TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2904
niin hän kuoli.
Tämän työn sopimattomuus seli-
tetään tämän kirjan esipuheessa.
15. Luku.
Nikanorin häpiällisestä kuolemas-
ta.
Mutta kuin Nikanor kuuli, että
.Juudas väkinensä Samariassa
oli, ajatteli hän sabbatina heidän
päällensä ilman vaaraa karata.
2. Ja kuin Juudalaiset, jotka hän
kanssansa menemään vaatinut
oli, häntä neuvoivat, ettei hän
niin surkiasti heitä surmaisi,
vaan säästäis pyhäpäivän täh-
den, jonka Jumala itse kunnioit-
tanut ja pyhittänyt oli;
3. Kysyi heiltä se pääkoira: joka
sabbatin pitää käskenyt on, on-
ko hän Herra taivaassa?
4. Ja kuin he vastasivat häntä:
on, hän on elävä Herra, hän on
taivaan Herra, joka seitsemännen
päivän pyhittää käskenyt on;
5. Vastasi hän siihen: niin olen
minä herra maan päällä, ja käs-
ken teidän teitänne valmistaa, ja
kuninkaan tahtoa toimittaa. Mut-
ta ei hän kuitenkaan taitanut ai-
voitustansa täyttää.
6. Ja Nikanor öykkäsi ja kerska-
si, ja oli vahva siitä, että hänen
suuren kunnian saaman piti
Juudaasta.
7. Mutta Makkabealaisella oli
vahva turva ja toivo, että Herra
oli häntä auttava.
8. Ja lohdutti niitä, jotka hänen
kanssansa olivat, ettei he pelkäi-
si pakanoita, jotka tulivat heitä
vastaan, vaan muistaisivat sitä
apua, joka heille usein taivaasta
tapahtunut oli,
9. Ja myös nyt toivoisivat seu-
raavaista voittoa ja apua, jonka
heille Herra lähettävä oli.
10. Näin lohdutti hän heitä laista
ja prophetaista, ja muistutti heil-
le ne onnelliset entiset tappeluk-
set, ja niin teki heidät rohkiaksi.
11. Ja kuin hän heitä niin neu-
vonut oli, luetteli hän myös heil-
le, kuinka pakanat rikkoneet oli-
vat ja tehneet vastaan valaansa,
ja niin varusti heitä, ei luottain
keihästen ja kilpien päälle, vaan
lohdutukseen Jumalan sanasta.
12. Hän sanoi myös heille yhden
näyn, joka uskottava oli, jonka
hän nähnyt oli, josta he kaikki
sydäntä saivat. Ja tämä oli se
