Pyhän Marcusen evankelium
Honens/ ia annoi Paluelioillens woiman/ ia culleki henen askareens/ ia
käski Ouenwartian walua.
Niinkuin yksi ihminen joka muille maille waelsi/ jätti hänen huoneensa/
ja antoi palwelijoillensa woiman/ ja kullekin hänen askareensa/ ja käski
owenwartijan walwoa.
13:35 Nin waluacat sijs/ sille ettei te tiedhe coska Honen Herra tuleua
on/ echtona taicka poli öen/ eli cukoin laulais/ eli homenelda/
Niin walwokaat siis/ sillä ettei te tiedä koska huoneen Herra tulewa on/
ehtoona taikka puoli öin/ eli kukon laulaissa/ eli huomenelta/
13:36 Senpäle ettei hen eckiste tvle/ ia leudhe teite macamast.
Senpäälle ettei hän äkisti tule/ ja löydä teitä makaamasta.
13:37 Mutta mite mine sanon teille/ sen mine caikille sanon/ Waluacat.
Mutta mitä minä sanon teille/ sen minä kaikille sanon/ Walwokaat.
XIV. Lucu.
14:1 NIn oli cahden peiuen peräste Päsieinen/ ia makijaleiuen peiuet. Ja
ne ylimeiset Papit ia Kiria'oppenuet etzit quinga he caualuxel hene'
kijniotaisit/ ia tappaisit.
Niin oli kahden päiwän perästä Pääsiäinen/ ja makeanleiwän päiwät. Ja
ne ylimmäiset papit ja kirjanoppineet etsit kuinka he kawaluksella hänen
kiinniottaisit/ ja tappaisit.
14:2 Nin he sanoit/ Ei Juhla peiuen ette capina nousisi Canssasa.
Niin he sanoit/ Ei juhlapäiwän että kapina nousisi kansassa.
14:3 Ja quin hen oli Bethanias/ sen Spitalisen Simonin hoonesa ia
atrioitzi/ nin tuli yxi waimo iolla oli yxi Clasi turmelematoind ia callist
Nardusen woidhet/ Ja hen serki Clasin/ ia wodhatti henen päens päle.
Ja kuin hän oli Bethaniassa/ ja sen spitaalisen Simonin huoneessa ja
aterioitsi/ niin tuli yksi waimo jolla oli yksi klasi turmelematointa ja
kallista narduksen woidetta/ Ja hän särki klasin/ ja wuodatti hänen
päänsä päälle.
14:4 Nin olit mutamat/ iotca närckestyit itzellens/ ia sanoit/ Mihinge
