KORKEA VEISU
1394
2. I. Hän suuta antakoon minun,
suunsa antamisella*; sillä sinun
rakkautes on suloisempi kuin vii-
na+,
3. Sinun hyväin voidettes hajun
tähden*. Sinun nimes+ on vuo-
datettu öljy; sentähden piikaiset
sinua rakastavat§.
4. Vedä* minua, niin me juok-
semme perässäs+: Kuningas§ vie
minun kammioonsa**: Me iloit-
semme ja riemuitsemme sinusta,
me muistamme sinun rakkauttas
enempi kuin viinaa: hurskaat ra-
kastavat sinua.
5. Minä olen musta, mutta san-
gen otollinen*, te Jerusalemin
tyttäret, niinkuin Kedarin majat,
niinkuin Salomon kirjoiteltu vaa-
te.
6. Älkäät sitä katsoko, että minä
niin musta olen; sillä päivä (a)
on minun polttanut*: minun äitini
lapset vihastuivat+ minun päälle-
ni: he ovat asettaneet minun vii-
namäen vartiaksi§, mutta en mi-
nä varjellut viinamäkeäni**.
7. Sano minulle sinä*, jota mi-
nun sieluni rakastaa: kussas lai-
dunta pidät, ja kussas lounaalla
lepäät? ettei minun pitäisi poik-
keeman kumppanies lauman ty-
kö+.
8. II. Jos et sinä sinuas tunne,
sinä kaikkein ihanaisin vaimoin
seassa, niin mene lammasten
jäljille*, ja kaitse vohlias paime-
nien huonetten tykönä+.
9. Minä vertaan sinun, ystäväni,
ratsaskaluihini, Pharaon vaunui-
hin.
10. Sinun sasupääs ovat ihanat
pankkuin keskellä, ja sinun kau-
las kultakäädyissä.
11. Me teemme sinulle kultaiset
pankut, hopianastoilla.
12. III. Kuin kuningas istui pöy-
tänsä tykönä, antoi nardukseni
hajunsa.
13. Ystäväni on minun mirrham-
kimppuni*, joka minun rinnoillani
riippuu+.
14. Minun ystäväni on minulle
Kyprin viinamarjan rypäle, En-
geddin viinamäessä.
15. IV. Katso, armaani, sinä olet
ihana*: katso, sinä olet ihana,
silmäs ovat niinkuin kyhkyläisen
silmät+.
16. Katso, ystäväni, sinä olet
ihana* ja suloinen, ja meidän
vuoteemme myös viheriöitsee+.
17. Meidän huoneemme kaaret
ovat sedripuusta, vuolteet hon-
