SAARNAAJA
1392
4. Joka ilmaa katsoo, ei se kyl-
vä; ja joka pilviä kurkistelee, ei
se mitään leikkaa.
5. Niinkuin et sinä tiedä tuulen
tietä, ja kuinka luut äidin koh-
dussa valmistetaan*, niin et sinä
myös tiedä Jumalan töitä, joka
kaikki tekee+.
6. II. Kylvä siemenes huomenel-
tain, ja älä pidä* kättäs ylös eh-
toona; sillä et sinä tiedä, kumpi
paremmin menestyy, ja jos mo-
lemmat ovat hyvät niinkuin toi-
nen.
7. Valkeus on suloinen*, ja se
on silmille otollinen nähdä au-
rinkoa.
8. Sillä jos joku ihminen kauvan
elää, ja on kaikissa iloinen, niin
hän kuitenkin ajattelee ainoas-
taan pahoja päiviä, että niitä
niin monta on; sillä kaikki, mitä
hänelle tapahtuu, on turhuus.
9. Niin iloitse nyt, nuorukainen,
lapsuudessas, ja anna sydämes
iloinen olla nuoruudessas: tee,
mitä sydämes käskee ja silmilles
on kelvollinen*, ja tiedä, että
Jumala kaikkein näiden tähden
sinun tuomion eteen asettaa+;
10. Ja pane pois murhe sydä-
mestäs, ja heitä pois paha lihas-
tas; sillä lapsellisuus ja nuoruus
on turha.
12. Luku.
I. Neuvotaan jumalisuuteen jo
nuoruudessa, ennen kuin van-
huuden vaivalloisuudet lähesty-
vät. II. Päätökseksi osoitetaan
kaikki olevan turhuus, paitsi Ju-
malan sanaa ja jumalisuutta,
joista varoitetaan vaaria otta-
maan.
I. Ajattele Luojaas* nuoruudes-
sas+, ennenkuin pahat päivät tu-
levat, ja vuodet lähestyvät§,
koskas olet sanova: ei ne minul-
le kelpaa;
2. Ennenkuin aurinko ja valkeus,
kuu ja tähdet pimiäksi tulevat, ja
pilvet tulevat jälleen sateen jäl-
keen;
3. Silloin koska vartiat huonees-
sa värisevät, ja väkevät notkista-
vat itsensä, ja jauhajat ovat jou-
tilaina, että he harvaksi tulleet
ovat, ja näkö tulee pimiäksi ak-
kunan lävitse;
4. Ja ovet katua vastaan sulje-
taan, niin että myllyn ääni vai-
kenee, ja hän heräjää linnun
