P. PAAVALIN EPISTOLA ROOMALAISILLE
2310
sä tervehtii, sekoittaen siihen ja-
lon neuvon ihmisten opista, joka
ajallansa evankeliumin ja kristilli-
sen opin sekaan tuleva oli ja
pahennuksen saattava. Niinkuin
hän jo ennen visusti nähnyt olis
ne moninaiset ihmisten säädyt ja
käskyt, jotka Roomista ja Roo-
malaisten kautta piti tuleman, ja
heidän petolliset kirjansa ja ope-
tuksensa, jotka nyt kaiken maa-
ilman upottaneet ovat, ja sekä
tämän epistolan ja koko Pyhän
Raamatun, että myös kaiken
hengen ja uskon sammuttaneet,
niin ettei silleen muuta ole, kuin
se epäjumala, vatsa, jonka pal-
velijaksi pyhä Paavali heidät kut-
suu ja nimittää. Jumala meitä
heistä varjelkoon, Amen!
Näin me täydellisesti tästä epis-
tolasta löydämme, mitä kristityn
ihmisen tietämän pitää, nimittäin,
mikä laki, evankeliumi, synti,
rangaistus, armo, usko, vanhurs-
kaus, Kristus, Jumala, hyvät työt,
rakkaus, toivo ja risti on. Ja
kuinka meidän pitää meitämme
käyttämän jokaista kohtaan, mi-
kä hän olis, hyvä eli paha, hurs-
kas eli syntinen, väkevä eli heik-
ko, ystävä eli vihollinen, ja kuin-
ka meidän pitää myös itse mei-
tämme kohtaan käyttämän. Kaik-
ki nämät on hän Raamatulla vä-
kevästi vahvistanut, niin myös
omilla ja prophetain töillä, niin
ettei tästä silleen mitään puutu.
Sentähden on nähtävä, että py-
hä Paavali tahtoi tähän episto-
laan kaiken sen lyhykäisesti
päättää ja sulkea, mika kristilli-
seen ja evankeliumin oppiin tu-
lee, ja niin hän valmistaa tien
Vanhaan Testamenttiin; sillä il-
man epäilemättä, joka tämän
epistolan pitää hyvin sydämes-
sänsä, hänellä on kaiken Vanhan
Testamentin kirkkaus ja voima.
Sentähden pitää jokaisen kristi-
tyn itsensä aina tähän totutta-
man ja harjoittaman. Johonka
Jumala armonsa antakoon,
Amen!
1 LUKU
I. Paavali puhuu virkansa hyödyl-
lisyydestä, ja toivottaa uskovai-
sille Roomalaisille armoa ja rau-
haa. II. Ikävöitsee tulla heidän
tykönsä saarnaamaan autuaaksi
tekeväistä evankeliumia. III.
Osoittaa pakanat, jotka luonnol-
