Jonan Prophetan päle.

Jonan Prophetan päle.

Alcupuhe.
TEme Propheta Jonas tulkitan Mettisexi/ iolla se Pyhe Hengi Ramatuis vsein merkiten/ ioca alati meiden cansan olcoon. Temen Ise Amathai cutzuttin/ Latinaxi Werax/ Somexi Vaca nimitetty/ Ja tai on ollut Gath Hepherist/ ioca Caupungi sijnä Sucukunnas Zebulonis macapi/ Josua. xix. Cap. Sille nein on kirioitettu sijnä toises Kuningan Kirias. xiiij. Cap. 2 Kun 14:25 Se Kuningas Jerobeam iellensai Israelin Raiain tyge/ haman Hemathist/ sihen Merehen Eremahan asti/ sen HERRAN Israelin Sanan ielkin/ ionga hen on puhunut henen Paluelians/ Jonan/ Amathain poian suun cautta/ sen Prophetan Gath Hepherist. Senteden ei hen ollut sen Pacanain Lesken poica Zarphatist/ Zidonin tyge/ ioca sen Prophetan Elian/ Nelen aicana rocki/ ionga poian hen cooluest yleshereytti. Josta Christus Luce. iiij. Mainitze. Waan tai oli Ebreus/ quin hen itze j. Ca. todhista. Ja henen aicanans se Kuningas Usia ylitze Judan hallitzi/ ia silloin mös Israelin Waldakunnas/ ne Prophetit Hoseas/ Amos/ Joel/ Esaias/ muissa paicois ia Caupungis sarnasit. Neiste kylle merkiten/ quinga ialo/ callis Mies teme Jonas/ Israelin Waldakunnas on ollut/ Ja Jumala swret Asiat henen cauttans tehnyt on/ Nimittein/ ette henen sarnans cautta/ se Kuningas Jerobeam/ nin onnelinen oli/ ette hen caiki iellenswoitti/ mite Hasael se Syrian Kuningas/ oli Israelin Waldakunnast poisottanut. Mutta teme on caikein ylitze ( nijste quin hen oman Canssans seas teki ) ette hen nin swren wäkeuen Waldakundan/ Assyrian/ rochkesi ruueta/ Ja nin hedelmelisest Pacanain seas sarnasi/ ioca henen omains tykene ei woinut nin palio/ monein Sarnains cautta vlostoimitta. Nin quin Jumala tadhois sen cansa osotta sen Esaian Prophetan Sanan. Joca ei site cwllut ole/ henen pite site cwleman. Sixi Esicuuaxi/ ette caikille/ ioilla Sana runsasti onopi/ sen he pian ylencatzouat/ ia iotca site ei taidha saadha/ he kernasti sen wastanottauat. Ninquin itze Christus sano. Matt. xxj. Matt 21:43 Jumalan Waldakunda pite teilde poisotettaman/ ia Pacanoille annettaman/ iotca nijste hedelmen tekisit. Teste Jonan Hystoriast me ensin Opimma/ Ette ioca ei mielellens ia rackaudhest tadho Jumalata seurata/ henen teuty site ylenmielens tedhä/ Ninquin Jonan tapactui. Senteden pite iocaitzen Wirghasans Jumalata cwleman ia henen mielens noutaman/ Eli hen mös saapi rangastoxen.

