KORKEA VEISU
1398
läs.
10. Kuinka ihana on sinun rak-
kautes, sisareni, rakas mor-
siameni: sinun rakkautes on su-
loisempi kuin viina, ja sinun voi-
tees haju voittaa kaikki yrtit.
11. Sinun huules, morsiameni,
ovat niinkuin valuva* mesileipä+:
mesi ja maito on sinun kieles
alla, ja sinun vaattees haju on
niinkuin Libanonin haju.
12. III. Minun sisareni, rakas
morsiameni, sinä olet suljettu
kryytimaa*, lukittu lähde+, kiinni-
pantu kaivo.
13. Sinun istutukses* ovat niin-
kuin yrttitarha granatomenista,
kalliin hedelmän kanssa, syprit
narduksen kanssa;
14. Nardukset saframin kanssa,
kalmus ja kaneli, kaikkinaisen
pyhän savun puiden kanssa,
mirrham ja aloes kaikkein paras-
ten yrttein kanssa.
15. Niinkuin kryytimaan kaivo, ja
elävänveden lähde, joka Libano-
nista vuotaa.
16. Nouse pohjatuuli, ja tule
lounatuuli ja puhalla* yrttitarhani
lävitse, että sen yrtit vuotaisi-
vat+. Ystäväni tulkoon kryyti-
maahansa, ja syökään hänen
kalliita hedelmiänsä.
5. Luku.
I. Yljän puhuttelemiseen ja kolku-
tukseen herää morsian; eroittaa,
yljän avulla, uneliaisuuden ja
maalliset esteet itsestänsä, ja
nousee avaamaan ovea. II. Nous-
tuansa, havaitsee yljän men-
neeksi pois, tulee murheelliseksi,
etsii häntä ja on vaarassa. III.
Pyytää hengellisiä Jerusalemin
tyttäriä avuksensa, jutellen heille
yljän muodon.
I. Minä tulin, sisareni, rakas mor-
siameni, yrttitarhaani*, ja olen
mirrhamini ja yrttini leikannut
ylös. Minä olen syönyt mesilei-
päni hunajan kanssa: minä olen
juonut viinani minun maitoni
kanssa: syökäät armaani, ja juo-
kaat+ ystäväni, ja juopukaat.
2. Minä makaan, ja minun sy-
dämeni valvoo*; se on ystäväni
ääni, joka kolkuttaa+. Avaa mi-
nun eteeni, sisareni, armaani,
kyhkyläiseni, ihanaiseni; sillä mi-
nun pääni on täynnä kastetta§,
ja minun palmikkoni täynnä yön
pisaria.
