JOB
1108
tämaks hän luopuu sinusta kas-
vois edessä.
6. Herra sanoi saatanalle: katso,
hän olkoon sinun kädessäs; kui-
tenkin säästä hänen henkeänsä.
7. II. Silloin läksi saatana Herran
tyköä ja löi Jobin pahoilla pai-
sumilla, hänen kantapäästä kii-
reesen asti.
8. Ja hän otti saviastian ja kaa-
pi itseänsä sillä, ja istui tuhassa.
9. Ja hänen emäntänsä sanoi
hänelle: Vieläkös pysyt vakuu-
dessas? siunaa Jumalaa ja kuo-
le.
10. Mutta hän sanoi hänelle: si-
nä puhut niinkuin tyhmät vaimot
puhuvat. Jos me olemme hyvää
saaneet Jumalalta, eikö myös
meidän pidä ottaman pahaa
vastaan? Kaikissa näissä ei Job
syntiä tehnyt huulillansa.
11. III. Kuin Jobin kolme ystävää
kuulivat kaiken sen onnettomuu-
den, joka hänelle tullut oli, tuli-
vat he itsekukin paikkakunnas-
tansa: Eliphas Temanista, Bildad
Suasta ja Zophar Naemasta, ja
kokoontuivat ynnä tulemaan,
armahtelemaan ja lohduttamaan
häntä.
12. Ja kuin he nostivat taampaa
silmänsä, ei he häntä tunteneet,
ja korottivat äänensä ja itkivät;
ja jokainen repäisi vaatteensa, ja
heittivät tomua päänsä päälle
taivasta kohden,
13. Ja istuivat hänen kanssansa*
maan päällä seitsemän päivää ja
seitsemän yötä, ja ei sanaakaan
hänen kanssansa puhuneet; sillä
he näkivät hänen kipunsa san-
gen suureksi.
3. Luku.
I. Job kivuissansa joutuu kiroo-
maan syntymäpäivänsä. II. Sois,
että hän olis kohdastansa äitin-
sä kohdusta päässyt tuonelan
lepoon. III. Surkuttelee viheliäis-
ten vaivaa ja omaa surkeuttansa.
I. Sitte avasi Job suunsa ja kiro-
si päivänsä.
2. Ja Job vastasi ja sanoi:
3. Se päivä olkoon kadotettu,
jona minä syntynyt olen*, ja se
yö, jona sanottiin: mies on siin-
nyt.
4. Se päivä olkoon pimiä, ja äl-
köön Jumala kysykö ylhäältä
sen perään: älköön kirkkaus
paistako hänen päällensä.