Propheta Jona

I. Lucu.

1:1 SE HERRAN sana tapactui Jonan/ sen Amithain Poian tyge/ sanoden/
Se HERRAN sana tapahtui Jonan/ sen Amithain pojan tykö/ sanoen/
1:2 Ylesnouse/ ia mene sihen swren Caupungijn Nineuen/ ia sarna henesse/ Sille heiden Pahudens on minun Casuoni eteen ylestullut.
Ylösnouse/ ja mene siihen suureen kaupunkiin Niniween/ ja saarnaa hänessä/ Sillä heidän pahuutensa on minun kaswoni eteen ylös tullut.
1:3 Mutta Jona ylesnousi pakeneman HERRAN casuon edest/ ia tachtoi Meren päle/ ia alastuli haman Japhon pein. Ja quin hen ydhen Haden leusi/ ioca tactoi Merelle menne/ annoi hen frachtin ia sihen siselastui/ ette hen heiden cansans Merelle menis/ HERRAN Casuon edest.
Mutta Jona ylös nousi pakenemaan HERRAN kaswon edestä/ ja tahtoi meren päälle/ ja alastuli hamaan Japhon päin. Ja kuin hän yhden haahden löysi/ joka tahtoi merelle mennä/ antoi hän frachtin (palkan) ja siihen sisälle astui/ että hän heidän kanssansa merelle menisi/ HERRAN kaswon edestä.
1:4 Nin annoi HERRA ydhen swren Twlen/ sen Meren päle tulla/ ia nousi yxi swri Ilma sen meren päle/ ette se Haaxi lwltin serietyxi.
Niin antoi HERRA yhden suuren tuulen/ sen meren päälle tulla/ ja nousi yksi suuri ilma sen meren päälle/ että se haaksi luultiin särjetyksi.
1:5 Ja ne Haaximiehet pelkesit/ ia hwsit/ cuki henen Jumalans tyge. Ja vlosheitit ne Calut/ quin Hadhes oli Merehen/ ette se olis keuiemexi tullut. Mutta Jona oli alas Haden sisel astunut/ ia macasi vnesta raskautettu.
Ja ne haaksimiehet pelkäsit/ ja huusit/ kukin hänen jumalansa tykö. Ja ulos heitit ne kalut/ kuin haahdessa oli merehen/ että se olis keweämmäksi tullut. Mutta Jona oli alas haahden sisälle astunut/ ja makasi unesta raskautettuna.
1:6 Nin Skippari meni henen tygens/ ia sanoi henelle. Mites macat? Nouse yles/ ia sinun Jumalas auxeshwdha. Jos Jumala lehes meiden pälen tadhois muista/ ettei me huckuisi.
Niin kippari meni hänen tyköns/ ja sanoi hänelle. Mitäs makaat? Nouse ylös/ ja sinun Jumalaasi awuksesi huuda. Jos Jumala lähes meidän päällensä tahtoisi muistaa/ ettei me hukkuisi.
1:7 Nin he sanoit toinen toisellens/ Tulcat/ ia aruat heittekem/ ette me tiedheisim Kenenge tedhen meille nin pahasti keupi. Ja quin he aruan heitit/ nin langesi arpa Jona' päle.
Niin he sanoit toinen toisellensa/ Tulkaat/ ja arwat heittäkäämme/ että me tietäisimme kenenkä tähden meille niin pahasti käypi. Ja kuin he arwan heitit/ niin lankesi arpa Jonan päälle.
