Ne Jeremian Walitos Weisut.

Ne Jeremian Walitos Weisut

I. Lucu.

Coco tesse kirias Propheta toisinans walitta Jerusalemin Rateluxest/ waiuast/ Nelghiest/ Tuskast etc. Toisinans hen Puhens käendepi sen Caupungin ette sen Canssan ia Borgharein tyge. Ninquin hen iongun murhelisen neitzyen/ waimon eli Lesken cansa puhuis.

1:1 QUinga se Caupungi nin autiona maca/ ioca teunens Cassasta oli? Hen on ninquin iocu Leski. Joca kempi oli Pacanain seas/ ia wallan pälä oli Makunnisa/ sen teuty nyt weronalaiszna olla.
Kuinka se kaupunki niin autiona makaa/ joka täynnänsä kansasta oli? Hän on niinkuin joku leski. Joka kempi oli pakanain seassa/ ja wallan päällä oli maakunnissa/ sen täytyy nyt weronalaisena olla.
1:2 Yli öte hen idke/ nin ette kynelet poskilda wotauat/ Eikengen henen Ysteueins seas ole/ ioca hende lohutta. Waan caiki henen Leehimeisens/ ylencatzouat hende/ ia ouat henen wiholisexens tulluet.
Yli yötä hän itkee/ niin että kyyneleet poskilta wuotawat/ Eikenkään hänen ystäwäinsä seassa ole/ joka häntä lohduttaa. Waan kaikki hänen lähimmäisensä/ ylenkatsowat häntä/ ja owat hänen wiholliseksensa tulleet.
1:3 Juda on fangittu Radholisudhes ia raskaas oriudhes/ Hen asu Pacanain seas/ ia ei ycten lepo leude/ Caiki henen Wiholisens pahasti meneuet henen cansans.
Juda on wangittu raadollisuudessa ja raskaassa orjuudessa/ Hän asuu pakanain seassa/ ja ei yhtään lepoa löydä/ Kaikki hänen wihollisensa pahasti menewät hänen kanssansa.
1:4 Ne Tiet Zionin pein autiat ouat/ ettei kengen Juhlille tule/ Caiki henen Portins autiona seisouat/ henen Papins hoocauat/ ia henen Neitzydhens surkiasti vloscatzouat/ ia itze hen on murheissans.
Ne tiet Sionin päin autiat owat/ ettei kenkään juhlille tule/ Kaikki hänen porttinsa autiona seisowat/ hänen pappinsa huokaawat/ ja hänen neitsyensä surkiasti uloskatsowat/ ja itse hän on murheissansa.
1:5 Henen Wiholisens sait ylikädhen/ Henen Wiholisillens hyuesti keupi/ Sille HERRA on henen surkiudhesta teuttenyt/ henen pahatecoins palioudhen teden/ Ja hene' Lapsens ouat Fangiudhes poisaietut Wiholistein eteen.
Hänen wihollisensa sait ylikäden/ Hänen wihollisillensa hywästi käypi/ Sillä HERRA on hänen surkeudesta täyttänyt/ hänen pahatekoinsa paljouden tähden/ Ja hänen lapsensa owat wankiudessa poisajetut wihollisten eteen.
1:6 Ja caiki Caunistos on Zionin Tytterilde poislectenyt/ Henen Pämiehens ouat ninquin ne Jääret iotca ei ycten Laituma leude ia woimattomat edeskeuuet Waatian eteen.
Ja kaikki kaunistus on Zionin tyttäriltä poislähtenyt/ Hänen päämiehensä owat niinkuin ne jäärät jotka ei yhtään laitumia löydä ja woimattomat edeskäywät waatijan eteen.
1:7 Jerusalem muistapi telle aialla/ quinga Radholinen ia ylenannettu hen on/ Ja quinga palio Hyue/ hen wanhast pitenyt on/ ette caiki henen Canssans alasmaka viholisen edes/ ia eikengen heite auta/ Henen wiholisens näkeuet heiden Lustins henen pälens/ ia naurauat henen Sabbathins Lepo.
Jerusalem muistaapi tällä ajalla/ kuinka raadollinen ja ylenannettu hän on/ Ja kuinka paljon hywää/ jän wanhasta pitänyt on/ että kaikki hänen kansansa alasmakaa wihollisen edessä/ ja eikenkään heitä auta/ Hänen wihollisensa näkewät heidän lystinsä hänen päällänsä/ ja naurawat hänen Sabbathinsa lepoa.
1:8 Jerusalem on synditehnyt/ Senteden henen teuty olla/ ninquin iocu saastainen Waimo/ Caiki iotca hende cunnioitit/ ylencatzouat nyt henen/ ette he henen häpiens näkeuet/ Mutta hen hoocapi/ ia mahan langepi.
Jerusalem on syntiä tehnyt/ Sentähden hänen täytyy olla/ niinkuin joku saastainen waimo/ Kaikki jotka häntä kunnioitit/ ylenkatsowat nyt hänen/ että hänen häpeänsä näkewät/ Mutta hän huokaapi/ ja maahan lankeaapi.
1:9 Henen Törkyns kijnitarttu henen liepesens/ Eipe hen olisi lwlut/ ette henelle nein pidheis wimein keumen/ hen on tosin ylenhirmulisesta mahancukistettu/ ia eikengen sitteken ole/ ioca hende lohutta/ Ah HERRA/ catzo minun Radholisudheni päle/ Sille Wiholinen sangen pramapi.
Hänen törkynsä kiinni tarttuu hänen liepeeseensä/ Eipä hän olisi luullut/ että hänelle näin pitäisi wiimein käymän/ hän on tosin ylen hirmullisesti maahan kukistettu/ ja eikenkään sittenkään ole/ joka häntä lohduttaa/ Ah HERRA/ katso minun raadollisuuteni päälle/ Sillä wihollinen sangen pramaapi
1:10 Se Wiholinen on Kätens caiken henen Clenodiains päle pannut/ Sille henen teuty päldecatzo/ ette Pacanat henen Pyhydhens siselkeuit/ Joista sine kieldenyt olet/ ettei heiden pitenyt sinun Seurakundas tuleman.
Se wihollinen on kätensä kaiken hänen klenodiainsa (kalliitten kaluinsa) päälle pannut/ Sillä hänen täytyy päälle katsoa/ että pakanat hänen pyhyytensä sisälle käwit/ Joista sinä kieltänyt olet/ ettei heidän pitänyt sinun seurakuntaasi tuleman.
1:11 Caiki henen Canssans hoocauat leipe keriädhen/ He vlosannoit Clenodians Roan edest/ ette he Sieluns wirgotaisit/ Ah HERRA/ catzos sis/ ia näe/ quinga mine olen haluaxi tullut.
