TOINEN MAKKABEALAISTEN KIRJA
2900
Antiokiaan jälleen. Näin on tä-
män kuninkaan matkustus ja ko-
tia palajaminen ollut.
14. Luku.
Nikanorin uskottomuudesta ja
Ratsiksen kuolemasta.
Kolmen vuoden perästä ymmärsi
Juudas ja hänen joukkonsa, että
Demetrius Seleukuksen poika
Tripoliin paljolla väellä ja paljoil-
la haaksilla tullut oli,
2. Ja maan voittanut, ja An-
tiokuksen edustusmiehensä Lysi-
aan kanssa lyönyt oli.
3. Mutta Alkimus, joka ennen
ylimmäinen pappi oli ollut ja
kiusauksen ajalla häpiällisesti
luopunut, ja nyt, ajatteli, ettei
hän hengissä pysyä eikä jälleen
ylimmäisen papin virkaan tulla
taitanut,
4. Meni kuningas Demetriuksen
tykö ensimäisenä vuotena kuu-
dettakymmentä toista sataa, ja
vei hänelle kultaisen kruunun,
palmut ja öljypuun oksat, jotka
templin omat olivat,
5. Ja ensimäisen päivän hän vii-
vytteli, että hän soveliaan aikan-
sa näkis hänen kiukkuunsa.
6. Kuin Demetrius antoi kutsua
hänen hallituksensa eteen ja hä-
neltä kysyä, kuinka Juudalaisten
menoin laita oli, ja mitä he teki-
vät? vastasi hän näin:
Juudalaiset, jotka itsensä kutsu-
vat Juudalaisiksi, joidenka pää-
mies Juudas Makkabealainen on,
kehoittavat aina sotaa ja kapi-
naa, eikä suo valtakunnalle rau-
haa;
7. Ovat myös minulta isällisen
kunniani, nimittäin pappeuden,
ryövänneet; sen tähden olen mi-
nä tänne tullut:
8, Ensisti kuninkaalle hyväksi, ja
että minä uskollinen olisin; toi-
seksi, että minä myös mielelläni
kansalleni neuvoa toimittaisin.
Sillä senmuotoisella pahalla me-
nolla koko meidän sukukuntam-
me hukkuu.
9. Sentähden katsakaan kunin-
gas niihin asioihin, ja kuuluisan
hyvyytensä tähden maakuntaa ja
koko meidän sukukuntaamme
tässä asiassa neuvokoon ja aut-
takoon.
10. Sillä niinkauvan kuin Juudas
elää, on mahdotoin, että rauha
maalla olis.