1:8 Nin sanoit he henelle. Sanos nyt meille/ mixi nin pahasti meille keupi? mite sinu' tecos on? ia custas tulit? custa Maaku'nast sine olet? Ja mista Ca'ssast sine olet?
Niin sanoit he hänelle. Sanos nyt meille/ miksi niin pahasti meille käypi? Mitä sinun tekosi on? ja kustas tulit? kusta maakunnasta sinä olet? Ja mistä kansasta sinä olet?
1:9 Hen sanoi heille. Mine ole' yxi Ebreeri/ ia site HERRA Jumala taiuahast mine pelken/ ioca teki Mere' ia sen Carkian.
Niin hän sanoi heille. Minä olen yksi hebreeri/ ja sitä HERRAA Jumalaa taiwaasta minä pelkään/ joka teki meren ja sen karkean.
1:10 Nin ne Miehet swrella pelgholla pelkesit/ ia sanoit henelle. Mixis temen teit? Sille he tiesit/ ette hen HERRAN edest pakeni/ Sille hen oli heille site sanonut.
Niin ne miehet suurella pelolla pelkäsit/ ja sanoit hänelle/ Miksis tämän teit? Sillä he tiesit/ että hän HERRAN edestä pakeni/ Sillä hän oli heille sitä sanonut.
1:11 Nin he sanoit. Mite meiden pite sinulle tekemen/ Ette Meri meille tyuenis? Sille Meri keui/ ia lainecti heiden ylitzens.
Niin he sanoit. Mitä meidän pitää sinulle tekemän/ että meri meille tywenisi? Sillä meri käwi/ ja lainehti heidän ylitsensä.
1:12 Hen sanoi/ Ottaca minua/ ia heitteke Merehen/ Nin Meri teille tyuene. Sille mine tiedhen/ ette teme swri Ilma tulepi teiden pälen minun techteni.
Hän sanoi/ Ottakaa minua/ ja heittäkää mereen/ Niin meri teille tywenee. Sillä minä tiedän/ että tämä suuri ilma tuleepi teidän päällen minun tähteni.
1:13 Ja ne Miehet soudhit/ ette he Maan iellenssaisit/ Mutta euet he woinuet/ Sille Meri keui wäkeuesti heiden ylitzens.
Ja ne miehet soudit/ että he maan jällens saisit/ Mutta eiwät he woineet/ Sillä meri käwi wäkewästi heidän ylitsensä.
1:14 Nin he hwdhit HERRAN tyge/ ia sanoit/ Ah HERRA/ Ele anna meite huckua/ temen Miehen sielun polesta/ ia ele meiden pälen wighattoinda werda lue/ Sille sine HERRA teet/ quin sine tadhot.
Niin he huusit HERRAN tykö/ ja sanoit/ Ah HERRA/ Älä anna meidän hukkua/ tämän miehen sielun puolesta/ ja älä meidän päällen wiatointa werta lue/ Sillä sinä HERRA teet/ kuin sinä tahdot.
1:15 Nin he otit Jonan/ ia heitit henen Merehen/ ia Meri asettuy lainectimast.
Niin he otit Jonan/ ja heitit hänen merehen/ ja meri asettui lainehtimasta.
1:16 Ja ne Miehet pelkesit HERRA swrella pelgholla/ Ja teit HERRALLE Wffri ia Lupausta.
Ja ne miehet pelkäsit HERRAA suurella pelolla/ Ja teit HERRALLE uhria ja lupausta.

