KORKEA VEISU
1399
3. Minä olen riisunut hameeni,
kuinka minun pitäis taas puke-
man ylleni? Minä olen viruttanut
jalkani, kuinka minun pitäis so-
kaiseman ne jälleen?
4. Mutta minun ystäväni pisti kä-
tensä lävestä, ja minun sisällyk-
seni vapisivat siitä.
5. Silloin nousin minä avaamaan
ystävälleni. Minun käteni tiukkui-
vat mirrhamia, ja mirrham valui
minun sormistani lukon salvan
päälle.
6. II. Ja kuin minä ystävälleni
avasin, oli ystäväni mennyt pois
ja vaeltanut ohitse*; niin läksi
sieluni ulos hänen sanansa jäl-
keen+; minä etsin häntä, mutta
en löytänyt häntä§: minä huusin,
mutta ei hän minua vastannut**.
7. Vartiat, jotka käyvät kaupun-
kia ympäri, löysivät minun, löivät
minua ja haavoittivat minun*; ja
vartiat muurin päällä ottivat pois
minun pääliinani.
8. III. Minä vannotan teitä, Jeru-
salemin tyttäret, jos te löydätte
minun ystäväni, niin ilmoittakaat
hänelle, että minä olen sairas
rakkaudesta.
9. Millinen on sinun ystäväs
muiden ystävien suhteen, sinä
kaikkein ihanaisin vaimoin seas-
sa? Minkäkaltainen on sinun ys-
täväs muiden ystävien suhteen,
ettäs meitä olet niin vannotta-
nut?
10. Minun ystäväni on valkia ja
punainen*, kaunistettu kymme-
nentuhannen seassa.
11. Hänen päänsä on paras ja
kallein kulta; hänen hiuksensa
ovat kaharat ja mustat niinkuin
kaarne.
12. Hänen silmänsä ovat niinkuin
mettisen silmät, vesiojan tykönä,
rieskalla pestyt, ja ovat täynnä.
13. Hänen poskensa ovat niin-
kuin kaunistettu ryytimaa, niin-
kuin yrttein kukkaset; hänen
huulensa ovat niinkuin ruusut,
jotka vuotavat mirrhamin pisaroi-
ta.
14. Hänen kätensä ovat* niinkuin
kultaiset sormukset, täynnä tur-
kosia; hänen ihonsa+ on niinkuin
puhdas elephantin luu, saphirilla
kaunistettu.
15. Hänen jalkansa ovat niinkuin
marmoripatsaat, perustetut* kul-
taisten jalkain päälle; hänen
hahmonsa on niinkuin Libanon
ja valittu sedri.
16. Hänen suunsa on suloinen,
