KORKEA VEISU
1400
ja hän itse kokonansa ihanainen.
Senkaltainen on minun ystäväni,
minun rakkaani on senkaltainen,
te Jerusalemin tyttäret.
6. Luku.
I. Morsiamen puhutellessa Jeru-
salemin tyttäriä, ilmoittaa ylkä
itsensä, ja ylistää seurakunnan
sisällistä tilaa. II. Lupaa seura-
kuntaansa holhoa, ja kutsuu sie-
luja osallisuuteen.
I. Kuhunka ystäväs on mennyt*,
o sinä kaikkein kaunein vaimoin
seassa! kuhunka ystäväs on
kääntänyt itsensä? Me etsimme
häntä sinun kanssas.
2. Minun ystäväni on mennyt
kryytimaahansa, yrttisarkoihinsa,
että hän siellä kryytimaassa
kaitsis laumaansa, ja hakis ruu-
suja.
3. Minun ystäväni on minun ja
minä olen hänen, joka kaitsee
kukkasten keskellä.
4. Sinä olet ihana, minun kultani,
niinkuin Tirtsa, kaunis niinkuin
Jerusalem*, peljättävä niinkuin
sotajoukko+.
5. II. Käännä silmäs pois minus-
ta; sillä ne minun sytyttävät; si-
nun hiukses ovat niinkuin vuohi-
lauma, jotka Gileadin vuorella
kerityt ovat.
6. Sinun hampas ovat niinkuin
lammaslauma, jotka pesosta
nousevat, ja kaikki kaksoisia
kantavat, ja ei yksikään ole heis-
tä hedelmätöin.
7. Sinun kasvos ovat niinkuin
granatomenan lohkot sinun pal-
mikkois välillä.
8. Kuusikymmentä on drottninkia
ja kahdeksankymmentä vaimoa,
ja neitseet ovat epälukuiset;
9. Mutta yksi on minun* kyhky-
läiseni ja minun täydelliseni; yksi
on äitinsä rakkain ja synnyttä-
jänsä valittu: koska tyttäret hä-
nen näkivät, ylistivät he hänen
autuaaksi, kuningattaret ja vai-
mot ylistivät häntä.
10. Kuka on tämä, joka näh-
dään* niinkuin aamurusko, ihana
niinkuin kuu, valittu niinkuin au-
rinko+, peljättävä niinkuin sota-
joukko§?
11. Minä olen mennyt alas* yrt-
titarhaani, katsomaan vesoja
ojan reunalla+, kurkistelemaan,
jos viinapuut kukoistivat§, jos
granatomenat viheriöitsivät.
