KORKEA VEISU
1401
12. En minä tietänyt, että minun
sieluni minun hamaan minun
mieluisen kansani vaunuihin asti
asettanut oli.
13. Palaja, palaja Sulamit: palaja,
palaja nähdäksemme sinua*. Mi-
tä te näitte Sulamitissa, paitsi
sotajoukkoin tanssia?
7. Luku.
I. Ylkä kirjoittaa kokonansa mor-
siamen sisällisen kauneuden. II.
Morsian sitä vastaan kohtaa yl-
kää rakkaudella, toivottaen seu-
rakunnalle lisääntymistä.
I. Kuinka ihana on sinun käyntös
kengissäs*, sinä päämiehen ty-
tär; sinun molemmat lantees
ovat yhtäläiset niinkuin kaksi
käätyä, jotka taitavan kädet teh-
neet ovat+.
2. Sinun napas niinkuin ympy-
riäinen malja, josta ei koskaan
juoma puutu*; sinun vatsas on
niinkuin nisuläjä, istutettu ympäri
ruusuilla+.
3. Sinun molemmat rintas ovat
niinkuin kaksi nuorta metsä-
vuohen kaksoista.
4. Sinun kaulas on niinkuin
elephantinluinen torni*; sinun
silmäs** ovat niinkuin Hesbo-
nin*** kalalammikot+ Batrabbi-
min portissa++; sinun nenäs+++
on niinkuin Libanonin torni, joka
katsoo Damaskuun päin§.
5. Sinun pääs on niinkuin Kar-
meli*, sinun pääs hiukset niin-
kuin kuninkaan purpura+, poi-
muinen.
6. Kuinka ihana ja suloinen olet
sinä minun armaani hekumassa.
7. Sinun vartes on niinkuin pal-
mupuu*, ja sinun rintas+ ovat
viinimarjarypälten kaltaiset.
8. Minä sanoin: minun täytyy as-
tua palmupuuhun* ja ruveta+
sen oksiin: anna sinun rintas ol-
la niinkuin viinapuun marjarypä-
leet, ja sinun sierantes haju on
niinkuin omenain (haju),
9. Ja sinun suus niinkuin paras
viina*, joka huokiasti menee ys-
tävääni, ja saattaa uneliasten
huulet puhumaan+.
10. II. Minun ystäväni on minun,
ja hän himoitsee minua.
11. Tule, ystäväni, käykäämme
tästä kedolle, ja viipykäämme
maakylissä.
12. Että me nousisimme varhain*
viinamäkeen, ja näkisimme, jos
