JOB
1130
niksi heidän keskellensä.
7. Minun silmäni ovat pimenneet
minun suruni tähden, ja kaikki
minun jäseneni ovat niinkuin var-
jo.
8. II. Tästä hurskaat hämmästy-
vät, ja viattomat asettavat hei-
tänsä ulkokullatuita vastaan.
9. Hurskas pysyy tiellänsä: ja jol-
la on puhtaat kädet, se pysyy
vahvana.
10. III. Kääntäkäät siis teitänne
kaikki ja tulkaat nyt: en minä
kuitenkaan löydä yhtään taitavaa
teidän seassanne.
11. Minun päiväni ovat kulu-
neet*: minun aivoitukseni ovat
hajoitetut, jotka minun sydämes-
säni olivat,
12. Ja ovat yöstä päivän, ja val-
keuden pimeydestä tehneet.
13. Ja ehkä minä kauvan odot-
taisin, niin on kuitenkin hauta
minun huoneeni, ja minä olen
vuoteeni pimeydessä tehnyt.
14. Mätänemisen minä kutsuin
isäkseni, ja madot* äidikseni ja
sisarekseni.
15. Kussa on nyt minun odotta-
miseni? ja kuka ottaa minun toi-
vostani vaarin?
16. Hautaan se menee, ja ma-
kaa minun kanssani mullassa.
18. Luku.
I. Bildad tulee taas edes ja sul-
mii Jobia tyhmäksi. II. Juttelee
lavialta Jumalan vanhurskaita
tuomioita jumalattomien ylitse.
I. Niin vastasi Bildad Suasta ja
sanoi:
2. Koska te lakkaatte puhumas-
ta*? ymmärtäkäät ensin, ja pu-
hukaamme sitte.
3. Miksi me pidetään niinkuin
juhdat, ja olemme niin saastaiset
teidän silmäinne edestä?
4. Tahdotkos revetä kiukussas?
luuletkos, että maa sinun tähtes
hyljätään ja kallio siirretään sias-
tansa?
5. II. Jumalattoman valkeus pitää
myös sammutettaman, ja hänen
valkiansa kipinä ei pidä paista-
man.
6. Hänen majassansa pitää val-
keus tuleman pimeydeksi, ja hä-
nen kynttilänsä pitää siinä sam-
mutettaman.
7. Hänen voimansa askeleet pi-
tää ahdistettaman; ja hänen
neuvonsa pitää hänen maahan