Kaikki hänen kansansa huokaawat leipää kerjäten/ He ulosannoit klenodiansa (kalliit kalut) ruoan edestä/ että he sielunsa wirwottaisit/ Ah HERRA/ katsos siis/ ja näe/ kuinka minä olen halwaksi tullut.
1:12 Teille mine sanon caikille/ iotca teste edeskeutte/ Catzocat sis ia nächket/ ios iocu Kipu onopi/ ninquin minun Kipun/ ioca minun nin yles söpi/ Sille HERRA teutti minua surulla/ henen hirmulisen wihans peiuenä.
Teille minä sanon kaikille/ jotka tästä edeskäytte/ Katsokaat siis ja nähkäät/ jos joku kipu onpi/ niinkuin minun kipuni/ joka minun niin ylössyöpi/ Sillä HERRA täytti minua surulla/ hänen hirmullisen wihansa päiwänä.
1:13 Corkiudhesta hen lehetti Tulen minun Luihini siselle/ ia annoi sen hartaan olla nijsse/ Minun Jalcani eteen hen wercon wiritti/ ia minun tacaperin syseisi/ Hen on tehnyt minun Autioxi/ ette minun ylipeiue teuty murectia.
Korkeudesta hän lähetti tulen minun luihini sisälle/ ja antoi sen hartaan olla niissä/ Minun jalkani eteen hän werkon wiritti/ ja minun takaperin sysäsi/ Hän on tehnyt minun autioksi/ että minun ylipäiwää täytyy murehtia.
1:14 Minun raskat syndini ouat henen Rangastoxens cautta ylesherenyet/ ia ynne caiki minun Caulani päle tulluet/ nin ette caiki minun wäkeni minus huckupi/ Nin HERRA on minun cansani mennyt/ ettei mine woi sillen ylesnosta.
Minun raskaat syntini owat hänen rangaistuksensa kautta ylösherännyt/ ja ynnä kaikki minun kaulani päälle tulleet/ niin että kaikki minun wäkeni minussa hukkuupi/ Niin HERRA on minun kanssani mennyt/ ettei minä woi silleen ylösnostaa.
1:15 HERRA ombi alastallanut caiki ne Wäkeuet/ quin minulla olit/ hen on andanut minun ylitzeni ydhen Juhlan vloscwlutta/ minun Nooria Miehieni cadhottaman/ HERRA annoi sen Neitzyen/ Tytteren Judan/ ydhen Persyn polkia.
Herra ompi alas tallannut kaikki ne wäkewät/ kuin minulla olit/ hän on antanut minun ylitseni yhden juhlan uloskuuluttaa/ minun nuoria miehiä kadottaman/ HERRA antoi sen neitsyen/ tyttären Judan/ yhden persyn polkea.
1:16 Senteden mine nin idken/ ia molemat minun Silmeni wette wotauat/ Sille ette se Lohuttaia/ ioca minun sieluni pidheis wirgottaman/ caucana minusta ombi/ Minun Lapseni ouat pois/ Sille se Wiholinen on ylikädhen saanut.
Sentähden minä niin itken/ ja molemmat minun silmäni wettä wuotawat/ Sillä että se lohduttaja/ joka minun sieluni pitäis wirkoittaman/ kaukana minusta ompi/ Minun lapseni owat pois/ Sillä se wihollinen on ylikäden saanut.
1:17 Quin Zion kätens vlosoienda/ nin eikengen ole ioca hende lohutta/ Sille HERRA on ymberi Jacobin/ henen Wiholisillens keskenyt/ ette Jerusalem pite heiden seasans/ ninquin iocu Sastainen Waimo oleman.
Kuin Zion kätensä ulosojentaa/ niin eikenkään ole joka häntä lohduttaa/ Sillä HERRA on ympäri Jakobin/ hänen wihollisensa käskenyt/ että Jerusalem pitää heidän seassansa/ niinkuin joku saastainen waimo oleman.
1:18 Wanhurskas ombi HERRA/ Sille mine olen henen suullens tottelematoin ollut. Cwlcat caiki Canssat ia catzocat minun Kipuani/ Minun Neitzyeni ia Nooricaiseni ouat Fangiuteen mennyet.
Wanhurskas ompi HERRA/ Sillä minä olen hänen suullansa tottelematoin ollut. Kuulkaat kaikki kansat ja katsokaat minun kipuani/ Minun neitsyeni ja nuorukaiseni owat wankeuteen menneet.
1:19 Mine cutzuin Ysteueni auxeni/ Mutta he ouat minun wietelluet. Minun Pappini ia Wanhimmat Caupungisa ouat nändyneet/ Sille he Leipe keriäuet/ Ette he Hengens wirgotaisit.
Minä kutsuin ystäwäni awukseni/ Mutta he owat minun wietelleet. Minun pappini ja wanhimmat kaupungissa owat nääntyneet/ Sillä he leipää kerjääwät/ että he henkensä wirwoittaisit.
1:20 Ah HERRA/ catzo sis/ quinga mine olen adhistoxes/ ette se caiki minun siselyxeni kiuiste/ Minun sydhemen sytty minun Rumissani/ Sille mine olen/ teunens murechta. Wlcona Miecka/ ia Honesa Coolema ombi minun Leskexi tehnyt.
Ah HERRA/ katso siis/ kuinka minä olen ahdistuksessa/ että se kaikki minun sisällykseni kiwistää/ Minun sydämen syttyy minun ruumiissani/ Sillä minä olen/ täynnänsä murhetta. Ulkona miekka/ ja huoneessa kuolema ompi minun leskeksi tehnyt.
1:21 Kylle se cwlu/ ette mine hoocan/ ia ei quitengan minulla ole Lohuttaia. Caiki minun Wiholiseni cwleuat minun Onnettomudheni/ ia sijte riemuitzeuat/ sinepe sen teet. Nin anna sijs se peiue tulla/ iongas vloscwluttanut olet/ ette heiden samalmoto keuis/ quin minulleki.
Kyllä se kuuluu/ että minä huokaan/ ja ei kuitenkaan minulla ole lohduttajaa. Kaikki minun wiholliseni kuulewat minun onnettomuuteni/ ja siitä riemuitsewat/ sinäpä sen teet. Niin anna siis se päiwä tulla/ jonkas uloskuuluttanut olet/ että heidän samalla muotoa käwisi/ kuin minullekin.
1:22 Anna caiki heiden pahudhens sinun etees tulla/ ia tee heille/ nincuttas minullen teit caikein minun pahatecoini teden/ Sille minun Hoocauxen on swri/ ia minun sydhemen ombi murheissans.
Anna kaikki heidän pahuutensa sinun eteesi tulla/ ja tee heille/ niinkuin minullen teit kaikkein minun pahantekoini tähden/ Sillä minun huokaukseni on suuri/ ja minun sydämen ompi murheissansa.