II. Lucu.

On Kijtosweisu/ iossa hen Jumalata auxenshwsi/ ia autetuxi tuli. Senteden hen yliste Jumalan armo ia hyuyttä/ kijtte ia Cunnioitta/ Jumalata/ iota se otolisembi wffri on. Meille Esicuuaxi Rucoleman. etc. Coska häte keske.

2:1 Mutta HERRA walmisti ydhen swren Walascalan/ Jonan ylesnielemen. Ja Jona oli sijnä Walascalan watzas/ colme peiue ia colme öte.
Mutta HERRA walmisti yhden suuren walaskalan/ Jonan ylösnielemään. Ja Jona oli siinä walaskalan watsassa/ kolme päiwää ja kolme yötä.
2:2 JA Jonas Rucueli henen HERRANS Jumalans tyge/ sen Walascalan watzast/ ia sanoi.
Ja Jonas rukoili hänen HERRANSA Jumalansa tykö/ sen walaskalan watsasta/ ja sanoi.
2:3 Mine hwsin minun HERRANI tyge/ minun adhistoxissan/ ia hen wastasi minua/ Mine parghuin Heluetin watzast/ ia sine cwlit minun äneni.
Minä huusin minun HERRANI tykö/ minun ahdistuksessani/ ja hän wastasi minua/ Minä paruin helwetin watsasta/ ja sinä kuulit minun ääneni.
2:4 Sine nackasit minun Sywydhen/ keskelle Merte/ nin ette Allot minun ymberinspörydhit/ Caiki sinun Lainehes ia Allos langesit minun päleni.
Sinä nakkasit minun sywyyteen/ keskelle merta/ niin että aallot minun ympärins pyörihit/ Kaikki sinun lainehesi ja aaltosi lankesit minun päälleni.
2:5 Nin ette mine aiattelin/ minun poisheitetyxi sinun Silmeis edest/ Quitengin mine taas saan nähde sinun Pyhen Templis.
Niin että minä ajattelin/ minun poisheitetyksi sinun silmäisi edestä/ Kuitenkin minä taas saan nähdä sinun pyhän templisi.
2:6 Wedhet minun ymberipijrsit Sieluni asti/ ne Syweydhet minun ymberinswipoitit/ Cahilisto peitti minun Pääni.
Wedet minun ympäripiirsit sieluuni asti/ ne sywyydet minun ympärinsä upotit/ Kaislisto peitti minun pääni.
2:7 Wortein peruxehen sahca mine waioin/ Maa henen Telillens minun salpasi ijancaikisesta. Mutta sine vlosweit cadhotuxesta minun Sieluni/ HERRA minun Jumalan.
Wuorten perustukseen saakka minä wajoisin/ Maa hänen teillänsä minun salpasi iankaikkisesti. Mutta sinä ulosweit kadotuksesta minun sieluni/ HERRA minun Jumalani.
2:8 Coska minun Sieluni minussa epeili/ nin mine HERRAN päle muistin/ Ja minun Rucouxen tuli sinun tyges/ sinun Pyhes Templises.
Koska minun sieluni minussa epäili/ niin minä HERRAN päälle muistin/ Ja minun rukouksen tuli sinun tykösi/ sinun pyhässä templissäsi.
2:9 Mutta iotca loottauat töidhens päle/ iotca quitengin tyhiet ouat/ euet he Armo tottele.
Mutta jotka luottawat töidensä päälle/ jotka kuitenkin tyhjät owat/ eiwät he armoa tottele.
2:10 Mutta mine kijtoxella tadhon wffrata/ mine pidhen Lupauxen HERRALLE/ ette hen minua autti.
Mutta minä kiitoksella tahdon uhrata/ minä pidän lupauksen HERRALLE/ että hän minua autti.
2:11 Ja HERRA sanoi Walascalalle/ ette hen Jonan vloscacaisis Maan päle.
Ja HERRA sanoi walaskalalle/ että hän Jonan uloskakaisisi maan päälle.

III. Lucu.

Tesse on yxi iuri toimelinen/ Christilinen parannoxen Esicuua/ ette ne Nineuitit vskoit/ synnins tunsit/ ia Elemens paransit/ ia Jumalan päle vskalsit/ ette hen sulast Laupiudhestans/ sen ansatun Witzauxens/ armolisesta poiskiensi. Ja wiele sijttekin/ teme meiden Uskon päcappale wissixi ia wahuaxi pysy/ Ette me sulasta Armosta/ paitzi Ansiota/ ia Töidhen helpota/ synniste wapadhetam/ ia autuaxi tulemma.

