KORKEA VEISU
1395
gasta.
2. Luku.
I. Yljän ystävyydellä ja läsnäole-
misella tulee morsian virvoitetuk-
si. II. Kuultuansa yljän huolenpi-
don ja kutsumisen, syttyy morsi-
an rakkaudesta ja rukoilee.
I. Minä olen Saronin kukkanen*,
ja kukoistus laaksossa.
2. Niinkuin ruusu* orjantappu-
roissa+, niin on armaani tytärten
seassa.
3. Niinkuin omenapuu* metsä-
puiden seassa, niin on ystäväni
poikain seassa: minä istun hä-
nen varjossansa**, jota minä
anon, ja hänen hedelmänsä+ on
minun suussani makia.
4. Hän johdattaa minua viinakel-
lariinsa*; ja rakkaus on hänen
lippunsa+ minun päälläni.
5. Virvoittakaat* minua viinalei-
leillä, ja vahvistakaat minua
omenilla; sillä minä olen sairas
rakkaudesta.
6. Hänen vasen kätensä on mi-
nun pääni alla, hänen oikia kä-
tensä halaa minua.
7. II. Minä vannotan teitä, Jeru-
salemin tyttäret, metsävuohten
eli naaraspeurain kautta kedolla,
ettette herätä eli vaivaa armas-
tani, siihen asti kuin hän itse
tahtoo.
8. Tämä on ystäväni ääni, katso,
hän tulee*: hän hyppää vuorilla
ja karkaa kukkuloille.
9. Ystäväni on metsävuohen eli
nuoren peuran kaltainen: katso,
hän seisoo seinän takana, ja
katsoo akkunasta sisälle*, ja
kurkistelee häkin lävitse.
10. Ystäväni vastaa ja sanoo
minulle: nouse armaani, ihanai-
seni, ja tule.
11. Sillä katso, talvi on kulunut,
ja sade lakannut ja mennyt pois:
12. Kukkaset ovat puhjenneet
kedolla, kevät on tullut, ja tou-
komettisen ääni kuuluu meidän
maassamme;
13. Fikunapuut puhkeevat, viina-
puut* kukoistavat ja antavat ha-
junsa+: nouse, armaani, ihanai-
seni, ja tule.
14. Kyhkyläiseni vuoren raossa*
ja kivirauniossa, anna minun
nähdä kasvos, anna minun kuul-
la äänes; sillä sinun äänes on
suloinen, ja kasvos+ ihanainen.
15. Ottakaat meille ketut kiinni,