II. Lucu.

2:1 QUinga HERRA ombi wihoisans sen Tytteren Zionin pimittenyt? Hen on sen Israelin HERRAUDHEN Taiuasta Maan päle heittenyt. Ei hen ole muistanut Astillaudhans päle/ henen wiha peiuenens?
Kuinka HERRA ompi wihoissansa sen tyttären Zionin pimittänyt? Hän on sen Israelin herrauden taiwaasta maan päälle heittänyt. Ei hän ole muistanut astinlautansa päälle/ hänen wihapäiwänänsä?
2:2 HERRA ombi cadhottanut ilman Laupiudheta caiki Jacobin Asumiset. Hen ombi hirmudhesans sen Tytteren Judan Scantzit serkenyt/ ia heite mahan lönyt. Hen on riuanut/ seke henen Waldakundans/ ette henen Pämiehens.
HERRA ompi kadottanut ilman laupeudetta kaikki Jakobin asumiset. Hän ompi hirmuudessansa sen tyttären Judan skantzit särkenyt/ ja heitä maahan lyönyt. Hän on riiwannut/ sekä hänen waltakuntansa/ että hänen päämiehensä.
2:3 Hen ombi sen Israelin Wäkewydhen henen hirmulises wihassans serkenyt. Hen on henen oikian kätens tacaperin wätenyt/ coska wiholinen tuli/ ia on Jacobis ydhen Tulen ylessytyttenyt/ ioca caiki ymberins culutta.
Hän ompi sen Israelin wäkewyyden hänen hirmullisessa wihassansa särkenyt. Hän on hänen oikean kätensä takaperin wetänyt/ koska wihollinen tuli/ ja on Jakobissa yhden tulen ylössytyttänyt/ joka kaikki ympärins kuluttaa.
2:4 Hen ombi Joutzens wetenyt/ ninquin iocu Wiholinen/ Henen Oikian kätens on hen wienyt/ ninquin iocu Wainolinen/ ia on tappanut caiki mite oli sulainen nähdä/ Ja henen Wihans/ ninquin Tulen/ vloswodhattanut/ sihen Tytteren Zionin Maiahan.
Hän ompi jousensa wetänyt/ niinkuin joku wihollinen/ Hänen oikean kätensä on hän wienyt/ niinkuin joku wainollinen/ ja on tappanut kaikki mitä oli sulainen nähdä/ Ja hänen wihansa/ niinkuin tulen/ uloswuodattanut/ siihe tyttären Zionin majahan.
2:5 HERRA on ninquin iocu wiholinen/ hen on Israelin radhellut/ Hen on caiki henen Pallatzins radhellut/ ia on henen Scantzins turmellut. Hen on Tytterille Juda palio walitost ia murecht tehnyt.
HERRA on niinkuin joku wihollinen/ hän on Israelin raadellut/ Hän on kaikki hänen palatsinsa raadellut/ ja on hänen skantzinsa turmellut. Hän on tyttärille Judan paljon walitusta ja murhetta tehnyt.
2:6 Ja hen haiotti henen Maians/ ninquin iongun Yrtitarhan/ ia henen Asumisens turmeli/ HERRA on andanut vnochta Zionis seke Juhlat ette Sabbathit/ ia on andanut henen hirmulises Wihasans/ seke Kuningat ette Papit häueiste.
Hän hajoitti hänen majansa/ niinkuin jonkun yrttitarhan/ ja hänen asumisensa turmeli/ HERRA on antanut unohtaa Zionissa sekä juhlat että Sabbathit/ ja on antanut hänen hirmullisessa wihassansa/ sekä kuninkaat että papit häwäistä.
2:7 HERRA on henen Altarins poisheittenyt/ ia henen Pyhydhens niedhellut/ ia hen on ylenandanut henen Palatzins Mwrit Wiholisen käsijn/ Nin ette he ouat HERRAN Honesa hwtanuet/ ninquin iollaki Juhlalla.
HERRA on hänen alttarinsa poisheittänyt/ ja hänen pyhyytensä niellyt/ ja hän on ylenantanut hänen palatsinsa muurit wihollisten käsiin/ Niin että he owat HERRAN huoneessa huutaneet/ niinkuin jollakin juhlalla.
2:8 HERRA aiatteli haiottaxens Tytteren Zionin mwrit/ hen on nooran sen ylitze wetenyt/ ia ei poiskäendenyt käsiens/ sihenasti ette hen site hucutaisi/ Torni seiso surkiast/ ia Muri maca cukistettuna.
HERRA ajatteli hajottaaksensa tyttären Zionin muurit/ hän on nuoran sen ylitse wetänyt/ ja ei poiskääntänyt käsiänsä/ siihenasti että hän sitä hukuttaisi/ Torni seisoo surkeasti/ ja muuri makaa kukistettuna.
2:9 Henen Portins waijotetut ouat Maan siselle/ Hen on serkenyt henen Salpans ia tyhiexi tehnyt/ Henen Kuningans ia Pämiehens ouat Pacanain seas/ iossa euet he Lakia prucata taidha/ Eike heiden Prophetins ychten Näkye HERRALDA leudhe.
Hän porttinsa wajotetut owat maan sisälle/ Hän on särkenyt hänen salpansa ja tyhjäksi tehnyt/ Hänen kuninkaansa ja päämiehensä owat pakanain seassa/ jossa eiwät he lakia pruukata taida/ Eikä heidän prophetinsa yhtään näkyä HERRALTA löydä.
2:10 Ne Tytterein Zion Wanhimat maan päle macauat/ ia ouat hiliain/ He heitteuet Tuchka päens päle/ ia ouat Sekit pälens wätenyet/ Ne Neitzyet Jerusalemist Päitens alaslaskit Maan pein.
Ne tyttärein Zionin wanhimmat maan päällä makaawat/ ja owat hiljain/ He heittelewät tuhkaa päänsä päälle/ ja owat säkit päällensä wetäneet/ Ne neitsyet Jerusalemista päitänsä alaslaskit maahan päin.
2:11 Mine olen lehes silmeni vlositkenyt/ nin ette minun siselyxeni sijte kiuiste/ Minun maxani ouat vloswodhatetut Maan päle/ minun Canssani Tytteren ylitze/ Coska Nisurit ia ne Piskuiset Caupungin Cadhuilla nändyit.
Minä olen lähes silmäni ulos itkenyt/ niin että minun sisällykseni siitä kiwistää/ Minun maksani owat uloswuodatetut maan päälle/ minun kansani tyttärein ylitse/ Koska nisurit (imewäiset 1642) ja ne piskuiset kaupungin kaduilla nääntyit.
2:12 Coska he Eitillens sanoit/ Cussa on Leipe ia wina? coska he Caupungin Caudhuilla nännyit/ ninquin ne surmaan haauoitetut/ ia heiden Eitins sylijn hengens ylenannoit.