3:1 NIN tapactui HERRAN sana toisenkerdan Jonan tyge/ sanoden.
Niin tapahtui HERRAN sana toisen kerran Jonan tykö/ sanoen.
3:2 Nouse yles ia mene sihen swren Caupungin Nineuen/ ia sarna hene' wastans site Sarna/ ionga mine sinulle sanon.
Nouse ylös ja mene siihen suureen kaupunkiin Niniween/ ja saarnaa hänen wastaansa sitä saarnaa/ jonka minä sinulle sanon.
3:3 Nin Jonas ylesnousi/ ia lexi Nineuehen/ HERRAN sanan ielkin. Mutta Nineue oli yxi Jumalan Caupungi/ colmet peiuekunda swri.
Niin Jonas ylösnousi/ ja läksi Niniwehen/ HERRAN sanan jälkeen. Mutta Niniwe oli yksi Jumalan kaupunki/ kolme päiwäkuntaa suuri.
3:4 Ja quin Jona rupeis siselkeumen ydhen peiuekunnan/ sarnasi hen/ ia sanoi/ Wiele ouat neliekymmende peiue/ nin pite Nineuen huckuman.
Ja kuin Jona rupeis sisälle käymään yhden päiwäkunnan/ saarnasi hän/ ja sanoi/ Wielä owat neljäkymmentä päiwää/ niin pitää Niniwen hukkuman.
3:5 Nin ne Nineuitin Miehet vscoit Jumalan päle/ ia annoit sarnata/ Ette paastoman pidheis/ ia Säkit pälens puit/ seke swret ette pienet.
Niin ne Niniwetin miehet uskoit Jumalan päälle/ ja annoit saarnata/ että paastoaman pitäsi/ ja säkit päällensä puit/ sekä suuret että pienet.
3:6 Ja quin se Nineuen Kuningan eten tuli/ nin hen Stolistans ylesnousi/ ia poisrisui henen Purpurin waattens/ ia kiäri itzens Säckihin/ ia istui tuhckahan.
Ja kuin se Niniven kuninkaan eteen tuli/ niin hän tuolistans ylösnousi/ ja poisriisui hänen purppuran waatteensa/ ja kääri itsensä säkkihin/ ja istui tuhkahan.
3:7 Ja annoi vloshwta/ ia sanoa Nineuen lepitze/ Kuningan ia henen Sangarins keskyste/ tellens Inhiminen ia Eleien/ Naudhat ia Cariat/ ei pidhe miteken maistaman/ eike Laitumehen aiettaman/ ia ei wetteken iooman/
Ja antoi uloshuutaa/ ja sanoa Niniven läwitse/ kuninkaan ja hänen sankarinsa käskystä/ tällens ihminen ja eläin/ naudat ja karjat/ ei pidä mitäkään maistamaan/ eikä laitumehen ajettaman/ ja ei wettäkään juomaan/
3:8 Waan seke Inhimiset ette Eleijemet pite Säckin kiäritteman/ ia luiasti Jumalan tyge hwtaman/ Ja iocainen palatkaan henen pahasta tiestens/ ia henen kädhens wäkiuallast.
Waan sekä ihmiset että eläimet pitää säkkiin käärittämän/ ja lujasti Jumalan tykö huutaman/ ja jokainen palatkaan hänen pahasta tiestänsä/ ja hänen kätensä wäkiwallasta.
3:9 Cuca tiete? Jumala mactais käte/ ia catuua/ ia hendens poiskiende henen hirmulisens wihastans/ ettei me huckuisi.
Kuka tietää? Jumala mahtaisi kääntyä/ ja katua/ ja häntänsä poiskääntää hänen hirmullisesta wihastansa/ ettei me hukkuisi.
3:10 Mutta quin Jumala näki heiden Töijtens/ ette he palaisit he pahasta tiestens/ nin Jumala catuy sen pahuden ylitze/ ionga hen oli puhunut heille tedhexens/ ia ei tehnytken.
Mutta kuin Jumala näki heidän töitänsä/ että he palaisit he pahasta tiestänsä/ niin Jumala katui sen pahuuden ylitse/ jonka hän oli puhunut heille tehdäksensä/ ja ei tehnytkään.

IV. Lucu.

Erinens tesse Jumalan Armo/ Laupius ia Hywys ylisteten/ Ettei hen pydhe Syndisite cadhotta/ waan paramin sääste ia armacta. Jos he mutoin heitens parandauat. Sihen seke Jonas ette Nineue ouat sangen lohuliset Esicuuat. Ette Jumala tacto Armolinen ia Laupias olla/ nijlle/ iotca heidens parandauat/ ia paha tecons catuuat.

