TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2902
vastaan, ja antoi sotaväkensä
mennä pois.
24. Ja piti Juudaan kunniassa
kansan edessä, ja käytti itsensä
ystävällisesti hänen kanssansa;
25. Neuvoi myös häntä naimaan
ja lapsia siittämään. Niin otti
Juudas emännän, ja oli yhdessä
sen kanssa hyvässä rauhassa.
26. Kuin Alkimus näki nämät
kaksi sopivan ja rauhan tehneen,
meni hän jälleen Demetriuksen
tykö ja kantoi Nikanorin päälle,
että hän petolliseksi tullut oli;
sillä hän oli Juudaan, kuninkaan
vihamiehen, hänen siaansa
ylimmäiseksi papiksi tehnyt.
27. Niin käännettiin kuningas
tämän pahanilkisen valheesta ja
vihastui suuresti, ja kirjoitti Ni-
kanorille, ettei hänelle millään
muotoa se kelvannut, että hän
Juudalaisten kanssa rauhan teh-
nyt oli, ja käski hänen kiiruusti
ottaa kiinni Makkabealaisen ja
Antiokiaan lähettää.
28. Kuin tämä käsky Nikanorille
tuli, tuli hän murheelliseksi, ja oli
pahalla mielellä, ettei hän lu-
paustansa pitää taitanut, ja ei
kuitenkaan Juudas mitään rikko-
nut ollut.
29. Mutta kuitenkin, ettei hän
kuningasta vastaan mitään tehdä
tohtinut, aikoi hän hänen ottaa
kiinni kavaluudella.
30. Mutta kuin Makkabealainen
ymmärsi, ettei hän niin ystävälli-
sesti hänen kanssansa ollut kuin
ennen, ja näkyi, ettei se mitään
hyvää aavistanut, otti hän moni-
kahtoja tykönsä ja lymytti itsen-
sä hänen edestänsä.
31. Mutta kuin Nikanor näki, että
Makkabealainen hänen kavalasti
ennättänyt oli, meni hän kaunii-
sen pyhään templiin, ja käski
pappein, jotka siellä uhrasivat,
miestä sieltä antamaan ulos.
32. Mutta kuin he korkiasti ja
kalliisti vannoivat, ettei he tietä-
neet, kussa hän oli, ojensi hän
oikian kätensä templin puoleen,
ja vannoi:
33. Jos ette minulle Juudaa si-
dottuna anna, niin minä tämän
Jumalan huoneen kukistan ja
alttarin maahan revin, ja panen
Bakkuksen kauniin kirkon siihen
siaan.
34. Ja kuin hän nämät puhunut
oli, meni hän sieltä pois. Mutta
papit nostivat kätensä taivaasen
päin, ja huusivat hänen tykönsä,