Koska he äitillensä sanoit/ Kussa on leipä ja wiina? Koska he kaupungin kaduilla näännyit/ niinkuin ne surmaan haawoitetut/ ja heidän äitinsä syliin henkensä ylenannoit.
2:13 Ah sine Tyter Jerusalem/ Kelle mine wertautan sinua/ Eli mixi mine sinua pidhen? Sine Neitzy tyter Zion. Mille mine sinua wertautan/ Jolla mine sinua lohutaisin? Sille sinun Wahingos on swri ninquin iocu Meri/ cuca taita sinua parandha?
Ah sinä tytär Jerusalem/ Kelle minä wertautan sinua/ Eli miksi minä sinua pidän? Sinä neitsyt tytär Zion. Millä minä sinua wertautan/ Jolla minä sinua lohduttaisin? Sillä sinun wahinkosi on suuri niinkuin joku meri/ kuka taitaa sina parantaa?
2:14 Sinun Prophetis ouat sinulle sarnanut irtat/ ia hullut Näghyt/ ia euet sinun Pahatecoas sinulle ilmoittanuet/ Jolla he olisit sinun fangiudhes estä taineet/ Waan ouat sinulle sarnanuet irtat sarnat/ iolla he sinun Maastas vlossarnasit.
Sinun prophetas owat sinulle saarnanneet irtaat/ ja hullut näyt/ ja eiwät sinun pahaa tekoasi sinulle ilmoittaneet/ Jolla he olisit sinun wankeutesi estää tainneet/ Waan owat sinulle saarnanneet irtaat saarnat/ jolla he sinun maastasi ulos saarnasit.
2:15 Caiki ohitzekeuueiset paucuttauat käsillens sinun ylitzes/ tissauat sinulle/ ia pudhisteleuat pätens sen Tytteren Jerusalemin ylitze. Temekö se Caupungi on/ iosta sanotan/ Ette se on caikein Jaloin/ iosta coco Makunda hendens iloitze?
Kaikki ohitsekäywäiset paukuttawat käsillänsä sinun ylitsesi/ tissawat (wiheltäwät 1642) sinulle/ ja pudistelewat päätänsä tyttären Jerusalemin ylitse. Tämäkö se kaupunki on/ josta sanotaan/ että se on kaikkein jaloin/ josta koko maakunta häntänsä iloitsee?
2:16 Caiki sinun Wiholises iruitteleuet suullans sinua wastan/ tissauat sinulle/ ia kiristeuet hambaitans/ ia sanouat/ Huy/ me olema hende hucuttanuet/ Tai on se peiue/ iota me halaisim/ Me sen saimme/ Me olema nin cauuan eleneet.
Kaikki sinun wihollisesi irwistelewät suullansa sinua wastaan/ tissaawat (wiheltäwät) sinulle/ ja kiristelewät hampaitansa/ ja sanowat/ me olemme häntä hukuttaneet/ Tämä on se päiwä/ jota me halaisimme/ Me sen saimme/ Me olemme niin kauan eläneet.
2:17 Se HERRA ombi tehnyt/ ninquin hen aiatellut oli/ Hen on teuttenyt henen Sanans/ ionga hen cauuan ennen keskenyt oli/ hen on laupiattomasti hucuttanut/ Hen on ilahuttanut Wiholises sinun ylitzes/ ia sinun Wainolistes wallan yleskorghottanut.
Se HERRA ompi tehnyt/ niinkuin hän ajatellut oli/ Hän on täyttänyt hänen sanansa/ jonka hän kauan ennen käskenyt oli/ hän on laupiattomasti hukuttanut/ Hän on ilahduttanut wihollisesi sinun ylitsesi/ ja sinun wainollisesi wallan ylöskorottanut.
2:18 Heiden sydhemens hwsi HERRAN tyge/ O sine Mwri sen Tytteren Zionin/ anna peiuelle ia ölle kynelet alaswota/ ninquin Oian/ Ele mös lacka/ eike leueitkö sinun Silmeis munat.
Heidän sydämensä huusi HERRAN tykö/ Oi sinä muuri sen tyttären Zionin/ anna päiwällä ja yöllä kyyneleet alaswuotaa/ niinkuin ojan/ Älä myös lakkaa/ älkää lewätkö sinun silmäisi munat.
2:19 Ylesnouse ölle ia hwdha/ vloswodhata sinun Sydhemes Ensimeises waluos HERRAN eteen/ ninquin Wettä. Ylesnosta sinun kätes henen poleens/ sinun piskuraistes Sieluin teden/ iotca Nelghieste nändyneet ouat/ iocaitzen Catuin nurkissa.
Ylösnouse yöllä ja huuda/ uloswuodata sinun sydämesi ensimmäisessä walwossa HERRAN eteen/ niinkuin wettä. Ylösnosta sinun kätesi hänen puoleensa/ sinun piskuraistes sielun tähden/ jotka nälästä nääntyneet owat/ jokaisten katuin nurkissa.
2:20 HERRA näe ia catzo sis/ iongas nin turmelut olet/ Pitekö mös waimotki heiden Rumins Hedelmet sömen/ nekin noorimmat Lapsucaiset/ tuskal waaxan pituet? Pitekö Prophetat ia Papit HERRAN Pyhydhes nin tapetuxi tuleman?
HERRA näe ja katso siis/ jonkas niin turmellut olet/ Pitääkö myös waimotkin heidän ruumiinsa hedelmät syömän/ nekin nuorimmat lapsukaiset/ tuskalla waaksan pituiset? Pitääkö prophetat ja papit HERRAN pyhyydessä niin tapetuksi tuleman?
2:21 Macasit Cadhuilla maan päle/ piltit ia wanhat/ Minun Neitzydheni ia Nooricaiseni ouat Miecan cautta Langenuet/ Sine olet tappanut sinun wiha peiuenes/ sine olet laupiattomast teurastanut.
Makasit kaduilla maan päällä/ piltit ja wanhat/ Minun neitsyyteni ja nuorukaiseni owat miekan kautta langenneet/ Sinä olet tappanut sinun wihapäiwänäsi/ sinä olet laupeudettomasti teurastanut.
2:22 Sine olet ymberilde minun Wiholiseni cutzunut/ nin quin Juhla peiuelle/ nin ettei kengen HERRAN wiha peiuene ole poispäsznyt ia ylitzeienyt. Sille iotca mine ylescasuatin ia ylesrookin/ nijte minun Wiholisen on mestanut.
Sinä olet ympäriltä minun wiholliseni kutsunut/ niinkuin juhlapäiwälle/ niin ettei kenkään HERRAN wihapäiwänä ole poispäässyt ja ylitse jäänyt. Sillä jotka minä ylöskaswatin ja ylösruokin/ niitä minun wiholliseni on mestannut.