4:1 SYte Jonas närkestuy sangen swresti/ ia tuli wihoisens/
Siitä Jonas närkästyi sangen suuresti/ ja tuli wihoissansa/
4:2 Ja rucueli Jumalan tyge/ ia sanoi. Ah HERRA/ Sepe se on quin mine sanoin/ quin mine wiele olin Maasani/ Senteden mine mös tahdoin ennetten poispaeta Merehen. Sille mine tiedhen/ ettes armolinen/ Laupias/ pitkemielinen/ ia swresta Hywydhest olet/ ia site pahutta catuuainen.
Ja rukoili Jumalan tykö/ ja sanoi. Ah HERRA/ Sepä se on kuin minä sanoin/ kuin minä wielä olin maassani/ Sentähden minä myös tahdoin ennättäen poispaeta merehen. Sillä minä tiedän/ ettäs armollinen/ laupias/ pitkämielinen/ ja suuresta hywyydestä olet/ ja sitä pahuutta katuwainen.
4:3 Nin ota nyt minun Sieluni pois minusta HERRA/ Sijne mine tadhoisin ennen coolla/ quin ele.
Niin ota nyt minun sieluni pois minusta HERRA/ Siinä minä tahtoisin ennen kuolla/ kuin elää.
4:4 Mutta HERRA sanoi. Lwlecos oikiasti wihastunues?
Mutta HERRA sanoi. Luuletkos oikeasti wihastuneesi?
4:5 Ja ionas vloslexi Caupungist/ ia istuij Caupungist Iteen pein/ Ja teki sielle henellens Maian/ ia oli sen alla wariosa/ sihenasti hen näkis/ mite Caupungille tapactuis.
Ja Jonas ulosläksi kaupungista/ ja istui kaupungista itään päin/ Ja teki siellä hänellensä majan/ ja oli sen alla warjossa/ siihenasti hän näkisi/ mitä kaupungille tapahtuisi.
4:6 Mutta HERRA Jumala walmisti ydhen Curbitan/ se casuoi Jonan ylitze/ ette sen piti henen Pääns ylitze warioman/ ia hende wirghotais henen waiuasans. Ja Jonas sangen riemuitzi sen Curbitan ylitze.
Mutta HERRA Jumala walmisti yhden kurbitan (pensaan)/ se kaswoi Jonan ylitse/ että sen piti hänen päänsä ylitse warjoaman/ ja häntä wirottaisi hänen waiwassansa. Ja Jonas sangen riemuitsi sen kurbitan ylitse.
4:7 Mutta HERRA walmisti ydhen madhon homeneltan/ quin Amurusko coitti/ ia se söi site Curbitat/ ette se poisquiuetui.
Mutta HERRA walmisti yhden madon huomeneltain/ kuin aamurusko koitti/ ja se soi sitä kurbitat/ että se poiskuiwettui.
4:8 Mutta quin Auringo ylesnosnut oli/ walmisti Jumala ydhen quiuan Itetwlen/ Ja Auringoinen iski Jonan pään/ ette hen woimattomaxi tuli. Nin hen toiuotti henen Sieluns coleman/ ia sanoi. Mine tadhoisin ennen coolla/ quin ele.
Mutta kuin aurinko ylösnoussut oli/ walmisti Jumala yhden kuiwan itätuulen/ Ja aurinkoinen iski Jonan pään/ että hän woimattomaksi tuli. Niin hän toiwotti hänen sielunsa kuoleman/ ja sanoi. Minä tahtoisin ennen kuolla/ kuin elää.
4:9 Nin sanoi Jumala Jonan tyge/ Lwlecos oikein wihastunues sen Curbitan ylitze? Ja hen sanoi. Oikein mine wihastun haman coleman asti.
Niin sanoi Jumala Jonan tykö/ Luuletkos oikein wihastuneesi sen kurbitan ylitse? Ja hän sanoi. Oikein minä wihastuin hamaan kuolemaan asti.
4:10 Ja HERRA sanoi. Sine armaitzet site Curbitat/ iostas ei mite tötetehnyt ole/ etke site ylescasuattanut/ Joca ycten Öen tuli/ ia ycten öen poiscatosi.
Ja HERRA sanoi. Sinä armaitset sitä kurbitat/ josta ei mitään työtätehnyt ole/ etkä sitä ylöskaswattanut/ Joka yhden yön tuli/ ja yhtenä yönä poiskatosi.
4:11 Ja ei minun pidheis armaitzeman Nineuen sen swren Caupungin ylitze? Jossa ouat enemin quin sata tuhatta ia caxikymmende tuhatta Inhimiste/ iotca euet tiedhä eroitta/ cumbi oike eli wasenkäsi on/ Sijhen mös palio Eleimit.
Ja ei minun pitäis armaitseman Niniwen sen suuren kaupungin ylitse? Jossa owat enemmin kuin sata tuhatta ja kaksikymmentä tuhatta ihmista/ jotka eiwät tiedä eroittaa/ kumpi oikea eli wasen käsi on/ Siihen myös paljon eläimiä.

Jonan Prophetan Loppu.

 

Valitse
luku

1 2 3
4