KAPPALEET ESTERIN KIRJASTA
2910
kein jumalain ja sotajoukkoin
Jumala.
13. Opeta minua, kuinka minun
jalopeuran edessä pitää puhu-
man, ja käännä hänen sydämen-
sä, että hän meidän vihollistam-
me rupeais vihaamaan, niin että
hän itse joukkoinensa hukkuis.
14. Ja holhoo meitä kädelläs, ja
auta minua, sinun piikaas, jolla
ei muuta apua ole kuin sinä,
Herra, ainoasti,
15. Sinä, joka kaikki asiat tiedät
ja tunnet, ettei minulla ole iloa
siitä kunniasta, joka minulla ju-
malattomain tykönä olla taitaa,
eikä mielisuosiota pakanalliseen
ja muukalaiseen naimiseen.
16. Sinä tiedät, että minun se
tehdä täytyi, ja en lue miksikään
sitä kunniallista kaunistusta, jota
minä pääni päällä kannan, kuin
minun koreileman pitää, vaan
pidän sen niinkuin saastaisen
rääpäleen, ja en sitä kanna
muulloin, vaan silloin kuin minun
koreileman pitää.
17. Ja en minä ole koskaan
Hamanin kanssa syönyt, enkä
iloissani ollut kuninkaan pöydäl-
lä, en myös ole juonut uhrien
viinasta.
18. Ja sinun piikas ei ole kos-
kaan iloissansa ollut, sittenkuin ;
minä tänne tulin tähänasti, vaan
ainoasti sinussa, Herra, Abraha-
min Jumala.
19. Kuule hyljättyin ääni, sinä
väkevä Jumala ylitse kaikkein, ja
pelasta meitä jumalattoman kä-
sistä, ja vapahda minua minun
tuskistani!
Tämä olkoon viidennen luvun
alun selitys:
Ester löytää armon kuninkaan
edessä.
4. Ja kolmantena päivänä riisui
hän jokapäiväiset vaatteensa, ja
puki itsensä kuninkaalliseen kau-
nistukseen,
5. Ja oli sangen ihana, ja huusi
Jumalan ja Vapahtajan tykö, jo-
ka kaikki näkee.
6. Ja otti myötänsä kaksi piikaa
ja nojasi itse toisen päälle hil-
jaksensa.
7. Mutta toinen seurasi häntä ja
kantoi hänen hameensa lievettä.
8. Ja hänen kasvonsa olivat
sangen kauniit, ihanat ja ilon
muotoiset, vaan hänen sydä-