III. Lucu.

3:1 MIne olen yxi radholinen Mies/ ionga henen Hirmusudhens witzan nädhe teuty.
Minä olen yksi raadollinen mies/ jonka hänen hirmuisuutensa witsan nähdä täytyy.
3:2 Hen iodhatti minua ia poiswei pimeyteen ia ei walkiuteen.
Hän johdatti minua ja pois wei pimeyteen ja ei walkeuteen.
3:3 Hen ombi kätens käendenyt/ ia toimitta toisin aina minun cansani.
Hän ompi kätensä kääntänyt/ ja toimittaa toisin aina minun kanssani.
3:4 Hen on tehnyt minun Lihani ia minun Nahkani wanhaxi/ ia minun Luuni musertanut.
Hän on tehnyt minun lihani ja minun nahkani wanhaksi/ ja minun luuni musertanut.
3:5 Hen rakensi minua wastan/ ia sapella ia waiualla hen minua käri/
Hän rakensi minua wastaan/ ja sapella ja waiwalla hän minua kääri/
3:6 Hen on minun pannut pimeyteen/ ninquin ne Coolluet Mailmasa.
Hän on minun pannut pimeyteen/ niinkuin ne kuolleet maailmassa.
3:7 Hen on minun siselmwranut/ etten mine vlospäse/ ia minua couihin Bultijn pannut.
Hän on minun sisälle muurannut/ etten minä ulospääse/ ja minua kowihin bultteihin pannut.
3:8 Ja waicka mine parghun ia hwdhan/ nin hen Coruans kijnitukitze minun Rucouxeni edest.
Hän on minun tieni kiinni muurannut wuoltuin kiwein kanssa/ ja minun polkuni sulkenut.
3:9 Hen on minun Tieni kijnimwranut wooltuinkiuein cansa/ ia minun Polcuni sulkenut.
Hän on minun tieni kiinni muurannut wuoltuin kiwein kanssa/ ja minun polkuni sulkenut.
3:10 Hen on weijunut minua/ ninquin Carhu/ ninquin Jalopeura salaudhes.
Hän on wäijynyt minua/ niinkuin karhu/ niinkuin jalopeura salaudessa.
3:11 Hen on minun andanut/ tielde heirehte/ Hen on minua repinyt säpälexi/ ia turhaxi tehnyt.
Hän on minun antanut/ tieltä hairahtaa/ Hän on minua repinyt säpäleeksi/ ja turhaksi tehnyt.
3:12 Hen ombi Joutzens yleswetenyt/ ia asetti minun Maalixi Noolen eteen.
Hän ompi jousensa uloswetänyt/ ja asetti minun maaliksi nuolen eteen.
3:13 Hen lehetti minun Munaskuihini henen Winins * Tytteret/
Hän lähetti minun munaskuihini hänen wiinensä tyttäret/
3:14 Mine olen caiken minun Canssani nauru/ ia heiden iocapeiuenen Wirtens/
Minä olen kaiken minun kansani nauru/ ja heidän jokapäiwäinen wirtensä/
3:15 Hen on haikiudhella minun rauinnut/ ia Coiroholla minua iowuttanut.
Hän on haikeudella minun rawinnut/ ja koiruoholla minua juowuttanut.
3:16 Hen ombi minun Hambani säpälexi musertanut/ Hen Tuhghassa minun kieritti/
Hän ompi minun hampaani säpäleeksi musertanut/ Hän tuhassa minun kieritti/
3:17 Minun Sielun ombi Rauhasta poisaiettu/ Minun teuty hyuie peiuie vnochta/
Minun sieluni ompi rauhasta pois ajettu/ Minun täytyy hywiä päiwiä unohtaa/
3:18 mine sanoin/ Minun toiuon on pois/ ette minun pite ioskus enembi HERRAN tykene oleman.
Minä sanoin / Minun toiwoni on pois/ että minun täytyy joskus enempi HERRAN tykönä oleman.
3:19 Muista sis/ quinga mine nin radholinen ia ylenannettu/ Coiroholla ia sapella iotettu olen.
Muista siis/ kuinka minä niin raadollinen ja ylenannettu/ Koiruoholla ja sapella juotettu olen.
3:20 Sine quitengin sen päle aiattelet/ Sille minun Sielun site sano/
Sinä kuitenkin sen päälle ajattelet/ Sillä mnun sieluni sitä sanoo/
3:21 site mine lasken sydhemeheni/ Senteden mine wiele nyt toiuon.
sitä minä lasken sydämeeni/ Sentähden minä wielä nyt toiwon.
3:22 HERRAN Laupiudhesta se ombi/ ettei me ratki cadhoneet/ Eipe henen Laupiudhens wiele loppunut/
HERRAN laupeudesta se ompi/ ettei me ratki kadonneet/ Eipä hänen laupeutensa wielä loppunut/
3:23 Waan ioca hoomen se ombi wsi/ Ja sinun Uskos on swri.
Waan joka huomen se ompi uusi/ Ja sinun uskosi on suuri.
3:24 HERRA ombi minun Osan sanopi minun Sielun/ Senteden mine tadhon henen pälens toiuo.
HERRA ompi minun osani sanoopi minun sieluni/ Sentähden minä tahdon hänen päällensä toiwoa.
3:25 Sille HERRA ombi Hyue nijlle/ iotca henen pälens toiuouat/ Ja nijlle Sieluille/ iotca henen ielkins kysyuet.
Sillä HERRA ompi hywä niille/ jotka hänen päällensä toiwowat/ ja niille sieluille/ jotka hänen jälkeensä kysywät.
3:26 Se on yxi callis asia/ kersiueinen olla/ ia HERRAN awun päle toiuoa/
Se on yksi kallis asia/ kärsiwäinen olla/ ja HERRAN awun päälle toiwoa/
3:27 Se on yxi callis asia/ Ette iocu Iken canda Norudhessans.
Se on yksi kallis asia/ että joku ikeen kantaa nuoruudessansa.
3:28 Ette iocu ylenannettu kersiueinen on/ coska iotakin henen pälens tule/
Että joku ylenannettu kärsiwäinen on/ koska jotakin hänen päällensä tulee/
3:29 Ja pane henen Suuns tomuhun/ ia odhottapi Toiuons ielkin/
Ja panee hänen suunsa tomuhun/ ja odottaapi toiwonsa jälkeen/
3:30 Ja andapi lödhe Poskillens/ ia palio pilca pälensotta.
Ja antaapi lyödä poskillensa/ ja paljon pilkkaa päällensä ottaa.
3:31 Sille eipe HERRA poissöxe ijancaikisesta/ Waan kylle hen murehen saatta/
Sillä eipä HERRA poissyökse iankaikkisesti/ Waan kyllä hän murheen saattaa/
3:32 ia taas hen armaitze/ henen swren Laupiudhens peresti/
ja taas hän armaitsee/ hänen suuren laupeutensa perästä/
3:33 Sille eipe hen sydhemestens Inhimisie curita ia murhesen saata.
Sillä eipä hän sydämestänsä ihmisiä kurita ja murheeseen saata.
