839
Job
on tullut aavikkosutten veli ja kamelikurkien kumppani. Minun nah-
kani on mustunut ja lähtee päältäni, ja luuni ovat kuumuuden polt-
tamat. Niin muuttui kanteleeni soitto valitukseksi ja huiluni sävel it-
kun ääneksi.
Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa: kuinka voisinkaan katsoa
neitosen puoleen! Minkä osan antaisi silloin Jumala ylhäältä, minkä
perintöosan Kaikkivaltias korkeudesta? Tuleehan väärälle turmio ja
onnettomuus väärintekijöille. Eikö hän näkisi minun teitäni ja laskisi
kaikkia minun askeleitani? Jos minä ikinä valheessa vaelsin, jos jal-
kani kiiruhti petokseen, punnitkoon minut Jumala oikealla vaa'alla,
ja hän on huomaava minun nuhteettomuuteni. Jos minun askeleeni
poikkesivat tieltä ja minun sydämeni seurasi silmiäni tahi tahra tart-
tui minun käsiini, niin syököön toinen, mitä minä kylvän, ja minun
vesani revittäköön juurinensa. Jos minun sydämeni hullaantui toisen
vaimoon ja minä väijyin lähimmäiseni ovella, niin jauhakoon oma
vaimoni vieraalle, ja halailkoot häntä muut; sillä se olisi ollut ilkityö
ja raskaasti rangaistava rikos, tuli, joka kuluttaisi manalaan saakka
ja hävittäisi kaiken saatuni. Jos minä pidin halpana palvelijani ja
palvelijattareni oikeuden, kun heillä oli riita minun kanssani, niin mi-
tä minä tekisin, jos Jumala nousisi, ja mitä vastaisin hänelle, jos
hän kävisi tutkimaan? Eikö sama, joka äidin kohdussa loi minut,
luonut häntäkin, eikö sama meitä äidin sydämen alla valmistanut?
Olenko minä kieltänyt vaivaisilta heidän toivomuksensa ja saattanut
lesken silmät sammumaan? Olenko syönyt leipäpalani yksinäni, or-
vonkin saamatta syödä siitä? En, vaan nuoruudestani saakka minä
kasvatin häntä niinkuin oma isä ja äitini kohdusta asti minä holho-
sin häntä. Jos minä näin menehtyväisen vaatteetonna ja köyhän
verhoa vailla, jos hänen lanteensa eivät minua siunanneet eikä hän
saanut lämmitellä minun karitsaini villoilla, jos minä puin nyrkkiä
orvolle, kun näin puoltani pidettävän portissa, niin irtautukoon ol-
kapääni hartiastani, ja murtukoon käsivarteni sijoiltansa. Sillä silloin
olisi minun peljättävä turmiota Jumalalta, enkä kestäisi hänen val-
tasuuruutensa edessä. Jos minä panin uskallukseni kultaan ja sa-
noin hienolle kullalle: 'Sinä olet minun turvani', jos iloitsin siitä, että
