Pyhän Marcusen evankelium
14:39 Nin hen taas poismeni/ ia rucoli/ ia sanoi saman puhen.
Niin hän taas pois meni/ ja rukoili/ ja sanoi saman puheen.
14:40 Ja palaitesans leusi hen taas heiden macamast/ Sille ette heiden
silmense olit wneliset/ Ja eiuet tienneet mite heiden piti hende
wastaman.
Ja palatessansa löysi hän taas heidän makaamasta/ Sillä että heidän
silmänsä olit uneliaiset/ Ja eiwät tienneen mitä heidän piti häntä
wastaaman.
14:41 Ja hen tuli colmanen kerdhan ia sanoi heille/ Ah/ nytkö maata
tahdotta/ ia leueite? Jo kylle on. Se Hetki on tullut/ catzo Inhimisen
Poica ylenannetan syndisten käsijn/
Ja hän tuli kolmannen kerran ja sanoi heille/ Ah/ nytkö maata
tahdotte/ ja lewätä? Jo kyllä on. Se hetki on tullut/ katso Ihmisen Poika
ylenannetaan syntisten käsiin/
14:42 Noskat ia mengeme. Catzo/ ioca minun pette/ se lehestypi.
Nouskaat ja menkäämme. Katso/ joka minun pettää se lähestyypi.
14:43 Ja cochta wiele henen puhuesans edhesastui Judas/ ioca oli yxi
Cahdesttoistakymenest/ ia henen cansans palio weki Mieckain ia
Seiweste' ca'sa nijlde ylimeisilde Papeilda ia Kirianoppenuilda ia
Wanhimilda.
Ja kohta wielä hänen puhuessansa edesastui Judas/ joka oli yksi
kahdestatoista kymmenestä/ ja hänen kanssansa paljon wäkeä miekan
ja seiwästen kanssa niiltä ylimmäisiltä papeilta ja kirjanoppineilta ja
wanhimmilta.
14:44 Nin oli se ioca henen petti/ andanut heille ychteitzen merckin
sanoden/ Kenenge mine swta anna'/ se ombi se/ kijniottaca hende/ ia
wisusta poiswiekä.
Niin oli se joka hänen petti/ antanut heille yhteisen merkin sanoen/
Kenenkä minä suuta annan/ se ompi se/ kiinni ottakaa häntä/ ja
wisusti pois wiekää.
14:45 Ja quin hen tuli/ astui hen ekiste henen tygens ia sanoi henelle/