3:34 Ninquin hen tadhois ne Radholiset maan päle/ ratki alaspaina anda/
Niinkuin hän tahtoisi ne raadolliset maan päällä/ ratki alaspainaa antaa/
3:35 ia heiden syyns anda Jumalan edes wärin olla/
ja heidän syynsä antaa Jumalan edessä wäärin olla/
3:36 ia heite wärin domitta anda/ Ninquin HERRA ei site näkisi.
ja heitä wäärin tuomittaa antaa/ Niinkuin HERRA ei sitä näkisi.
3:37 Cuca tochti sijs sano sencaltaiset tapactuuat ilman HERRAN keskyte?
Kuka tohtii siis sanoa senkaltaiset tapahtuwat ilman HERRAN käskyä?
3:38 Ja ettei Hyue eli Paha tule henen Keskyns cautta?
Ja ettei hywää eli pahaa tule hänen käskynsä kautta?
3:39 Mixi sis Inhimiset nein nuriseuat heiden Eleisens? Jocainen nuriscan henen syndeins wastan.
Miksi siis ihmiset näin nurisewat heidän eläissänsä? Jokainen nuriskaan hänen synteinsä wastaan.
3:40 Tutkistelkam ia etzikem meiden menon ia palaitkam HERRAN tyge.
Tutkiskelkaamme ja etsikäämme meidän menon ja palatkaamme HERRAN tykö.
3:41 Ylesnostacam meiden sydhemen ynne käsien cansa Taiuasen pein/ Jumalan tyge.
Ylösnostakaamme meidän sydämen ynnä käsien kanssa taiwaaseen päin/ Jumalan tykö.
3:42 Me/ me olema synditehnyet/ ia couacoruaiset olluet/ Senteden et sine cochtudhen cansa sästenyt ole.
Me/ me olemme syntiä tehneet/ ja kowakorwaiset olleet/ Sentähden et sinä kohtuuden kanssa säästänyt ole.
3:43 Waan sine olet wihalla meite pimittenyt/ ia wainonut/ ia Laupiottomast mestanut.
Waan sinä olet wihalla meitä pimittänyt/ ja wainonnut/ ja laupeudettomasti mestannut.
3:44 Sine werhotit itzes piluelle/ ettei ychten Rucoust sen lepitze maltanut tulla.
Sinä werhotit itsesi pilwellä/ ettei yhtään rukousta sen läwitse malttanut tulla.
3:45 Sine olet meite loghaxi ia ilkeudhexi Canssain seas tehnyt.
Sinä olet meitä loaksi ja ilkeydeksi kansain seassa tehnyt.
3:46 Caiki meiden Wiholiset ouat swtans meiden wastan ammottaneet/ Minun silmeni wotauat.
Kaikki meidän wiholliset owat suutansa meidän wastaan ammottaneet/ Minun silmäni wuotawat.
3:47 Me alaspainetam ia rangaistetam pelgholla ia adhistoxella/
Me alaspainetaamme ja rangaistaamme pelolla ja ahdistuksella/
3:48 wesi oiain cansa ylitze minun Canssani Tytteren surkiudhen.
wesiojain kanssa ylitse minun kansani tyttären surkeuden.
3:49 Minun Silmeni wotauat/ ia ei taidha lacaita/
Minun silmäni wuotawat/ ja ei taida lakata/
3:50 sille eipe hen asetu/ sihenasti ette HERRA Taiuahast alascatzo ia sihen näke.
sillä eipä hän asetu/ siihenasti että HERRA taiwahasta alas katsoo ja siihen näkee.
3:51 Minun Silmeni poisculutta Elemen minulda/ caikein minun Caupungin Tytterein tedhen.
Minun silmäni poiskuluttaa elämän minulta/ kaikkein minun kaupungin tyttärein tähden.
3:52 Minun Wiholiseni ouat minun paulanuet/ ninquin iongun Linnun ilman syyte.
Minun wihollliseni owat minun paulanneet/ niinkuin jonkun linnun ilman syytä.
3:53 He ouat minun Elemeni ychten Cooppahan salpanuet/ ia Kiuet minun päleni heittenyet.
He owat minun elämäni yhteen kuoppaan salwanneet/ ja kiwet minun päälleni heittäneet.
3:54 He ouat mös minun Pääni wedhellä walanuet/ Nin mine sanoin/ Nyt mine ratki pois olen.
He owat myös minun pääni wedellä walaneet/ Niin minä sanoin/ Nyt minä ratki pois olen.
3:55 Mutta mine auxenihwsin sinun Nimes/ HERRA/ alhalda Coopasta/
Mutta minä awukseni huusin sinun nimeäsi/ HERRA/ alhaalta kuopasta/
3:56 ia sine cwldelit minun äneni. Ele sinun Coruias poiskäenne minun hoocauxestani ia hwdhostani/
ja sinä kuuntelit minun ääneni. Älä sinun korwiasi poiskäännä minun huokauksestani ja huudostani/
3:57 Lehenne sinus minun tykeni/ coska mine sinua auxenihwdhan/ ia sano/ Ele pelke.
Lähennä sinus minun tyköni/ koska minä sinua awukseni huudan/ ja sano/ Älä pelkää.
3:58 Ulostoimita sine HERRA/ minun Sieluni asia/ ia lunasta minun Hengen.
Ulostoimita sinä HERRA/ minun sieluni asia/ ja lunasta minun henkeni.
3:59 HERRA catzos/ quinga minun nin wärytte tedhen/ ia auta minun Oikiudheni päle.
HERRA katsos/ kuinka minun niin wääryyttä tehdään/ ja auta minun oikeuteni päälle.
3:60 Sine näet caiki heiden Costons ia caiki heiden aiatoxens minua wastan.
Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minua wastaan.
3:61 HERRA/ sine cwlet heiden pilcans/ ia caiki heiden aiatoxens minua wastan/
HERRA/ sinä kuulet heidän pilkkansa/ ja kaikki heidän ajatuksensa minua wastaan/
3:62 Minun Wainolisteni Hwlet ia heiden Neuuolaskons minua wastan yli peiue/
Minun wainollisteni huulet ja heidän neuwonlaskunsa minua wastaan yli päiwää/
3:63 Catzo/ sis/ waicka he maata paneuat eli ylesnouseuat/ nin he minusta Wirsie laulauat.
Katso/ siis/ waikka he maata panewat eli ylösnousewat/ niin he minusta wirsiä laulawat.
3:64 Costa heille HERRA ninquin he ansaneet ouat/
Kosta heille HERRA niinkuin he ansainneet owat/
3:65 anna heiden sydhemens wapista/ ia sinun kiroustas tuta.
anna heidän sydämensä wapista/ ja sinun kiroustasi tuta.
3:66 Waino heite hirmudhella/ ia hucutta heite HERRAN Taiuan alla.
Wainoa heitä hirmuudella/ ja hukuttaa heitä HERRAN taiwaan alla.

