HISTORIA SUSANNASTA JA DANIELISTA
2916
10. Mutta he himoitsivat mo-
lemmat häntä,
11. Ja häpesivät toinen toisel-
lensa ilmoittaa, ja kumpikin olis
mielellänsä hänen kanssansa
maannut,
12. Ja vartioitsivat joka päivä vi-
riästi häntä, että he ainoasti hä-
nen nähneetkin olisivat.
13. Mutta toinen sanoi toiselle:
käykäämme kotia, sillä nyt on
ruan aika.
14. Ja kuin he toinen toisestan-
sa erinneet olivat, palasi kumpi-
kin takaperin, ja tulivat jälleen
yhteen. Kuin toinen kysyi toisel-
ta, tunnustivat he molemmat pa-
han himonsa. Sitte mielistyivät
he vartioitsemaan, koska he löy-
täisivät vaimon yksinänsä.
15. Ja kuin he soveliaan päivän
olivat määränneet häntä väijyäk-
sensä, tuli Susanna kahden pii-
kansa kanssa, niinkuin hänen
tapansa oli, yrttitarhaan pese-
mään itsiänsä; sillä silloin oli
sangen palava.
16. Ja ei yrttitarhassa ollut yh-
tään ihmistä, paitsi näitä kahta
vanhaa, jotka itsensä lymyttä-
neet olivat, ja vartioitsivat häntä.
17. Ja hän sanoi piioillensa:
tuokaat minulle balsamia ja
saippuaa, ja sulkekaat yrttitarha,
että minä itseni pesisin.
18. Ja piiat tekivät niinkuin hän
oli käskenyt, ja sulkivat yrttitar-
han, ja menivät pois salaportista,
tuomaan hänelle, mitä hän tah-
toi; ja ei huomanneet miehiä, sil-
lä he olivat itsensä lymyttäneet.
19. Kuin piiat olivat menneet
pois, tulivat ne kaksi vanhaa, ja
juoksivat hänen tykönsä, ja sa-
noivat:
20. Katso, yrttitarha on suljettu,
ja ei kenkään näe meitä, ja me
olemme syttyneet sinun rakkau-
destas, tee siis meidän tahtom-
me.
21. Mutta jos et sinä tahdo, niin
me tunnustamme sinun päälles,
että me nuoren miehen yksin si-
nun tykönäs löytäneet olemme,
ja että sinä piikas olet sen täh-
den lähettänyt pois.
22. Niin Susanna huokasi ja sa-
noi: voi, kuinka suuressa tuskas-
sa minä olen! sillä jos minä sen
teen, niin minun pitää kuoleman;
mutta jos en minä sitä tee, niin
en minä pääse teidän käsistän-
ne.
23. Kuitenkin ennen tahdon minä
