TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2901
11. Kuin hän nämät puhunut oli,
julmistuivat myös ne muut Juu-
daa vastaan, ja kehoittivat De-
metriuksen häntä vastaan;
12. Että hän kohta kutsui Ni-
kanorin, päämiehen elephanttein
kalun päällä, ja asetti hänen
päämieheksi Juudalaisia vastaan,
13. Ja käski hänen Juudaan
tappaa, ja hänen joukkonsa ha-
joittaa, ja Alkimuksen ylimmäi-
seksi papiksi panna.
14. Silloin kokoontuivat Nikanorin
tykö kaikki pakanat, jotka Juu-
das oli ajanut pois maalta, ja
toivoivat Juudalaisten vahingosta
itsellensä onnea.
15. Kuin Juudas ja hänen jouk-
konsa kuulivat, että Nikanor oli
tulossa heitä vastaan, ja pakanat
joka haaralta joukottain hänen
tykönsä tulivat, tuhkasivat he it-
sensä ja huusivat Jumalan tykö,
joka kansaansa maailman alusta
varjellut ja joukkoansa ilmeisesti
auttanut oli.
16. Kuin heidän päämiehensä
heitä käski, nousivat he ylös, ja
karkasivat vihollisten päälle vä-
hän kaupungin Dessan tykönä.
17. Mutta Simon, Juudaan veli,
tarttui Nikanoriin, ja Nikanor olis
pikimmältänsä lyöty, että viholli-
set hänen saavuttaneet olivat,
ennenkuin hän heidät huomaitsi.
18. Kuin Nikanor kuuli Juudaalla
senkaltaisia tuimia miehiä ole-
van, jotka ei henkeänsä ja tava-
raansa säästäneet isänsä maan
tähden, pelkäsi hän, eikä tahto-
nut heidän kanssansa enää ta-
pella,
19. Vaan lähetti hänen tykönsä
Possidoniuksen, Teodotuksen ja
Matatiaan, rauhaa hänen kans-
sansa tekemään.
20. Kuin he nyt kauvan sitä
neuvoa pitäneet olivat, ja heidän
päämiehensä väelle kaikki asiat
tietää antanut oli, ja he asiasta
sopivat, suostuivat he siihen so-
vintoon,
21. Ja määräsivät yhden päivän,
jona he molemmat yksinänsä piti
tuleman yhteen. Kuin se päivä
joutui, pantiin kummallekin istuin.
22. Ja Juudas asetti monikahto-
ja haarniskoihin, ei kauvas siitä,
ettei viholliset olisi tapaturmasti
häntä pettäneet. Ja puhuivat
toinen toisensa kanssa tarpeen-
sa.
23. Ja Nikanor oli Jerusalemissa
kauvan, ja ei mitään tehnyt heitä
