisen
mielen, ja teki rauhan niiden
kanssa Betsurasta, ja meni sieltä
ja tappeli Juudaan kanssa, Ja
voitettiin.
23. Ja että hän oli tietää saa-
nut, että Philippus hänestä luo-
punut oli, jonka hän Antiokiaan
peräänsä linnan isännäksi jättä-
nyt oli, hämmästyi hän kovin, Ja
antoi suositella Juudalaisten
kanssa, ja teki sovinnon heidän
kanssansa, ja vannoi sen valan
pitävänsä, ja oli niin heidän ys-
tävänsä, ja uhrasi ja kunnioitti
templiä ja piti itsensä ystävälli-
sesti kaupunkia kohtaan,
24. Ja otti Makkabealaisen ystä-
väksensä, ja teki hänen päämie-
heksi Ptolemaidista Gerreniläisiin
asti.
25. Mutta kuin kuningas Ptole-
maidiin tuli, ei Ptolemaidilaiset
mielellänsä sitä sovintoa näh-
neet; sillä he pelkäsivät, ettei
heitä uskottaisi, niinkuin ei he-
kään sanaansa pitäneet olleet.
26. Silloin astui Lysias julkisesti
edes, ja vastasi kuninkaan puo-
lesta, ja puhui niin heidän kans-
sansa, että he siihen tyytyivät,
Ja asetti heidät, että heidän
kaikkea hyvää häneltä toivoman
piti. Sitte vaelsi hän takaperin
