KORKEA VEISU
1397
tytärten tähden.
11. Lähtekäät ulos, te Zionin tyt-
täret, ja katselkaat kuningas Sa-
lomoa* siinä kruunussa+, jolla
hänen äitinsä hänen kruunan-
nut§ on, hänen hääpäivänsä**,
ja hänen sydämensä ilopäivänä.
4. Luku.
I. Ylkä kehuu, vertausten alla,
seurakunnan ihanaisuutta. II. Ke-
hoittaa morsianta erkanemaan
pakanallisuudesta armon osalli-
suuteen. III. Kirjoittaa seurakun-
nan hedelmällisen hyödytyksen;
morsian kutsuu ylkää.
I. Katso, armaani! sinä olet iha-
nainen*, katso, ihanainen sinä
olet: sinun silmäs** ovat niinkuin
mettisen+ silmät palmikkos välil-
lä; sinun hiukses ovat niinkuin
vuohilauma, jotka ovat kerityt
Gileadin vuorella.
2. Sinun hampaas ovat niinkuin
laumat kerittyin villain kanssa,
jotka pesosta* tulevat, jotka
kaikki kaksoisia kantavat, ei
myös yksikään heistä ole he-
delmätöin.
3. Sinun huules ovat niinkuin tu-
lipunainen* rihma, ja sinun pu-
hees ovat suloiset; sinun poskes
ovat niinkuin granatin omenan
lohko, sinun palmikkos välillä.
4. Sinun kaulas on niinkuin Da-
vidin torni*, joka on rakennettu
vahvalla muurilla, jossa tuhannen
kilpeä riippuu+, ja kaikkinaiset
väkeväin sota-aseet.
5. Sinun kaksi rintaas* ovat niin-
kuin kaksi nuorta metsävohlaa,
jotka kukkasten seassa laitumel-
la käyvät.
6. Siihenasti että päivä soi-
peemmaksi tulee, ja varjo ka-
too*: minä menen+ mirrhamin
vuorelle, ja pyhän savun kukku-
lalle§.
7. II. Sinä olet kokonas ihana,
minun armaani, ja ei sinussa ole
yhtään virhettä.
8. Tule kanssani, morsiameni, Li-
banonista, tule kanssani Libano-
nista, mene sisälle, astu tänne
Amanan kukkulalta, Senirin Her-
monin niskalta, jalopeuran luo-
lasta ja leopardein vuorelta.
9. Sinä olet ottanut minun sy-
dämeni* pois, sisareni, rakas
morsiameni: sinä olet ottanut
sydämeni pois+ sinun yhdellä
silmälläs ja yhdellä kaulakäädyl-