IV. Lucu.

4:1 QUinga on Culta ratki nin mustennut? Ja se Jalo culta ratki nin mwttunut? Ja ne Pyhydhen Kiuet macauat iocaitzen Catuin päle haiotetut.
Kuinka on kulta ratki niin mustennut? Ja se jalo kulta ratki niin muuttunut? Ja ne pyhyyden kiwet makaawat jokaisten katuin päälle hajoitetut.
4:2 Ne Kempit Zionin Poiat/ Cullan werdhaxi luetut/ quinga he nyt ouat Sauen Crusin caltaisexi aruatut/ iotca Sauenwalaia tekepi.
Ne kempit (sankarit) Zionin pojat/ kullan werraksi luetut/ kuinka he nyt owat sawenkruusin (sawiruukun) kaltaiseksi arwatut/ jotka sawenwalaja tekeepi.
4:3 Ne Lohikermet taritzeuat Niset heiden poillens/ ia imetteuet heite/ Mutta minun Canssani Tytteren teuty Laupiatoin olla/ Ninquin iocu Strutzi Coruesa.
Ne lohikäärmeet taritsewat nisät heidän pojillensa/ ja imettäwät heitä/ Mutta minun kansani tyttären täytyy laupiatoin olla/ Niinkuin joku strutsi korwessa.
4:4 Nisurille tartui kieli heiden Lakeens ianon teden/ Ne Nooret Lapsucaiset anouat Leipe/ ia eikengen ole/ ioca heille site iacapi.
Nisurilla (imewäisillä) tarttuu kieli heidän lakeensa janon tähden/ Ne nuoret lapsukaiset anowat leipää/ ja ei kenkään ole/ joka heille sitä jakaapi.
4:5 Jotca muinen söit herculisesta/ he ouat Catuin päle nändynyet/ Jotca muinen olit silkis yleskasuatetut/ heiden teuty nyt loghassa maata.
Jotka muinen söit herkullisesti/ ja owat katuin päälle nääntyneet/ Jotka muinen olit silkissä ylöskaswatetut/ heidän täytyy nyt loassa maata.
4:6 Minun Canssani Tytteren syndi on swrembi/ quin Sodomin syndi/ ioca ydhes silmenräpeyxes alaskukistettu oli/ ia ei yxiken käsi sihen ruuennut.
Minun kansani tyttären synti on suurempi/ kuin Sodoman synti/ joka yhdessä silmänräpäyksessä alaskukistettu oli/ ja ei yksikään käsi siihen ruwennut.
4:7 Henen Nazareins olit puchtamat quin Lumi/ ia walkeemat quin rieska/ heiden Loondons punaisembi oli/ quin Corilo/ heiden päle catzomisens oli ninquin Saphiri.
Hänen nazirinsa olit puhtaammat kuin lumi/ ja walkeammat kuin rieska/ heidän luontonsa punaisempi oli/ niinkuin koralli/ heidän päälle katsomisensa oli niinkuin Saphiri.
4:8 Mutta nyt ombi heiden Loondons nin mustennuet syngydhest/ ettei he Cadhuilla taita tuta/ Heiden nachkans rijppu heiden Luisans/ se quiuettui ninquin pw.
Mutta nyt ompi heidän luontonsa mustennut synkyydestä/ ettei he kaduilla taita tuta/ Heidän nahkansa riippuu heidän luissansa/ se kuiwettui niinkuin puu.
4:9 Nijlle Miecalla tapetuille oli parembi/ quin nijlle/ iotca Nelken coolit/ Jotca nändymen ia huckuman pitä Nelghien teden.
Niillä miekalla tapetuille oli parempi/ kuin niillä/ jotka nälkään kuolit/ Jotka nääntymän ja hukkuman pitää nälän tähden.
4:10 Ne laupialisemat Waimot teuty omia Lapsians keitte roaxens/ minun Cansani Tytteren surkiudhes
Ne laupiaallisemmat waimot täytyy omia lapsiansa keittää ruoaksensa/ minun kansani tyttären surkeudessa.
4:11 HERRA ombi henen hirmusudhens teuttenyt. Hen ombi vloswodhattanut henen iulman Wihans/ Hen ombi Zionis ydhen Tulen ylessytyttenyt/ ioca mös henen Perustoxens ylespoltanut on.
HERRA ompi hänen hirmuisuutensa täyttänyt. Hän ompi uloswuodattanut hänen julman wihansa/ Hän ompi Zionissa yhden tulen ylössytyttänyt/ joka myös hänen perustuksensa ylöspolttanut on.
4:12 Eipe Kuningat Maan päle site vskoneet olisi/ eike caiki Inhimiset Maan päle/ Ette sen wainolisen ia wiholisen piti Jerusalemin Portist siseltuleman.
Eipä kuninkaat maan päällä sitä uskoneet olisi/ eikä kaikki ihmiset maan päällä/ että sen wainoollisen ja wihollisen piti Jerusalemin portista sisälle tuleman.
4:13 Mutta se ombi henen Prophetins syndein tedhen/ ia heiden Pappeins Pahatecoin teden/ iotca sielle siselle ninen Wanhurskasten weren vloswodhatit.
Mutta se ompi hänen prophetainsa syntein tähden/ ja heidän pappeinsa pahatekoin tähden/ jotka siellä sisällä niiden wanhurskaiden weren uloswuodatit.
4:14 He keuit sinne ia tenne Catuilla/ ninquin Sokiat/ ia Werelle olit ryuetetut/ ia euet tainuet mös heiden waatteins ruueta.
He käwit sinne ja tänne kaduilla/ niinkuin sokeat/ ja werellä olit rywetetyt/ ja eiwät tainneet myös heidän waatteinsa ruweta.
4:15 Waan hwsit heiden tygens/ Welteket te saastaiset/ welteket/ welteket/ elket mihinge ruuetko. Sille he wältit heiste/ ia poispakenit heiste. Nin ette mös Pacain seas sanottijn/ Eipe he cauuan sielle pysy.
Waan huusit heidän tykönsä/ Wälttäkäät te saastaiset/ wälttäkäät/ wälttäkäät/ eikä mihinkään ruwetko. Sillä he wältit heistä/ ja poispakenit heistä. Niin että myös pakanain seassa sanottiin/ Eipä he kauan siellä pysy.
4:16 Senteden ombi HERRAN wiha heite haiottanut/ ia ei tadho heiden pälens sillen catzo/ Ettei he Pappia cunnioittaneet/ ia eike nite wanhoia armachtanuet.
Sentähden ompi HERRAN wiha heitä hajoittanut/ ja ei tahdo heidän päällensä silleen katsoa/ Ettei he pappia kunnioittaneet/ ja eikä niitä wanhoja armahtaneet.
4:17 Quitengin meiden Silmen curkistelit tyhien Awn ielkin/ sihenasti ette he wäsyit/ Coska me odhotimma ychte Canssa/ ioca ei meite autta woinut.
Kuitenkin meidän silmän kurkistelit tyhjän awun jälkeen/ siihenasti että he wäsyit/ Koska me odotimme yhtä kansaa/ joka ei meitä auttaa woinut.
4:18 He weijuuet meiden askelen/ nin ettei me rohckenuet meiden Catuin päle keudhe/ silloin mös meiden loppun tuli/ meiden peiuen edesioudhuit/ meiden loppun on tullut.
He wäijywät meidän askeleen/ niin ettei me rohjenneet meidän katuin päällä käydä/ sillon myös meidän loppun tuli/ meidän päiwän pois jouduit/ meidän loppun on tullut.
4:19 Meiden Wainoliset olit nopiammat/ quin Cotkat Taiuas alla/ Worijn he mös meite wainosit/ ia Coruesa he meiden ielkin wartioitzit.
Meidän wainolliset olit nopeammat/ kuin kotkat taiwasalla/ Wuoriin he myös meitä wainosit/ ja korwessa he meidän jälkeen wartioitsit.
4:20 Se HERRAN Woidheltu/ ioca meiden turuan oli/ ombi Fangittu heiden wercohins/ coska he meite haiotit/ Johonga me turuasim/ Ette me henen Warions alla eleisim Pacanain seas.
Se HERRAN woideltu/ joka meidän turwan oli/ ompi wangittu heidän werkkoihinsa/ koska he meitä hajoitit/ Johonka me turwasimme/ että me hänen warjonsa alla eläisimme pakanain seassa.
4:21 Iloitze ia riemuitze sine Tyter edom/ iocas asut Uzin maalla/ Sille sen Calkin pite mös sinun ylitzes tuleman/ pitä mös sinun ioopuman ia alasti tuleman.
Iloitse ja riemuitse sinä tytär Edom/ joka asuit Uzin maalla/ Sillä sen kalkin pitää myös sinun ylitsesi tuleman/ pitää myös sinun juopuman ja alasti tuleman.
4:22 Mutta sinun Pahategholles ombi loppu/ sine Tyter Zion/ Eipe hen sille anna sinua poiswiedhe/ Mutta sinun pahatteghos Tyter Edom/ pite henen etziskelemen/ ia sinun syndies ylesauaman.
Mutta sinun pahateollesi ompi loppu/ sinä tytär Zion/ Eipä hän silleen anna sinua poiswiedä/ Mutta sinun pahat tekosi tytär Edom/ pitää hänen etsiskelemän/ ja sinun syntiäs ylösawaaman.

