840
Job
rikkauteni oli suuri ja että käteni oli saanut paljon hankituksi, jos
katsellessani aurinkoa, kuinka se loisti, ja kuuta, joka ylhänä vaelsi,
sydämeni antautui salaa vieteltäväksi ja käteni niille suudelmia heit-
ti, niin olisi sekin raskaasti rangaistava rikos, sillä minä olisin kiel-
tänyt korkeuden Jumalan. Olenko iloinnut vihamieheni vahingosta,
riemusta hykähtänyt, kun häntä onnettomuus kohtasi? En ole salli-
nut suuni syntiä tehdä, kiroten vaatia hänen henkeänsä. Eikö täydy
minun talonväkeni myöntää, että kukin on saanut lihaa yllin kyllin?
Muukalaisen ei tarvinnut yötä ulkona viettää; minä pidin oveni auki
tielle päin. Olenko ihmisten tavoin peitellyt rikkomuksiani, kätkenyt
poveeni pahat tekoni, säikkyen suurta joukkoa ja kaiken heimon
ylenkatsetta peljäten, niin että pysyin hiljaa, ovestani ulkonematta?
Oi, jospa joku kuuntelisi minua! Katso, tuossa on puumerkkini!
Kaikkivaltias vastatkoon minulle! Jospa saisin riitapuoleni kirjoitta-
maan syytekirjan! Totisesti, olkapäälläni sitä kantaisin, sitoisin sen
päähäni seppeleeksi. Tekisin hänelle tilin kaikista askeleistani ja as-
tuisin hänen eteensä niinkuin ruhtinas. Jos peltoni huusi minua vas-
taan ja sen vaot kaikki itkivät, jos kulutin sen voiman maksamatta
ja saatoin sen haltijat huokaamaan, niin kasvakoon nisun sijasta
orjantappuroita ja ohran sijasta rikkaruohoa. Tähän päättyvät Jobin
puheet.
Kun nuo kolme miestä eivät enää vastanneet Jobille, koska hän oli
omissa silmissään vanhurskas, vihastui buusilainen Elihu, Baarakelin
poika, joka oli Raamin sukua; Jobiin hän vihastui, koska tämä piti
itseään Jumalaa vanhurskaampana, ja tämän kolmeen ystävään
hän vihastui, koska he eivät keksineet vastausta, jolla olisivat osoit-
taneet Jobin olevan väärässä. Elihu oli odottanut vuoroa puhuak-
seen Jobille, koska toiset olivat iältään häntä vanhemmat. Mutta
kun Elihu näki, ettei noilla kolmella miehellä enää ollut sanaa
suussa vastaukseksi, vihastui hän. Niin buusilainen Elihu, Baarakelin
poika, lausui ja sanoi: Nuori minä olen iältäni, ja te olette vanhat;
sentähden minä arkailin ja pelkäsin ilmoittaa tietoani teille. Minä
ajattelin: 'Puhukoon ikä, ja vuosien paljous julistakoon viisautta.'
Mutta onhan ihmisissä henki, ja Kaikkivaltiaan henkäys antaa heille
