KORKEA VEISU
1396
ne vähät ketut*, jotka turmelevat
viinamäet; sillä meidän viinamä-
kemme ovat röhkäleillä.
16. Ystäväni on minun, ja minä
hänen*, joka kaitsee+ kukkasten
keskellä,
17. Siihenasti että päivä jääh-
tyy*, ja varjot kulkevat pois. Pa-
laja+, ole niinkuin metsävuohi,
ystäväni, eli niinkuin nuori peura
Eroitusvuorilla§.
3. Luku.
I. Morsian hakee ja löytää yljän
ja riippuu hänessä kiintiästi. II.
Ylkä pitää huolta morsiamesta ja
ylistää häntä. III. Kirjoitetaan yl-
jän vuode, Salomon esikuvalla.
I. Minä etsin* yöllä vuoteessani,
jota minun sieluni rakastaa: mi-
nä etsin häntä, mutta en löytä-
nyt häntä+.
2. Nyt minä nousen, ja käyn
kaupunkia ympäri, kaduilla ja ku-
jilla, ja etsin, jota minun sieluni
rakastaa: minä etsin häntä, mut-
ta en minä häntä löytänyt.
3. Vartiat, jotka käyvät kaupun-
kia ympäri, löysivät minun*.
Oletteko nähneet, jota minun
sieluni rakastaa?
4. Kuin minä heistä vähä erkau-
sin, löysin minä, jota minun sie-
luni rakastaa*; minä tartuin hä-
neen, ja en tahdo häntä laskea,
siihenasti että minä hänen saa-
tan äitini+ huoneesen§, äitini
kammioon.
5. II. Minä vannotan teitä, Jeru-
salemin tyttäret, metsävuohten
eli naaraspeurain kautta kedolla,
ettette herättäisi armastani eli
vaivaisi häntä, siihenasti kuin
hän tahtoo.
6. Kuka on tämä, joka lähtee
korvesta, niinkuin nouseva savu*,
mirrhamin suitsutus+, pyhä savu
ja kaikkinaiset apotekarin yrtit?
7. III. Katso, Salomon vuoteen
ympärillä seisovat kuusikymmen-
tä väkevää*, Israelin väkevistä.
8. He pitävät kaikki miekkaa ja
ovat soveliaat sotaan; jokaisella
on hänen miekkansa vyöllänsä
pelvon tähden yöllä.
9. Kuningas Salomo antoi tehdä
itsellänsä lepokammion Libano-
nin puista:
10. Sen patsaat hän teki hopias-
ta, ja sen peitteen kullasta, is-
tuimen purpurasta, ja permannon
soveliaasti lasketun, Jerusalemin
