SAARNAAJA
1391
pitää madon pistämän.
9. Joka kiviä vierittää, hän siinä
itsensä loukkaa: joka puita hal-
kaisee, hän tulee siitä vaaraan.
10. Kuin rauta tylsäksi tulee, ja
ei pysty, niin täytyy lujemmin ru-
veta; niin myös on viisaus hyvä
ojentamaan.
11. Ei lakkari parempi ole kuin
kärme*, joka lumoomata pistää.
12. Viisaan suun sanat ovat
otolliset*; vaan tyhmän huulet
nielevät hänen.
13. Hänen puheensa alku on
tyhmyys, ja sen loppu on vahin-
gollinen hulluus.
14. Tyhmällä on paljo puhetta*;
sillä ei ihminen tiedä, mitä ta-
pahtuva on: ja kuka tahtoo hä-
nelle sanoa, mitä tuleva on+?
15. Tyhmäin työt tulevat työ-
lääksi, ettei tiedetä kaupunkiin
mennä.
16. II. Voi sinuas, maakunta, jon-
ka kuningas lapsi on*, ja jonka
ruhtinaat varhain syövät+.
17. Hyvä on sinulle, maakunta,
jonka kuningas ruhtinasten poika
on, ja jonka ruhtinaat oikialla
ajalla syövät, vahvistukseksi ja ei
hekumaksi.
18. Sillä laiskuuden tähden ma-
lat maahan putoovat, ja joutilain
kätten tähden tulee huone vuo-
tamaan.
19. Nauruksi he valmistavat lei-
pää, ja viina iloittaa eläviä: ja
raha kaikki toimittaa.
20. Älä kiroile kuningasta* sy-
dämessäs, ja älä kiroile rikasta
makauskammiossas; sillä linnut
taivaan alla vievät sinun äänes,
ja joilla siivet ovat, ilmoittavat
sinun sanas+.
11. Luku.
Neuvo I. Anteliaisuuteen ilman
viivytystä, II. Ajasta vaaria otta-
maan, ja jo nuoruudessa taidolla
ajattelemaan loppua ja tuomiota.
I. Anna leipäs mennä veden ylit-
se*, niin sinä sen pitkän ajan
perästä löytävä olet+.
2. Anna osa* seitsemälle ja
kahdeksalle; sillä et sinä tiedä,
mikä kova onni maan päälle tul-
la taitaa.
3. Kuin pilvet täynnä ovat, niin
ne antavat sateen maan päälle.
Ja jos puu kaatuu etelään eli
pohjaan: kuhunka paikkaan puu
kaatuu, siinä sen oleman pitää.
