KORKEA VEISU
1402
viinapuut kukoistavat ja puhkee-
maan rupeevat, jos granatome-
nat ovat tulleet ulos: siellä minä
annan sinulle minun rakkauteni+.
13. Kukkaset antavat hajunsa, ja
meidän ovemme edessä ovat
kaikkinaiset hyvät hedelmät*:
minun ystäväni, minä olen sinul-
le tallelle pannut** sekä uudet
että vanhat+.
8. Luku.
I. Morsian ikävöitsee Kristuksen
lihaan tulemista, josta Kristus
häntä leppyisesti vakuuttaa. II.
Seurakunta rukoilee itsellensä
holhousta, saa siitä lempiän vas-
tauksen ja ikävöitsee Kristuksen
viimeisen tulemisen kiiruhtamista.
I. Jospa minä sinun löytäisin*
ulkona, minun veljeni, sinä joka
minun äitini nisiä** imenyt olet,
ja sinun suuta antaisin+, ja ettei
kenkään minua pilkkaisi.
2. Mitä ottaisin sinun ja saattai-
sin sinua minun äitini* huonee-
sen, jossa minua opettaisit+; ja
minä annan sinulle kryydättyä
viinaa ja granatomenan makiaa
viinaa.
3. Hänen vasen kätensä on mi-
nun pääni alla, ja hänen oikia
kätensä halaa minua.
4. Minä vannotan teitä, Jerusa-
lemin tyttäret, ettette armastani
herätä, eli vaivaa häntä siihenas-
ti kuin hän itse tahtoo.
5. Kuka on se, joka korvesta tu-
lee*, ja nojaa ystävänsä päälle?
Omenapuun alla** minä sinua
herätän***, jossa sinun äitis si-
nun synnyttänyt+ on, jossa hän
sinun siitti, joka sinun synnytti++.
6. II. Pane minua niinkuin sinetti*
sydämees, ja niinkuin sinetti kä-
sivartees; sillä rakkaus on väke-
vä+ niinkuin kuolema, ja kiivaus
on vahva niinkuin helvetti: hänen
hiilensä hehkuvat ja ovat Herran
tuli;
7. Niin ettei vedenkään paljous
taida rakkautta sammuttaa, eli
virrat sitä upottaa. Jos joku an-
tais kaiken taloinsa tavaran rak-
kaudesta, niin ei se mitään
maksaisi.
8. Meidän sisaremme on vähä,
ja ei hänellä ole rintoja. Mitä
meidän pitää tekemän sisarel-
lemme sinä päivänä, jona hänes-
tä puhutaan?
9. Jos hän on muuri, niin me