V. Lucu.

5:1 MUista HERRA/ quinga meille tapactui/ Catzo/ ia näe meiden ylencatzetta.
Muista HERRA/ kuinka meille tapahtui/ Katso/ ja näe meidän ylenkatsetta.
5:2 Meiden perimys ombi mwcalaisten osaxi tullut/ Ja meiden hoonet wlconaisten. Me olema orwot ja Isettömet/
Meidän perimys ompi muukalaisten osaksi tullut/ Ja meidän huoneet ulkonaisten. Me olemme orwot ja isättömät.
5:3 Meiden äitit ouat ninquin Lesket.
Meidän äitit owat niinkuin lesket.
5:4 Wesi/ ioca meiden oma oli/ rahallam me ioijmma/ Omat halghot/ hinnalla me ostimma.
Wesi/ joka meidän oma oli/ rahallamme me joimme/ Omat halot/ hinnalla me ostimme.
5:5 Caulan perest he meite waatiuat/ Ja echke me io wäsynyet olema/ ei quitengan meille ychten lepo annettu
Kaulan perästä he meitä waatiwat/ Ja ehkä me jo wäsyneet olemme/ ei kuitenkaan meille yhtään lepoa annettu.
5:6 Meiden piti Egiptin ja Assirian ala meiten andaman/ senpäle/ ette me sijttekin leipe rawinnoxi saijsimma/
Meidän piti Egyptin ja Assurian alle meitä antaman/ senpäälle/ että me sittenkin leipää rawinnoksi saisimme/
5:7 Meiden Iset ouat synditehnyet/ ia euet sillen ole käsis/ Ja meiden pite heiden pahatekoijansa nautitzeman/
Meidän isät owat syntiä tehneet/ ja eiwät sillleen ole käsissä/ Ja meitä heidän käsistänsä pelastaa.
5:8 Oriat meiden ylitzen wallitzeuat/ Ja eijkengen ole/ ioca meite heiden käsistens pelasta/
Orjat meidän ylitsen wallitsewat/ Ja eikenkään ole/ joka meitä heidän käsistänsä pelastaa/
5:9 Meiden pite hakeman meiden leipen hengen pacolla/ miecan edhes/ coruesa/
Meidän pitää hakeman meidän leipän hengen pakolla/ miekan edessä/ korwessa/
5:10 Meiden ihoma ombi poltettu/ ninquin wghnis/ sen hirmuisan Nelghien tähden.
Meidän ihomme ompi poltettu/ niinkuin uunissa/ sen hirmuisen nälän tähden.
5:11 He ouat waijmot Zionis raijskanut/ ia Neitzyet Judan caupungeisa/
He owat waimot Zionissa raiskanneet/ ja neitsyet Judan kaupungeissa/
5:12 ouat Ruchtinat yleshirtenet/ Ja wanhimpain mootho euet armoinuet.
owat ruhtinaat ylöshirttäneet/ Ja wanhimpain muotoa eiwät armonneet.
5:13 Ne Noricaiset piti mylly kiue wetäme'/ Ja ne piskuiset puita ca'daisa's piti co'bastuma'/
Ne nuorukaiset piti myllykiwiä wetämän/ Ja ne piskuiset puita kantaissans piti kompastuman/
5:14 Ne wanhat pwtuijt porteista/ Ja ne Nooricaiset eij sillen candelecta soijta/
Ne wanhat puuttuit porteista/ Ja ne nuorukaiset ei silleen kanteletta soita/
5:15 Meiden sydhemen riemu loppuij/ Meiden Tantzin on kiendynyt murehexi/
Meidän sydämen riemu loppui/ Meidän tanssin on kääntynyt murheeksi/
5:16 Meiden päästem ombi Crunu poijspudhonnut/ Woij ette me nijn olema syndije tehnyet/
Meidän päästämme ompi kruunu poispudonnut/ Woi että me niin olemme syntiä tehneet/
5:17 Senteden ombi mös meiden Sydhemet murehisans/ Ja meiden silmet ouat caichtunuet
Sentähden ompi myös meidän sydämet murheissansa/ Ja meidän silmät owat kuihtuneet.
5:18 Zionin woren tehden/ ette se nijn häwitetty on/ Ette Kethut sen ylitze iooxendeluat.
Zionin wuoren tähden/ että se niin häwitetty on/ että ketut sen ylitse juoksentelewat.
5:19 Mutta sine HERRA/ ioca ijancaikisesta olet/ Ja sinun Istuimes ijeste ikehen/
Mutta sinä HERRA/ joka iankaikkisesti olet/ Ja sinun istuimes iästä ikään/
5:20 Mixis meidet nijn caiketi wnodat? Ja nijncauwa' meite iuri ylena'nat?
Miksis meidän niin kaiketi unohdat? ja niinkauan meitä juuri ylenannat?
5:21 Palauta HERRA meite iellens sinun tyges/ ette me taas cotia palaiaisima/ Wdhista meiden peiuet/ ninquin he alghusta olit/
Palauta HERRA meitä jällens sinun tykösi/ että me taas kotia palaisimme/ Uudista meidän päiwät/ niinkuin ne alusta olit/
5:22 Sille sine olet meite poysheittenyt ia ylenpaltisesta sine meiden pälem olet wihastunut.
Sillä sinä olet meitä poisheittänyt ja ylenpalttisesti sinä meidän päällemme olet wihastunut

Jeremia' Walitos Weisuin Loppu.

 

Valitse
luku

1 2 3
4 5